Neuromuscular Exercise for Low Back Pain : Efficacy among female healthcare workers in biopsychosocial framework

Abstract

Selkäkipu on yleinen fyysisesti raskaissa ammateissa, kuten hoitotyössä, joka sisältää paljon selkää kuormittavia työtehtäviä: nostoja, potilassiirtoja, kumarassa asennossa työskentelyä, toistuvaa selän koukistus- ja ojennusliikettä, kiirettä ja stressiä. Hyvä fyysinen kunto ei todennäköisesti yksinään riitä suojaamaan selkää fyysisiltä kuormitustekijöiltä. Luultavasti tarvitaan myös kykyä hallita ja kontrolloida selän asentoja ja liikkeitä niin työssä kuin vapaa-ajalla. Lisäksi selän terveyteen vaikuttavat monet muut biopsykososiaaliset tekijät.

Väitöskirja ja sen osajulkaisut perustuvat UKK-instituutissa vuosina 2011-2015 toteutettuun satunnaistettuun kontrolloituun interventiotutkimukseen (NURSE RCT; NCT01465698), jonka tavoitteena oli tutkia 1) 6 kk kestäneen pilatestyyppisen, selän neutraaliasennon hallintaan tähtäävän neuromuskulaarisen harjoittelun, 2) selkäneuvonnan tai 3) näiden yhdistelmän vaikutuksia ja kustannusvaikuttavuutta selkäkivun intensiteettiin, pelko- ja välttämiskäyttäytymiseen sekä sairauspoissaoloihin ja elämänlaatuun verrattuna 4) kontrolliryhmään, johon ei kohdennettu mitään interventiota. Ajoittaista tai sub-akuuttia selkäkipua potevat koehenkilöt (n = 219) rekrytoitiin Tampereen kaupungin terveys- ja sosiaalitoimen toimipisteistä (vuodeosastot, kotisairaanhoito, avopalvelut ja vanhainkoti) sekä Tampereen Sydänkeskuksen, Tekonivelsairaala Coxan ja Tampereen yliopistollisen sairaalan eri osastoilta, joissa työ oli fyysisesti kuormittavaa.

Väitöskirjatutkimuksessa alkuperäisen NURSE RCT:n neljään tutkimusryhmään arvotut yhdistettiin kahdeksi ryhmäksi: Lihaskuntoarjoitteluryhmä (n = 110) koostui sekä pilatesryhmään että yhdistelmäryhmään (pilates + selkäneuvonta) arvotuista. Vertailuryhmä (n = 109) muodostui ryhmistä, jotka eivät harjoitelleet (selkäneuvontaryhmä sekä kontrollit, jotka osallistuivat vain tutkimusmittauksiin). Tutkimuksessa arvioitiin selän neutraaliasennon hallintaan tähtäävän, sovelletun pilatestyyppisen lihaskuntoharjoittelun vaikutuksia selkäkivun intensiteettiin, selän liikehallintaan, pelko- ja välttämiskäyttäytymiseen, fyysiseen kuntoon sekä työhön liittyviin muuttujiin, sekä arvioitiin harjoitteluaktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Alkutilanteessa analysoitiin myös tutkimusjoukon työtä haittaavaan selkäkipuun, fyysiseen toimintakykyyn ja työkykyyn vaikuttavia tekijöitä, sekä selvitettiin tutkimuksen interventioiden vaikuttavuuden mittaamiseksi käytettävien fyysisten testien toistettavuus.

Neuromuskulaarisen, sovelletun pilatestyyppisen harjoitteluohjelman tavoitteena oli selän neutraalialueen hallinnan avulla selkäkipujen vähentäminen sekä hoitotyössä vaadittavan lihasvoiman ja –kestävyyden lisääminen. Muita harjoitusohjelman tavoitteita olivat: 1) lisätä selän tukevuutta harjoituksilla, joissa selkään kohdistuva kuormitus on pieni, mutta selkää tukevien lihasten aktiivisuus on suuri, 2) lisätä vartalon lihasten kestävyyttä, 3) lisätä alaraajojen voimaa toiminnallisilla kyykistysharjoituksilla, 4) parantaa asennon ja tasapainon hallintaa vartalon lihasten yhtaikaisen lihasaktiivisuuden (co-contraction) avulla, 5) hyödyntää selän tukemisessa hengityksen avulla saavutettu vatsaontelon paineen lisääntyminen ja 6) lisätä liikkuvuutta rintarangassa, sekä lonkka- ja nilkkanivelissä.

Harjoitusohjelma kesti 6 kk ja siinä edettiin progressiivisesti kolmelle eri vaativuustasolle. Tavoitteena oli harjoitella kaksi kertaa viikossa: intervention kahden ensimmäisen kuukauden aikana ohjatussa ryhmässä (taso I) ja sen jälkeen (tasot II ja III) kerran viikossa ohjatussa ryhmässä ja kerran omatoimisesti harjoitusvideon tai kirjallisen ohjelman mukaan.

