Uhrista vastuunkantajaan: ylivelkaantuneiden identiteetit eduskuntakeskustelussa
Pihlaja, Anni (2020)
Pihlaja, Anni
2020
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-11-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202010297665
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202010297665
Tiivistelmä
Tutkielmassani tarkastelen kansanedustajien täysistuntopuheen kautta sitä, millaisina kansanedustajat näkevät ylivelkaantuneet henkilöt ja millaisia taustasyitä he näkevät ylivelkaantumiselle. Suomalaisten ylivelkaantuminen on suuri yhteiskunnallinen ongelma. Kansanedustajat taas käyttävät suomalaisessa yhteiskunnassa merkittävää valtaa ja heidän puheellaan ja asenteillaan voidaan sosiaalisen konstruktionismin mukaisesti katsoa olevan vaikutusta siihen, millaiset puhetavat ja aiheet ovat vallassa suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja millaisia rooleja puheen kohteena oleville ihmisryhmille annetaan. Siksi on tärkeää tutkia, millaista puhetta he ylivelkaantumisesta ja sen taustasyistä tuottavat.
Tutkimusaineistonani on kolme eduskunnan täysistunnon pöytäkirjaa vuosilta 2018-2020. Näistä kaksi on ollut lähetekeskusteluja ja yksi ajankohtaiskeskustelu. Olen käyttänyt aineistoni analyysimenetelmänä diskurssianalyysiä. Analyysissäni aineistosta muotoutui neljä erilaista ylivelkaantumisen diskurssia: kohtalodiskurssi, vastuullisuusdiskurssi, hallitsemattomuuden diskurssi ja vastuuttamisdiskurssi. Näiden diskurssien sisällä rakentui seitsemän erilaista ylivelkaantuneen henkilön identiteettiä. Hieman muita vahvemmaksi diskurssiksi analyysissä nousi kohtalodiskurssi, jossa velkaantunut asemoitiin passiiviseksi kohtalon uhriksi, joka ei juurikaan voi tehdä itse mitään asemansa parantamiseksi.
Ylivelkaantuminen ja köyhyys linkittyvät kiinteästi toisiinsa. Tutkielmassani hyödynsin köyhyyden selitysmalleja, joiden avulla pystyin luokittelemaan kansanedustajien puheista esille nousseita ylivelkaantumisen syitä ja linkittämään niitä analyysissä muodostuneisiin ylivelkaantuneiden identiteetteihin. Identiteetit ja köyhyyden selitysmallit eivät kohdanneet toisiaan täysin suoraviivaisesti, vaan kaikkiin identiteetteihin liittyi kolmesta neljään erilaista mallia selittää ylivelkaantumisen taustasyitä. Jotkut identiteetit linkittyivät kuitenkin vahvemmin tiettyihin ylivelkaantumisen selitystapoihin. Kokonaisuudessaan yhteiskunnallisen syytöksen luokka painottui vahvasti kansanedustajien taustaselityksissä, mikä on linjassa sen kanssa, mitä aiemmissa tutkimuksissa on selvitetty pohjoismaalaisten köyhyyden selitysmalleista. Syyn ylivelkaantumiseen nähtiin siis olevan ensisijassa yhteiskunnallisissa rakenteissa.
Kansanedustajien puhe ylivelkaantuneista oli monimuotoista ja vaihtelevaa ja ylivelkaantunut sai puheessa monenlaisia rooleja. Myös ylivelkaantumisen taustasyitä nousi esille monipuolisesti. Ylivelkaantumisen taustasyistä jäi kuitenkin puuttumaan sellaisia taustaselityksiä, jotka aiempi ylivelkaantumisen tutkimus on tunnistanut: kansanedustajat eivät puhuneet mielenterveysongelmista eivätkä yksinhuoltajuudesta ylivelkaantumiseen liittyvinä ja sen taustalla vaikuttavina tekijöinä. Myös köyhyys jäi vähälle huomiolle. Näihin kolmeen ilmiöön olisikin tärkeää kiinnittää huomiota tulevissa ylivelkaantumista ja sen ehkäisemistä koskevissa keskusteluissa. Koska ylivelkaantumisen taustasyyt ovat moninaisia ja liittyvät usein toisiinsa, ylivelkaantumisen hoitamisessa olisi tärkeää hyödyntää myös sosiaalityön osaamista, joka on erikoistunut juuri tällaisten monimutkaisten elämäntilanteiden kanssa työskentelemiseen.
