Äitien vauvanhoitovalmiudet ja tyytyväisyys vanhemmuuteen lapsivuodeaikana: Itkuisen vauvan rauhoitteluintervention arviointi

Abstract

Tämän tutkimuksen päätarkoituksena oli arvioida The Happiest Baby -itkuisen vauvan rauhoittelumenetelmän vaikuttavuutta ja soveltuvuutta vauvan rauhoitteluun. Tutkimus sisälsi neljä vaihetta. Tutkimuksen vaiheessa I selvitettiin, millaisia seurauksia vauvan itkuisuudesta on perheelle integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla. Vaiheessa II tarkasteltiin äitien vauvanhoitovalmiuksia ja tyytyväisyyttä vanhemmuuteen sekä niihin yhteydessä olevia tekijöitä ensimmäisinä päivinä synnytyksen jälkeen kuvailevan poikkileikkausasetelman avulla. Vaiheessa III arvioitiin interventiona käytetyn The Happiest Baby -itkuisen vauvan rauhoittelumenetelmän vaikuttavuutta äitien vauvanhoitovalmiuksiin ja tyytyväisyyteen lapsivuodeaikana satunnaistetun kontrolloidun asetelman avulla. Vaiheessa IV kuvattiin äitien kokemuksia The Happiest Baby -menetelmästä; sen soveltuvuudesta ja toimivuudesta itkuisen vauvan rauhoitteluun. Tavoitteena oli tuottaa näyttöä menetelmän vaikuttavuudesta, soveltuvuudesta ja toimivuudesta itkuisen vauvan rauhoitteluun ja selittämättömän itkuisuuden vähentämiseen. Tämän tutkimuksen hypoteesi oli, että The Happiest Baby -itkuisen vauvan rauhoittelumenetelmä lisää äitien vauvanhoitovalmiuksia ja heidän tyytyväisyyttään vanhemmuuteen.

Kirjallisuuskatsauksen aineiston haku toteutettiin MEDLINE-, CINAHL-, PsycINFO-, Medic- ja Journals@Ovid -tietokannoista. Aineisto rajattiin koskemaan empiiristä tutkimuskirjallisuutta, joka oli julkaistu vuoden 2008 tammikuun ja huhtikuun 2018 välisenä aikana. Tutkimusartikkeleiden laatu arvioitiin CASP- ja JBI-tarkastuslistojen avulla. Aineisto analysoitiin temaattisella analyysillä.

Kirjallisuuskatsaukseen sisällytettiin 31 tieteellistä tutkimusartikkelia. Aineistosta tunnistettiin kymmenen teemaa: itkuinen vauva aiheuttaa perheessä epätoivoa; vauvan itkuisuus pilaa arjen; vauvan itkuisuus heikentää imetystä; itkuisuus eristää ja jättää yksinäisyyteen; vauvan itkuisuus rasittaa ja rikkoo perheenjäsenten välisiä suhteita; itkuisuus aiheuttaa epäonnistumisen tunteita; itkuinen vauva perheessä tekee elämästä taistelua; itkuisuudesta voi aiheutua vauvalle vaaraa tai ongelmia myöhemmin lapsuudessa ja nuoruudessa; vanhemmat yrittävät aktiivisesti ratkaista ongelman ja sopeutua; aika auttaa selviytymään vauvan itkuisuudesta.

Empiiristen vaiheiden aineisto kerättiin kyselytutkimuksen avulla 1.3.–20.5.2019 kolmesta äiti-lapsiyksiköstä yhdestä yliopistosairaalasta Suomessa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 250 yhden terveen lapsen synnyttänyttä, suomea puhuvaa äitiä, joista 120 satunnaistettiin koeryhmään ja 130 kontrolliryhmään. Kaikki äidit vastasivat alkukyselyyn satunnaistamisen jälkeen. Koeryhmän äideille annettiin interventioohjaus The Happiest Baby -itkuisen vauvan rauhoittelumenetelmästä äiti-lapsiyksiköissä. Kontrolliryhmä sai tavanomaisen hoidon. Seurantakysely tehtiin äideille 6–8 viikkoa synnytyksen jälkeen. Vauvanhoitovalmiuksia ja tyytyväisyyttä vanhemmuuteen arvioitiin validoiduilla mittareilla. Tutkimuksessa verrattiin koe- ja kontrolliryhmien välisten muutosten eroja vauvanhoitovalmiuksissa ja tyytyväisyydessä seurantajakson aikana.

