”Rauhallista ja tasaista kehitystä kohti kansanvaltaa ja hyvinvointia” : Pohjoismaat peruskoulun historian oppikirjoissa 1970-luvulla
Tontti, Tiina (2020)
2020
Historian maisteriohjelma - Master's Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-11-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202011157964
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202011157964
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassa analysoidaan Pohjoismaista tuotettuja merkityksiä peruskoulun historian oppikirjoissa 1970-luvulla. Pohjoismaista muodostui Suomelle tärkeä viiteryhmä varsinkin toisen maailmansodan jälkeen, joka vaikutti myös Pohjoismaiden historian tulkintaan. Tässä tutkielmassa näitä tulkintoja lähestytään peruskoulun historian oppikirjoista käsin.
Tutkielmassa selvitetään, millaisia merkityksiä WSOY:n ja Weilin+Göösin kustantamojen oppikirjailijat tuottavat Pohjoismaista vuoden 1970 opetussuunnitelmaan perustuvissa peruskoulun historian oppikirjoissa tekstiin, kuvitukseen ja rakenteeseen liittyvillä valinnoillaan. Weilin+Göösin kirjasarja on valittu aineistoon siksi, että sen toinen kirjoittaja Matti J. Castrén on osallistunut pohjoismaiseen oppikirjojen tarkastustoimintaan. Tutkielmassa analysoidaankin myös sitä, miten Castrénin tausta vaikuttaa Pohjoismaista tuotettuihin merkityksiin. Tutkielman aineisto koostuu oppikirjojen lisäksi vuoden 1970 peruskoulun opetussuunnitelmasta.
Oppikirjoja lähestyttiin ensiksi aineistolähtöistä sisällönanalyysia soveltaen. Sen avulla oppikirjoista tehdyt havainnot Pohjoismaista järjestettiin luokiksi. Ensimmäinen näistä luokista liittyi alkuperään ja kieleen. Toinen keskittyi yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Kolmas puolestaan liittyi pohjoismaiseen yhteistyöhön ja sen tulevaisuuteen. Näiden luokkien sisällä havaintoja analysoitiin diskurssianalyysin teoreettista viitekehystä historiantutkimukseen soveltaen. Löydettyjä merkityksiä tarkasteltiin suhteessa ajan poliittiseen tilanteeseen, pohjoismaiseen oppikirjojen tarkastustoimintaan sekä historiantutkimuksen historiaan.
Tutkielman perustella oppikirjailijoiden tuottamat merkitykset Pohjoismaista keskittyvät kansallisvaltioihin ja poliittiseen historiaan. Pohjoismailla oppikirjailijat viittaavat lähinnä Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan, jotka ovat selvässä tärkeysjärjestyksessä Suomen historian suhteen. Varsinkin alkuperä ja kieli merkityksellistyvät oppikirjoissa ehdottoman kansallisiksi, ja Pohjoismaiden kulttuurien vuorovaikutukseen keskitytään vain harvoin. Pohjoismaiden historioita yhdistää kuitenkin kehitys kohti kansanvaltaa. Siitä oppikirjailijat pyrkivät luomaan 1970-luvun poliittiseen ilmapiiriin sopien mahdollisen rauhallisen kuvan. Pohjoismaista yhteistyötä oppikirjailijat esittelevät innokkaasti, mutta ongelmaksi koetaan etenkin Tanskan ja Norjan Nato-jäsenyydet.
Analyysin mukaan Castrénin osallistuminen pohjoismaiseen oppikirjojen tarkastustyöhön näkyy hänen oppikirjoissaan monin tavoin. Castrén muun muassa nostaa useammin esiin Pohjoismaita yhdistäviä tekijöitä ja nimittää niitä kilpailevaa kirjasarjaa halukkaammin pohjoismaisiksi. Näin ei kuitenkaan tapahdu jokaisen aiheen kohdalla. Tutkielman perusteella pohjoismainen oppikirjojen tarkastustoiminta on vaikutuksistaan huolimatta vain yksi lukuisista oppikirjailijoiden valintoja ohjaavista tekijöistä ja reunaehdoista.
Tutkielmassa selvitetään, millaisia merkityksiä WSOY:n ja Weilin+Göösin kustantamojen oppikirjailijat tuottavat Pohjoismaista vuoden 1970 opetussuunnitelmaan perustuvissa peruskoulun historian oppikirjoissa tekstiin, kuvitukseen ja rakenteeseen liittyvillä valinnoillaan. Weilin+Göösin kirjasarja on valittu aineistoon siksi, että sen toinen kirjoittaja Matti J. Castrén on osallistunut pohjoismaiseen oppikirjojen tarkastustoimintaan. Tutkielmassa analysoidaankin myös sitä, miten Castrénin tausta vaikuttaa Pohjoismaista tuotettuihin merkityksiin. Tutkielman aineisto koostuu oppikirjojen lisäksi vuoden 1970 peruskoulun opetussuunnitelmasta.
Oppikirjoja lähestyttiin ensiksi aineistolähtöistä sisällönanalyysia soveltaen. Sen avulla oppikirjoista tehdyt havainnot Pohjoismaista järjestettiin luokiksi. Ensimmäinen näistä luokista liittyi alkuperään ja kieleen. Toinen keskittyi yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Kolmas puolestaan liittyi pohjoismaiseen yhteistyöhön ja sen tulevaisuuteen. Näiden luokkien sisällä havaintoja analysoitiin diskurssianalyysin teoreettista viitekehystä historiantutkimukseen soveltaen. Löydettyjä merkityksiä tarkasteltiin suhteessa ajan poliittiseen tilanteeseen, pohjoismaiseen oppikirjojen tarkastustoimintaan sekä historiantutkimuksen historiaan.
Tutkielman perustella oppikirjailijoiden tuottamat merkitykset Pohjoismaista keskittyvät kansallisvaltioihin ja poliittiseen historiaan. Pohjoismailla oppikirjailijat viittaavat lähinnä Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan, jotka ovat selvässä tärkeysjärjestyksessä Suomen historian suhteen. Varsinkin alkuperä ja kieli merkityksellistyvät oppikirjoissa ehdottoman kansallisiksi, ja Pohjoismaiden kulttuurien vuorovaikutukseen keskitytään vain harvoin. Pohjoismaiden historioita yhdistää kuitenkin kehitys kohti kansanvaltaa. Siitä oppikirjailijat pyrkivät luomaan 1970-luvun poliittiseen ilmapiiriin sopien mahdollisen rauhallisen kuvan. Pohjoismaista yhteistyötä oppikirjailijat esittelevät innokkaasti, mutta ongelmaksi koetaan etenkin Tanskan ja Norjan Nato-jäsenyydet.
Analyysin mukaan Castrénin osallistuminen pohjoismaiseen oppikirjojen tarkastustyöhön näkyy hänen oppikirjoissaan monin tavoin. Castrén muun muassa nostaa useammin esiin Pohjoismaita yhdistäviä tekijöitä ja nimittää niitä kilpailevaa kirjasarjaa halukkaammin pohjoismaisiksi. Näin ei kuitenkaan tapahdu jokaisen aiheen kohdalla. Tutkielman perusteella pohjoismainen oppikirjojen tarkastustoiminta on vaikutuksistaan huolimatta vain yksi lukuisista oppikirjailijoiden valintoja ohjaavista tekijöistä ja reunaehdoista.