Keskimääräisiä harjoittelukertoja 24 viikon aikana oli 26,3 (tavoitellusta 48 kerrasta) eli noin 1,1 kertaa viikossa. Tällä harjoittelumäärällä selkäkivun intensiteetti, työtä haittaava kipu, pelko- ja välttämisuskomukset sekä vaikeudet raskaissa hoitotyön tehtävissä vähenivät tilastollisesti merkitsevästi verrattuna harjoittelemattomien ryhmään. Selän liikehallinta ja vatsalihasvoima paranivat, mutta muissa kuntotekijöissä ei tapahtunut muutosta. Harjoitteluaktiivisuus vaikutti tuloksiin. Vähintään kerran viikossa harjoitelleiden selkäkivun intensiteetti väheni 6 kk:n seurantamittauksissa 43%, mikä on myös kliinisesti merkittävä tulos.

Harjoitteluaktiivisuus oli tavoiteltua matalampi. Vuorotyö, matala koulutustaso, fyysiseen aktiivisuuteen liittyvät pelot ja uskomukset sekä matalampi alkutilanteen kuntotaso olivat yhteydessä alhaisempaan harjoittelumäärään. Koska vain toteutunut harjoittelu voi olla tehokasta ja vaikuttavaa, hyvin suunnitellun ja toteutetun harjoitusohjelman lisäksi suurta huomiota pitäisi kiinnittää niin interventiotutkimuksissa kuin käytännön asiakastyössäkin tekijöihin, joiden avulla harjoitusaktiivisuutta saataisiin kohennettua. Näiden tekijöiden selvittely vaatii vielä lisätutkimuksia.

Low back pain (LBP) is common in physically strenuous work, of which healthcare work is one example. Healthcare work includes nursing duties which are loading for the back: lifting, patient transfer, working in a stooped position, frequent flexion and extension of the spine, hurry and stress. Managing physically heavy work demands certain levels of physical fitness, but it is obviously not enough to protect the back from physical loading. Of equal importance is probably the ability to control one’s spine posture and movements both at work and at leisure. With LBP being a multifactorial biopsychosocial problem, other contributing factors are also at play The thesis and its original publications are based on a randomized controlled trial called NURSE RCT (Effects of Neuromuscular Exercise and Back Counselling on Pain, Movement-control impairment, and Fear-avoidance Beliefs in Working Female Health-care Personnel with Recurrent Non-specific Low Back Pain; NCT01465698), conducted between October 2011 and April 2015 at the UKK Institute for Health Promotion Research, Tampere, Finland. Participants (n= 219) with recurrent or sub- acute LBP were recruited from different workplaces of the social and health services of the city of Tampere (geriatric wards, old people’s home, home service, outpatient healthcare, and city hospital), Tampere Heart Hospital, Coxa Hospital for Joint Replacement, and wards of Tampere University Hospital, where the work was known to be physically demanding.

In the original NURSE RCT, participants were allocated to four study groups: 1) combined Pilates-type exercise and back care counselling, 2) exercise only, 3) counselling only and 4) controls. In the current thesis, which is a secondary analysis of the NURSE RCT, groups 1 and 2 were merged to be the exercisers (n = 110) and groups 3 and 4 were merged to be the control group (non-exercisers, n= 109). The purpose was to study the effects of a modified Pilates-type neuromuscular exercise program with the focus on controlling the neutral spine posture on LBP intensity, movement control of the lumbar spine, fear-avoidance beliefs, physical fitness and work-related factors, and to assess the factors associated with exercise adherence. Factors which best explained pain interference with work, physical functioning and work ability were studied at baseline, as well as the repeatability of the measurement methods to assess lumbar movement control and physical fitness.

The overall target of the Pilates-type neuromuscular exercise (NME) program was to reduce pain and pain-induced disturbances in lumbar movement control and to increase the muscular strength and endurance needed in heavy nursing duties. The more specific targets were 1) to increase spinal stability using exercises that minimise the load on spinal structures but induce a high level of muscular activity, 2) to improve the endurance of the trunk musculature, 3) to increase the muscular strength of the lower limbs in functional squatting movements, 4) to improve balance, postural control and light co-contraction of the stabilizing muscles around the lumbar spine, 5) to combine breathing with the movements, and thus take advance of the spine supporting role of the increased abdominal pressure and 6) to achieve a normal range of motion in the spine, especially in the thoracic region and the hip and ankle joints.

The 6-month exercise program was progressive in three stages. The target was to exercise twice a week; during the first two months in supervised groups (stage I), and during the following four months (stages II and III) once a week in a group and once at home with the help of a video or a booklet.

The mean exercise adherence rate in 24 weeks was 26.3 (1.1 times/week) from targeted 48 times. With this exercise adherence, LBP intensity, pain interference with work, lumbar movement-control impairments, difficulties in heavy nursing duties and fear-avoidance beliefs deminished statistically significantly compared to the non- exercisers. Abdominal strength increased among the exercisers, but there were no differences in other fitness components compared to non-exercisers. There was a dose response: those with better exercise adherence (exercising at least once a week) had reduced their LBP intensity by 43% in the six months follow-up, which is also a clinically important result.

The exercise adherence rate was lower than targeted. Associated with the lower exercise adherence rate were shift work, lower education level, fear-avoidance beliefs related to physical activity as well as lower results in fitness components at baseline. Because only exercises that have been performed are effective and produce results, more emphasis needs to be given to factors conducive to improved exercise adherence, alongside carefully planned and instructed exercise programmes, both in intervention studies and in clinical practice. As a result, further research is needed to investigate factors associated with exercise adherence.