Äitien itsearvioidut vauvanhoitovalmiudet ja tyytyväisyys vanhemmuuteen olivat hyvät synnytyksen jälkeen. Ikä, siviilisääty, koulutus ja synnytystapa eivät olleet yhteydessä vauvanhoitovalmiuksiin tai tyytyväisyyteen. Äidit, jotka olivat työttömiä tai työskentelivät vain osa-aikaisesti, arvioivat vauvanhoitovalmiutensa tilastollisesti merkitsevästi paremmiksi kaikissa vauvanhoitovalmiuksien alaryhmissä verrattuna kokoaikaisesti työssä käyneisiin äiteihin. Suurempi lapsiluku (≥ 3) oli positiivisesti yhteydessä sekä vauvanhoitovalmiuksiin että tyytyväisyyteen. Äidit, jotka ilmoittivat imetyksen onnistuneen huonosti, ilmaisivat myös tilastollisesti merkitsevästi heikommat vauvanhoitovalmiudet ja tyytyväisyyden vanhemmuuteen.

Koeryhmän äitien itsearvioidut vauvanhoitovalmiudet paranivat tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin kontrolliryhmän äitien. Tyytyväisyys vanhemmuuteen parani kummassakin ryhmässä yhtä paljon, eikä ryhmien välillä ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Lähes kaikki The Happiest Baby -itkuisen vauvan rauhoittelumenetelmää käyttäneet äidit kokivat sen hyödyllisenä; kaikki vauvat rauhoittuivat kokonaan tai jonkin verran ja kaikki äidit suosittelivat menetelmää muille perheille.

Tämän tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että vauvan itkuisuus aiheuttaa perheelle monenlaisia ongelmia. The Happiest Baby -itkuisen vauvan rauhoittelumenetelmän avulla on mahdollista vahvistaa äitien vauvanhoitovalmiuksia. Menetelmää käyttäneet äidit pitivät sitä hyvin tarkoitukseensa soveltuvana ja toimivana. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta, erityisesti implementaatiotutkimuksen avulla.

The main purpose of this study was to evaluate the effectiveness and feasibility of The Happiest Baby infant calming intervention. The study included four phases. Phase I explored the consequences of having an excessively crying infant in the family using an integrative literature review. Phase II described mothers’ self-efficacy, parenting satisfaction and the mother and infant related factors associated with the above parenting aspects in the first days postpartum using a descriptive cross-sectional design. Phase III evaluated the effectiveness of The Happiest Baby intervention on mothers’ self-efficacy and parenting satisfaction during the postpartum period using a randomized controlled study design. Phase IV described mothers’ experiences of the feasibility of The Happiest Baby intervention. The overall aim was to produce evidence of the effectiveness and feasibility of the intervention in calming a crying infant and reducing excessive crying in infants. The hypothesis was that The Happiest Baby infant calming intervention increases mothers’ self-efficacy and parenting satisfaction.

The literature review search was conducted in databases: MEDLINE, CINAHL, PsycINFO, Medic and Journals@Ovid and consisted of empirical research literature published between January 2008 and April 2018. Quality appraisal was performed using CASP tools and JBI checklists. The extracted data were analyzed using thematic analysis.

Thirty-one articles were included in the integrative literature review. Ten themes were identified: The consequences of having an excessively crying infant in the family creates desperation; it ruins everyday life; impairs breastfeeding; isolates and casts parents into loneliness; strains and breaks family relationships; brings feelings of failure as a parent; brings a struggle that can lead to physical and mental exhaustion; the infant may have problems later in childhood; parents are actively trying to solve the problem and adjust; time allows survival with traces of negative symptoms, feelings and memories.

The empirical data were collected during March 1st to May 20th, 2019 from three postpartum units in one university level hospital in Finland. A total of 250 Finnish speaking mothers of healthy infants agreed to participate, of which 120 were randomly allocated to the intervention and 130 to the control group. All mothers completed a baseline questionnaire after randomization. Mothers in the intervention group were taught The Happiest Baby infant calming technique in the postpartum units. The control group mothers received standard care. Follow-up data were collected six to eight weeks postpartum. Parenting self-efficacy and satisfaction were measured using validated instruments. The primary outcome measure was to compare the change in parenting self-efficacy and parenting satisfaction over the followup period between the intervention and control groups.

Mothers’ self-reported parenting self-efficacy and parenting satisfaction were high during the first days postpartum. Age, marital status, education and type of birth were not associated with parenting self-efficacy nor satisfaction. Mothers who were unemployed or working only part-time reported statistically significantly higher scores across all categories of parenting self-efficacy, compared to full time employed mothers. A higher number of children (≥ 3) were positively associated with both parenting self-efficacy and satisfaction. Mothers who reported poor breastfeeding initiation success also reported statistically significantly lower scores in parenting self-efficacy and parenting satisfaction across all categories.

Parenting self-efficacy showed significant differences in median improvements between the groups. The intervention group showed significantly larger improvements in their scores. There were no statistically significant differences in median improvements in parenting satisfaction between groups. Almost all mothers, who used The Happiest Baby technique, experienced it feasible; all infants calmed completely or somewhat, and all mothers recommended the method to other families.

This study concludes that having an excessively crying infant in the family causes many problems. The Happiest Baby infant calming intervention can strengthen mothers’ parenting self-efficacy. The mothers experienced the intervention feasible, when calming their infants. Further research is needed, especially by means of implementation research.