Tutkimusaineistonani on kolme eduskunnan täysistunnon pöytäkirjaa vuosilta 2018-2020. Näistä kaksi on ollut lähetekeskusteluja ja yksi ajankohtaiskeskustelu. Olen käyttänyt aineistoni analyysimenetelmänä diskurssianalyysiä. Analyysissäni aineistosta muotoutui neljä erilaista ylivelkaantumisen diskurssia: kohtalodiskurssi, vastuullisuusdiskurssi, hallitsemattomuuden diskurssi ja vastuuttamisdiskurssi. Näiden diskurssien sisällä rakentui seitsemän erilaista ylivelkaantuneen henkilön identiteettiä. Hieman muita vahvemmaksi diskurssiksi analyysissä nousi kohtalodiskurssi, jossa velkaantunut asemoitiin passiiviseksi kohtalon uhriksi, joka ei juurikaan voi tehdä itse mitään asemansa parantamiseksi.
Ylivelkaantuminen ja köyhyys linkittyvät kiinteästi toisiinsa. Tutkielmassani hyödynsin köyhyyden selitysmalleja, joiden avulla pystyin luokittelemaan kansanedustajien puheista esille nousseita ylivelkaantumisen syitä ja linkittämään niitä analyysissä muodostuneisiin ylivelkaantuneiden identiteetteihin. Identiteetit ja köyhyyden selitysmallit eivät kohdanneet toisiaan täysin suoraviivaisesti, vaan kaikkiin identiteetteihin liittyi kolmesta neljään erilaista mallia selittää ylivelkaantumisen taustasyitä. Jotkut identiteetit linkittyivät kuitenkin vahvemmin tiettyihin ylivelkaantumisen selitystapoihin. Kokonaisuudessaan yhteiskunnallisen syytöksen luokka painottui vahvasti kansanedustajien taustaselityksissä, mikä on linjassa sen kanssa, mitä aiemmissa tutkimuksissa on selvitetty pohjoismaalaisten köyhyyden selitysmalleista. Syyn ylivelkaantumiseen nähtiin siis olevan ensisijassa yhteiskunnallisissa rakenteissa.
Kansanedustajien puhe ylivelkaantuneista oli monimuotoista ja vaihtelevaa ja ylivelkaantunut sai puheessa monenlaisia rooleja. Myös ylivelkaantumisen taustasyitä nousi esille monipuolisesti. Ylivelkaantumisen taustasyistä jäi kuitenkin puuttumaan sellaisia taustaselityksiä, jotka aiempi ylivelkaantumisen tutkimus on tunnistanut: kansanedustajat eivät puhuneet mielenterveysongelmista eivätkä yksinhuoltajuudesta ylivelkaantumiseen liittyvinä ja sen taustalla vaikuttavina tekijöinä. Myös köyhyys jäi vähälle huomiolle. Näihin kolmeen ilmiöön olisikin tärkeää kiinnittää huomiota tulevissa ylivelkaantumista ja sen ehkäisemistä koskevissa keskusteluissa. Koska ylivelkaantumisen taustasyyt ovat moninaisia ja liittyvät usein toisiinsa, ylivelkaantumisen hoitamisessa olisi tärkeää hyödyntää myös sosiaalityön osaamista, joka on erikoistunut juuri tällaisten monimutkaisten elämäntilanteiden kanssa työskentelemiseen.