Afrikan ja yksityisen sektorin rooli EU:n kehitysyhteistyössä globaalin kehitysyhteistyön viitekehyksessä: Miten poliittiset linjaukset ja käytännön toimet kohtaavat EU:n politiikassa?

Abstract

Euroopan unioni on maailman johtava kehitysyhteistyötoimija, sillä EU ja sen jäsenmaat yhteensä rahoittavat yli puolet koko maailman kehitysavusta. Viime aikoina EU on pyrkinyt tiivistämään suhteitaan Afrikan maiden kanssa ja muuttamaan yhteistyösuhdetta perinteisestä avunsaaja-avunantaja-asetelmasta kohti tasavertaista kumppanuutta. Samanaikaisesti yksityisen sektorin rooli on kasvanut EU:n kehitysyhteistyön agendalla. Sekä yksityisen sektorin roolin merkitys että lisääntynyt kiinnostus Afrikkaa kohtaan linkittyvät kehitysyhteistyössä nähtäviin muutoksiin globaalilla tasolla. Esimerkiksi kehitysyhteistyökentän moninaistuminen niin toimijoiden kuin tukimuotojen osalta sekä uusliberaali kehitysagenda ovat osaltaan vaikuttaneet kehitysyhteistyön muuttumiseen. Voidaankin väittää, että kehitysyhteistyön globaalissa toimintaympäristössä näkyvät muutokset heijastuvat myös EU:n politiikkaan. Mutta miten EU:n Afrikka-suhteita ja yksityisen sektorin roolia koskevat poliittiset linjaukset heijastuvat käytännön toimiin EU:n kehitysyhteistyössä? Tässä tutkimuksessa selvitetään, mitkä ovat EU:n kehitysrahoituksen määrässä näkyvät trendit vuosina 2016– 2019 Afrikkaa ja Afrikan yksityiselle sektorille suunnattua tukea koskien, ja ovatko nämä trendit linjassa EU:n kehityspolitiikkaa sekä EU:n ja Afrikan välisiä suhteita koskevien poliittisten linjausten kanssa. Tutkimusaineisto koostuu Euroopan komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosasto DEVCO:n sekä kehitysyhteistyön rahoitusinstrumenttien Euroopan kehitysyhteistyöväline DCI:n ja Euroopan kehitysrahasto EKR:n kautta rahoitettujen kehitysyhteistyövarojen tilastoista. Aineiston tiedot on ladattu Euroopan komission ylläpitämien FTS-internetsivujen kautta. Tutkimusmenetelmänä on hyödynnetty tilastojen analysointia ja tulkintaa, jonka avulla muodostettiin tutkimusaineisto ja tehtiin päätelmiä EU:n kehitysyhteistyövarojen trendeistä. Aineiston tuloksia peilattiin kirjallisuuteen pohjaavaan EU:n poliittiseen viitekehykseen sekä laajemmin globaalin kehitysyhteistyön viitekehykseen. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan argumentoida, että EU:n poliittiset linjaukset ja käytännön toimet ovat jokseenkin ristiriidassa keskenään. Aineiston tulokset osoittavat, että EU:n Afrikkaan kohdistamat kehitysyhteistyövarat ovat huomattavasti laskeneet vuosittain tutkittavalla aikavälillä sekä absoluuttisesti että suhteessa kaikkiin EU:n kehitysyhteistyöhankkeisiin. Afrikan yksityiselle sektorille kohdistetuissa varoissa lasku- ja noususuhdanteet ovat puolestaan vaihdelleet vuosittain, ja kaiken kaikkiaan yksityiselle sektorille kohdistettujen varojen osuus kaikista Afrikkaan suunnatuista kehitysyhteistyöhankkeista on hyvin pieni. Afrikkaan suunnattujen kehitysyhteistyövarojen lasku ja yksityiselle sektorille kohdistetun tuen vähäisyys eivät näytä olevan linjassa niiden EU:n poliittisten linjausten kanssa, joiden mukaan yhteistyötä Afrikan maiden kanssa on haluttu tiivistää ja yksityisen sektorin roolia kehitysyhteistyössä korostaa. Toisaalta Afrikkaan kohdistuneiden kehitysyhteistyövarojen lasku voi olla osoitus EU:n poliittisten linjausten mukaisista pyrkimyksistä kohti tasavertaista kumppanuutta, jossa perinteisestä kehitysapukeskeisestä suhteesta luovutaan. Lisäksi, kun huomioidaan yksityisen sektorin moninainen toimijuus kehitysyhteistyössä, on varsin mahdollista, että EU:n poliittisten linjausten mukaisesti panostukset Afrikan yksityisen sektorin tukemiseen ovat muualla kuin tässä työssä tarkastelluissa yksityisen sektorin hankkeissa. Lukuisat jatkotutkimusmahdollisuudet esimerkiksi yksityisen sektorin investointien ja useampien EU:n politiikan osa- alueiden tarkastelusta tai Afrikan eri valtioiden ja alueiden välisten erojen analysoinnista tarjoavat mahdollisuuksia tässä tutkimuksessa esiteltyjen näkökulmien syventämiseen.