Suuri kylä, pienet piirit : Kummiverkosto sosiaalisten suhteiden kuvaajana Messukylässä 1875– 1888
Kettunen, Satu (2020)
2020
Historian maisteriohjelma - Master's Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-11-16
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202011037785
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202011037785
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa kartoitan maaseutuyhteisön sosiaalisia suhteita kummiverkoston tutkimisen kautta.
Tutkimuskohteena on hämäläinen Messukylän kunnan Messukylän kylä vuosina 1875–1888. Lähteinä käytän pääosin henki- ja kirkonkirjoja. Muodostan kuvan kylän asukkaista ja näiden jakautumisesta ruokakuntiin henkikirjojen avulla, ja tarkennan sitä rippikirjojen avulla. Tarkastelen tilattoman väestön taloutta henkikirjojen avulla. Maanomistajien taloutta tutkin Kamarikonttorin arkiston kunnittaisten tilastojen tilakohtaisesta kylvöstä, sadosta ja karjakannassa. Tutkimuksen ytimen muodostaa kylään tutkimusajankohtana syntyneiden lasten kummien sosioekonomisen aseman tarkastelu suhteessa lapsen perheen asemaan. Käytän lähteenä kirkonkirjojen syntyneiden ja kastettujen luetteloita, joiden tiedoista laadin prosopografisen menetelmän mukaisen tietokannan. Näiden tietojen pohjalta rakennan kokonaiskuvan Messukylän kylän asukkaista ja heidän sosiaalisista kontakteistaan. Messukylän kylä oli väestömäärältään suuri kylä aivan Tampereen kaupungin kupeessa, jossa sijaitsi viisitoista taloa. Näistä neljä oli vanhoja ratsutiloja, eli rustholleja ja kolme lampuodeille vuokrattuja tiloja. Kaikki tiloista olivat vähintään keskisuuria ja kaksi rustholleista voidaan laskea suurtiloiksi. Torppia kylässä oli tutkimuskauden lopussa 16. Tavallisin perhetyyppi kylässä oli ydinperhe. Maanomistajien perheen yhteydessä asui lisäksi yleensä syytingillä kummatkin tai toinen isovanhemmista omassa taloudessaan. Kylään syntyneille lapsille nimettiin keskimäärin kolme kummia, jotka asuivat todennäköisimmin omassa kylässä. Mitä korkeampi perheen sosioekonominen asema oli, sitä enemmän kummeja pyydettiin. Miesten ja naisten osuus oli suurin piirtein yhtä suuri, mutta kylän aviottomat äidit pyysivät keskimäärin enemmän naiskummeja kuin muut. Kummit hankittiin yleensä omasta sosioekonomisesta ryhmästä tai hiukan ylempää, mutta aineistossa oli myös itsellisperheitä, jotka pyysivät sivistyneistöön kuuluneita kummeja. Kylän suurimman tilan lapsille ei kelpuutettu kummeja lainkaan kotikylästä, vaan kaikki kummit olivat kylän ulkopuolista sivistyneistöä. Perheen sosiaalisen aseman muuttuminen näkyi tehdyissä kummivalinnoissa.
Tutkimuskohteena on hämäläinen Messukylän kunnan Messukylän kylä vuosina 1875–1888. Lähteinä käytän pääosin henki- ja kirkonkirjoja. Muodostan kuvan kylän asukkaista ja näiden jakautumisesta ruokakuntiin henkikirjojen avulla, ja tarkennan sitä rippikirjojen avulla. Tarkastelen tilattoman väestön taloutta henkikirjojen avulla. Maanomistajien taloutta tutkin Kamarikonttorin arkiston kunnittaisten tilastojen tilakohtaisesta kylvöstä, sadosta ja karjakannassa. Tutkimuksen ytimen muodostaa kylään tutkimusajankohtana syntyneiden lasten kummien sosioekonomisen aseman tarkastelu suhteessa lapsen perheen asemaan. Käytän lähteenä kirkonkirjojen syntyneiden ja kastettujen luetteloita, joiden tiedoista laadin prosopografisen menetelmän mukaisen tietokannan. Näiden tietojen pohjalta rakennan kokonaiskuvan Messukylän kylän asukkaista ja heidän sosiaalisista kontakteistaan. Messukylän kylä oli väestömäärältään suuri kylä aivan Tampereen kaupungin kupeessa, jossa sijaitsi viisitoista taloa. Näistä neljä oli vanhoja ratsutiloja, eli rustholleja ja kolme lampuodeille vuokrattuja tiloja. Kaikki tiloista olivat vähintään keskisuuria ja kaksi rustholleista voidaan laskea suurtiloiksi. Torppia kylässä oli tutkimuskauden lopussa 16. Tavallisin perhetyyppi kylässä oli ydinperhe. Maanomistajien perheen yhteydessä asui lisäksi yleensä syytingillä kummatkin tai toinen isovanhemmista omassa taloudessaan. Kylään syntyneille lapsille nimettiin keskimäärin kolme kummia, jotka asuivat todennäköisimmin omassa kylässä. Mitä korkeampi perheen sosioekonominen asema oli, sitä enemmän kummeja pyydettiin. Miesten ja naisten osuus oli suurin piirtein yhtä suuri, mutta kylän aviottomat äidit pyysivät keskimäärin enemmän naiskummeja kuin muut. Kummit hankittiin yleensä omasta sosioekonomisesta ryhmästä tai hiukan ylempää, mutta aineistossa oli myös itsellisperheitä, jotka pyysivät sivistyneistöön kuuluneita kummeja. Kylän suurimman tilan lapsille ei kelpuutettu kummeja lainkaan kotikylästä, vaan kaikki kummit olivat kylän ulkopuolista sivistyneistöä. Perheen sosiaalisen aseman muuttuminen näkyi tehdyissä kummivalinnoissa.