Kansanedustajien täysistuntopuheenvuoroissa rakentuva kuva nuoruuden siirtymien edistämisestä

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee eduskunnan täysistunnoissa rakentuvaa kuvaa nuorista ja nuoruuden siirtymien tukemisesta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia ratkaisuja kansanedustajat puheessaan rakentavat nuoruuden siirtymien edistämiseksi ja millaista käsitystä nuorista he samalla luovat. Tutkielman aineistona toimivat Suomen eduskunnan täysistunnoissa syys-lokakuussa 2019 esitetyt kansanedustajien puheenvuorot. Tutkielman teoreettisen taustan muodostavat nuoruuden siirtymistä ja niiden muutoksesta käyty tieteellinen keskustelu sekä nuoruuden siirtymiin Suomessa liitetyn problematiikan kuvaus. Tutkimusmetodina tutkielmassa käytän diskurssianalyysia, jonka myötä olen sitoutunut sosiaalisen konstruktionismin mukaiseen käsitykseen tiedosta puheen ja toiminnan kautta tuotettuna. Diskurssianalyysin keinoin olen paikantanut aineistosta kolme keskeistä ratkaisua edistää nuoruuden siirtymien onnistumista. Olen nimennyt nämä instituutioiden diskurssiksi, tuen ja palveluiden diskurssiksi sekä kontrollin diskurssiksi. Analyysi osoittaa, että kaikkien diskurssien ratkaisuehdotuksissa rakennetaan kuvaa siirtymissään tuettuina ja ohjattuina etenevistä nuorista. Diskurssien välisiä eroja olen havainnut paitsi siirtymien tueksi esitetyissä ratkaisuissa, myös suhtautumisessa nuorten omaan osallisuuteen siirtymien edistämisessä. Nuorten oman toimijuuden ja osallisuuden merkitys vaihtelee myös siirtymän ja nuoren iän mukaan. Analyysi osoittaa, että erilaiset ratkaisut tukea nuoruuden siirtymiä limittyvät toisiinsa kansanedustajien puheenvuoroissa. Tutkielmani keskeinen johtopäätös on, että kansanedustajien puheissa nuoruuden siirtymät hahmottuvat pitkiksi prosessiksi, joiden onnistumiseen tarvitaan paljon ohjausta ja tukea. Toiseksi havaitsin, että nuorten oma toimijuus nousee siirtymäpuheessa esille lähinnä silloin, kun puhe käsittelee opiskelijoita tai perheenperustamisikäisiksi miellettyjä nuoria tai nuoria aikuisia, sekä tulevaisuuteen suuntautuvassa puheessa, jossa nuorten toivotaan kasvavan toimintakykyisiksi aikuisiksi. Kolmas tutkielmani johtopäätös on, että kansanedustajat kytkevät nuoruuden siirtymien onnistumisen vahvasti Suomen tulevaisuuden näkymään taloudellisesti kantokykyisenä valtiona. Johtopäätökset kutsuvat pohtimaan, olisiko nuoruuden siirtymien edistämiseksi tarpeen kiinnittää enemmän huomiota myös nuorten omiin näkemyksiin, tarpeisiin ja toimijuuteen sekä rakenteisiin, joissa nuoruutta eletään.