Postmoderni ja uusvilpitön solipsismi Joseph McElroyn romaanissa A Smuggler’s Bible

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan solipsismia Joseph McElroyn romaanissa A Smuggler’s Bible (1966) postmodernismin sekä uusvilpittömyyden teorioiden avulla. Tutkielma käsittelee näiden teorioiden vaikutusta teoksen lukemiseen, merkitykseen ja solipsismiin. Solipsismi on ajattelumalli, jonka mukaan ainoastaan tiedostava minä on olemassa ja kaikki muu on vain minän mielen tuotosta. Tutkielman hypoteesi on, että teoksen solipsismi ja sen merkitys ovat erilaisia postmodernismin ja uusvilpittömyyden teorioiden läpi tarkasteltuina, koska postmodernismin ja uusvilpittömyyden teoriat ovat keskenään huomattavasti erilaisia. A Smuggler’s Biblea tarkastellaan tutkielmassa proosamuotoisena ajatuskokeena, joka käsittelee solipsismista poispääsyn mahdollisuuksia.

Tutkielman teoriatausta pohjautuu solipsismiin, postmodernismiin ja uusvilpittömyyteen. Solipsismia määritellään hyödyntäen pääasiassa Sami Pihlströmin tutkimusta, joka käsittelee käsitteen historiaa, ajankohtaisuutta ja kritiikkiä. Postmodernismin käsittely perustuu erityisesti Brian McHalen tutkimukseen kirjallisuudenperiodien dominanteista. Uusvilpittömyyttä tarkastellaan esimerkiksi Matthew Balliron, Matias Nurmisen sekä Shannon Elderonin tutkimusten pohjalta. Kaksi Pihlströmin luokittelemista solipsismin alalajeista, epistemologinen sekä ontologinen solipsismi, toimivat harmoniassa McHalen dominanttien kanssa, jolloin solipsismi näyttäytyy postmodernina sekä myöhäismodernina ongelmana. McHalen ja Pihlströmin ajatusten pohjalta tutkielma rakentaa myös uusvilpittömyydelle dominanttivaihtoehtoja. Osallistavuuden ja velvoittavuuden kysymykset dominoivat uusvilpittömyyttä, jossa lukija kutsutaan mukaan teoksen asettamien kysymysten eettiseen pohdintaan. Vilpittömyys sekä sen vastapari ironia liittävät myös tutkielman teorioita toisiinsa. Lionel Trillingin klassikkotutkimus vilpittömyydestä ja autenttisuudesta yhdistää postmodernismin sekä uusvilpittömyyden tasoja, ja teorioiden käsittelemät vilpittömyys sekä ironia saavat A Smuggler’s Biblen solipsismissa uusia merkityksiä.

A Smuggler’s Biblen sijainti postmodernismin ja uusvilpittömyyden välissä tuo teorioita lähemmäs toisiaan, ja uusvilpittömyys painottuu postmodernismin jatkumona. Toistensa vastapuolilta vaikuttavat teoriat hälvenevät rajoiltaan ja saavat uusia merkityksiä. Tutkielman hypoteesina on ollut ajatus siitä, että postmodernismi ja uusvilpittömyys eroavat ratkaisevasti toisistaan, mutta analyysin pohjalta ero näyttäytyy ennemmin astevaihteluna. Kummatkin teoriat korostavat A Smuggler’s Biblen teemoja lukijuudesta sekä lukutavoista ja perustuvat oletetulle lukijan läsnäololle, mutta uusvilpittömyys painottaa lukijan valtaa kirjallisuuden kysymysten ratkaisijana. Postmodernismi taas haluaa lukijan mukaan metatasojen ja ironian kerrosten selvittämiseen. Uusvilpittömyydessä ironia on myös läsnä ja tähtää affektiivisuuteen sekä empaattisuuteen. Ironian ja vilpittömyyden rajojen pohdinta toistuvat useasti A Smuggler’s Biblessa kummankin tulkintakehyksen läpi tarkasteltuna. Teos toistaa myös filosofiassa havaittua solipsismin ongelmallisuutta. Jos joku todella uskoo, ettei hänen mielensä ulkopuolella ole mitään, hänen ajatteluaan on vaikea todistaa vääräksi. Solipsismista poispääsy vaatii solipsistin omaa, eettistä päätöstä pitää muita mieliä todellisina ja omasta minästään erillisinä.