Instagram-runous yhteisöllisenä ja affektiivisena runouden lajina

Abstract

Tutkielma tarkastelee Instagram-runoutta lyriikan tuoreena alalajina, lähestyen ilmiötä erityisesti yhteisöllisyyden ja affektiivisuuden kautta. Instagram-lyriikasta ei ole vielä tehty laajasti tutkimusta. Tutkielmassani kartoitan uutta lajia ja hahmottelen sen ominaisuuksia. Työn alkupuolella erittelen Instagram-runoudelle tyypillisiä piirteitä. Esimerkkien avulla keskeisiksi piirteiksi hahmottuvat suoraviivaisuus, visuaalisuus, self help-tyyli sekä taiteilijakuvan rakentuminen. Useat lajin toistuvista piirteistä kytkeytyvät Instagramiin niiden jakamisen alustana. Sosiaalinen media nousee käsittelyn keskiöön siirtyessäni purkamaan lajin yhteisöllisyyttä. Runoja jakavat ja niitä lukevat muodostavat sovelluksessa yhteisön, jonka yleinen vire on positiivinen ja kannustava. Myönteinen ilmapiiri ilmenee muun muassa kommenteissa, joita runojulkaisut keräävät. Laji sijoittuu osaksi muutosta median tuottamisen ja kuluttamisen tavoissa. Hyödynnän Henry Jenkinsin konvergenssikulttuurin käsitettä, joka viittaa median virtaamiseen ja sekoittumiseen useilla eri alustoilla. Konvergenssin myötä kuluttajista on tullut median tuottajia.

Tutkielman lopuksi analysoin Instagram-lyriikkaa affektiivisuuden näkökulmasta. Käytän affektiivisuutta kattokäsitteenä erilaisille tunneilmiöille, ja tukeudun Suomessa viime vuosina tehtyyn affektiivisuuden tutkimukseen. Keskeisiä affektiivisuuden ilmenemismuotoja Instagram-lyriikassa ovat samaistuminen, self help-tyyli, yhteisön myönteinen ilmapiiri sekä tunteiden kuvaus, jonka osoitan runoanalyysissa Kaurin teoksista. Instagram-runouden tarkastelussa toistuvat ja merkittäviksi nousevat yhteisön kannustus ja tuki toisilleen, oman brändin markkinoiminen sekä samaistuminen kierrätettyihin elämänviisauksiin. Yhteisön hyväksyntä osoittautuu merkittävämmäksi kuin kriittiset vaatimukset.