Isänä ja vanhempana sijaisperheessä : "Perhe on se, joka syö samasta pöydästä."

Abstract

Tutkielmassani tarkastellaan perheen käsitettä perhehoitajina toimivien sijaisisien näkökulmasta. Tavoitteenani oli saada tietoa heidän näkemyksistään perheestä, siihen liittyvistä tunteista ja pienimuotoisesti perheen jälleenyhdistämisestä. Perheen virallinen määritelmä sisältää samassa taloudessa asuvan äidin, isän ja heidän biologiset lapsensa. Perheet ovat kuitenkin hyvin monimuotoisia ja halusin tutkimuksellani selvittää mitä sijaisisit ajattelevat perheestä, ja mikä tekee heidän mielestään perheen. Tutkimusongelmani onkin rajattu koskemaan sijaisisien näkemyksiä perheestä. Tutkimuksen teoriaosuudessa määrittelen perheen käsitettä ja avaan sijaishuollon käsitettä etenkin perhehoidon näkökulmasta. Teoriaosuudessa kerron myös sijaisperheen tehtävistä sekä lapsen kotiuttamisesta että kotiutustyöskentelystä.

Tutkimukseni on laadullinen tutkimus. Tutkimusaineistoni koostuu viidestä yksilöhaastattelusta, jotka on kerätty Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n sijaisperheenä toimivilta sijaisiseiltä. Tutkimuksessani on käytetty tutkimusmenetelmänä sisällönanalyysia. Sisällönanalyysissa olen pelkistänyt eli redusoinut alkuperäisdatan sekä litteroinut että koodannut aineistoni. Sen jälkeen aineisto on vielä teemoiteltu ja tyypitelty.

Sijaislasten myötä perheen dynamiikka kokee muutoksen. Kuitenkin arki ja arjen pyörittäminen on melko samalla tavalla sujuvaa kuin ennen sijaislasten tuloakin. Sijaisisit kuvasivat tunteiden vaihtelua laidasta laitaan. Kuitenkin positiivinen sävy pysyi vallitsevana tekijänä. Sijaisvanhemmuudessa voi tutustua uusiin ihmisiin sekä itseensä paremmin. Yleensä sijaisperheillä on asiallinen suhde sijaislasten biologiseen perheeseen. Monesti kommunikaatio ja elämän tavan eroavaisuudet olivat suurimmat haasteet yhteistyön sujumiselle biologisen perheen kanssa. Moni sijaisisä kuvaa joustavuuden lisääntymistä ja elämän katsomuksen laajentumista ja lisäksi aiemmalta mukavuusalueelta pois joutumista. Kaikkein tärkeintä sijaisiseille on, että lapset voivat hyvin.

Sosiaalityöntekijöistä löytyi paljon eriävää mielipidettä kuin myös erilaisia kokemuksia. Sijaisisit kuitenkin toivat esiin, että PKS:n sosiaalityöntekijän rooli oli heille tärkeä ja hyvä vertaistuki. Sijaisisit kokevat verkostoitumisen ja vertaistuen erittäin tärkeäksi osaksi arjen jaksamista sijaisperheenä. Kenelläkään haastattelemistani sijaisperheistä ei ollut kokemusta perheen jälleenyhdistämisestä. Pelkona sijaisisillä oli jälleenyhdistämisessä se, että pian kotiuttamisen jälkeen joudutaan uudelleen sijoittamaan lapsi, jolloin turvallinen kasvuympäristö vaarantuu ja kiintymyssuhteet katkeavat.

Sijaisisien puheesta kuului aidosti huoli lapsen voinnista ja tunteista hänen kohdatessaan ristiriitaisia tunteita. Kaikilla haastattelemillani sijaisiseillä on omia biologisia lapsia, joihin he vertaavat suhtautumistaan sijaislapsiinsa. Omalla vanhemmuudella on siten merkitystä sijaislapsiin suhtautumisessa ja heidän kohtaamisessaan. Lisäksi sijaisisien vastauksissa kuului huoli omien biologisten lasten sopeutumisesta sijaisvanhemmuuteen ja sen tuomiin muutoksiin perheessä. Sijaisisit kertoivatkin, että omat lapset ovat nousseet heidän huomionsa keskiöön. Sijaisisit myös tarkastelevat omaa vanhemmuuttaan kriittisemmin sijaisperheeksi ryhtymisen jälkeen.

Kaikesta huolimatta tutkimuksellani on saatu valotettua miehen kokemusta, näkemystä ja ajatusmaailmaa perheestä ja siihen kuuluvista osapuolista. Tulokset ovat osittain yleistettäviä ja uutta tietoa antavia. Oma mielenkiintoni aineistoa selatessani oli se, että kyllä mieskin osaa puhua tunteistaan, kun vain osaa kysyä oikeita kysymyksiä.