Vesidiplomatiaa luottamuksen lähteillä: Sisällönanalyysi luottamuksen rakentamisen käytännöistä kolmansien osapuolten vesidiplomatiahankkeissa
Häkkinen, Elina (2020)
2020
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-11-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202010297661
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202010297661
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee luottamusta kansainvälisillä rajavesistöillä kolmannen osapuolen vesidiplomatiahankkeiden kontekstissa. Epäluottamus on nähty rajat ylittävän vesiyhteistyön yhtenä keskeisimpänä haasteena, johon voidaan vastata vesidiplomatian keinoin. Tutkielmassa selvitetään, millaisia luottamuksen rakentamisen käytäntöjä esiintyy kolmansien osapuolten vesidiplomatiahankkeissa ja miten niiden avulla voidaan vahvistaa kansainvälistä rauhaa.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kansainvälisen politiikan luottamusteoriasta ja kansainvälisten käytäntöjen tutkimuksesta vesidiplomatian kontekstissa. Luottamusta tarkastellaan sekä rationaalisen, konstruktivistisen että psykologisen luottamusteorian lähestymistavan kautta. Epäluottamus nähdään tutkielmassa kansainvälisillä rajavesistöillä vallitsevana kehyksenä, jota on mahdollista murtaa kansainvälisten käytäntöjen kautta. Tutkielman lähtökohtana on, että vesidiplomatian luottamuksen rakentamisen käytännöillä voidaan edetä kohti diplomaattisia transformaatioita ja konfliktin lieventämistä.
Tutkimusaineisto koostuu vesidiplomatiaa käsittelevistä julkaisuista, joista kerättyä tietoa syvennettiin haastattelemalla kolmannen osapuolen organisaatioiden vesidiplomatia-asiantuntijoita. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teorialähtöistä sisällönanalyysia, jonka avulla aineistosta on tunnistettu ja kategorisoitu vesidiplomatian luottamuksen rakentamisen käytäntöjä teoreettiseen viitekehykseen peilaten.
Tutkielman perusteella kolmannen osapuolen vesidiplomatiatoimija voi rakentaa luottamusta niin rationaalisen, konstruktivistisen kuin psykologisen lähestymistavan mukaisesti. Yksi tutkielman keskeinen havainto on, että luottamusteoreettiset lähestymistavat kietoutuvat vesidiplomatian käytännöissä toisiinsa, sillä useita käytäntöjä voi tarkastella eri teoreettisista näkökulmista.Tutkielmassa kolmannen osapuolen luottamuksen rakentamisen käytännöiksi on tunnistettu kahdeksan teemaa, joita ovat luotettava ja avoin tieto kaiken lähtökohtana, turvallisuusdilemman sijaan yhteisten hyötyjen jakaminen, instituutioiden merkitys kestävän luottamuksen perustana, luottamuksen rakentaminen vedestä välittyvin narratiivein, veden korostaminen yhdistävänä identiteettinä, henkilöidenväliset kohtaamiset, vesidiplomaattien rooli kommunikaation edistäjänä ja viestinviejinä sekä nuorten vesidiplomatia-asiantuntijoiden merkitys tulevaisuuden luottamuksen rakentajina. Täten tutkimus tukee luottamustutkimuksessa esiintynyttä näkemystä, jonka mukaan luottamus tulisi nähdä moniulotteisena ilmiönä, jota on hyvä tarkastella eri lähestymistapoja yhdistellen.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kansainvälisen politiikan luottamusteoriasta ja kansainvälisten käytäntöjen tutkimuksesta vesidiplomatian kontekstissa. Luottamusta tarkastellaan sekä rationaalisen, konstruktivistisen että psykologisen luottamusteorian lähestymistavan kautta. Epäluottamus nähdään tutkielmassa kansainvälisillä rajavesistöillä vallitsevana kehyksenä, jota on mahdollista murtaa kansainvälisten käytäntöjen kautta. Tutkielman lähtökohtana on, että vesidiplomatian luottamuksen rakentamisen käytännöillä voidaan edetä kohti diplomaattisia transformaatioita ja konfliktin lieventämistä.
Tutkimusaineisto koostuu vesidiplomatiaa käsittelevistä julkaisuista, joista kerättyä tietoa syvennettiin haastattelemalla kolmannen osapuolen organisaatioiden vesidiplomatia-asiantuntijoita. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teorialähtöistä sisällönanalyysia, jonka avulla aineistosta on tunnistettu ja kategorisoitu vesidiplomatian luottamuksen rakentamisen käytäntöjä teoreettiseen viitekehykseen peilaten.
Tutkielman perusteella kolmannen osapuolen vesidiplomatiatoimija voi rakentaa luottamusta niin rationaalisen, konstruktivistisen kuin psykologisen lähestymistavan mukaisesti. Yksi tutkielman keskeinen havainto on, että luottamusteoreettiset lähestymistavat kietoutuvat vesidiplomatian käytännöissä toisiinsa, sillä useita käytäntöjä voi tarkastella eri teoreettisista näkökulmista.Tutkielmassa kolmannen osapuolen luottamuksen rakentamisen käytännöiksi on tunnistettu kahdeksan teemaa, joita ovat luotettava ja avoin tieto kaiken lähtökohtana, turvallisuusdilemman sijaan yhteisten hyötyjen jakaminen, instituutioiden merkitys kestävän luottamuksen perustana, luottamuksen rakentaminen vedestä välittyvin narratiivein, veden korostaminen yhdistävänä identiteettinä, henkilöidenväliset kohtaamiset, vesidiplomaattien rooli kommunikaation edistäjänä ja viestinviejinä sekä nuorten vesidiplomatia-asiantuntijoiden merkitys tulevaisuuden luottamuksen rakentajina. Täten tutkimus tukee luottamustutkimuksessa esiintynyttä näkemystä, jonka mukaan luottamus tulisi nähdä moniulotteisena ilmiönä, jota on hyvä tarkastella eri lähestymistapoja yhdistellen.