Suomi pelastaa maailman: narratiivinen analyysi Suomen maabrändistrategioista ajalta 2010-2020
Kivisalo, Kalle (2020)
2020
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-12-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202010287613
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202010287613
Tiivistelmä
Monet valtiot harjoittavat aktiivisesti maabrändäystä ja maakuvatyötä, eikä Suomi ei ole tästä poikkeus, sillä Suomessa maakuvatyö on liitetty osaksi ulkoministeriön toimintaa. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tuoda ilmiö lähemmäs kansainvälisen politiikan tutkimusta. Tarkoituksena on hyödyntää Suomea eräänlaisena esimerkkivaltiona, jonka kautta maabrändiä ja maabrändäystä ilmiönä lähestytään. Tutkielma pyrkii liittämään maabrändin, maabrändäyksen ja niihin vaikuttavat tekijät osaksi kansainvälisen politiikan tutkimusta. Lisäksi tutkielma osallistuu maabrändin ja maakuvan käsitteiden laajempaan määrittelyyn sekä näiden välisen suhteen erittelyyn.
Tutkielma lähestyy aihetta Suomen maabrändistrategioiden ja narratiivien kautta. Tutkimuskysymyksenä toimii, minkälaista narratiivia Suomen maabrändivaltuuskunnan loppuraportti, maakuvatyön strategia ja teemakalenterit sekä muu aineisto Suomesta ja suomalaisista kertovat? Tutkielma sijoittuu kansainvälisen politiikan tutkimuksen reflektiiviseen teoriaperheeseen hyödyntäessään teoreettisessa viitekehyksessään maabrändin lisäksi konstruktivismia ja käytäntökäännettä. Tutkielmassa yhdistetään nämä kaikki yhdeksi teoreettiseksi viitekehykseksi, jonka tarkoitus on kuvata, miten esimerkiksi jaetut ymmärrykset ja ideat sekä toimijan identiteetti vaikuttavat maabrändiin ja päinvastoin. Tutkielman menetelmänä toimii narratiivinen analyysi, jonka kautta pyritään selvittämään, minkälaisia narratiivisia piirteitä aineistosta löytyy, ja minkälaisina Suomi, suomalaiset ja suomalaisuus näyttäytyvät, kun aineistojen tulokset yhdistetään yhdeksi kokonaiseksi narratiiviksi.
Tutkielman aineistoksi ovat valikoituneet erilaiset Suomen maakuvatyötä ohjailevat dokumentit ajalta 2010–2020. Aineisto koostuu Suomen maabrändivaltuuskunnan loppuraportista, Suomen maakuvatyön ohjeistuksesta, maakuvatyön katsauksesta, maakuvatyön strategiasta ja kolmesta maakuvatyön teemakalenterista. Aineistoa analysoidaan kaksivaiheisesti erittelemällä ensin kunkin dokumentin sisällöt ja piirteet, minkä jälkeen edellisten perusteella muodostetaan yhtenäinen narratiivi. Yhtenäisen narratiivin kautta nähdään, ovatko Suomen maabrändistrategiat muuttuneet kymmenen vuoden aikana, ja minkälaista kuvaa ne Suomesta kertovat.
Analyysin kautta tutkielman johtopäätökseksi nousee, että Suomen maabrändi ja maabrändistrategiat ovat pysyneet vuosien saatossa melko muuttumattomina. Keskeisiksi piirteiksi nousevat muun muassa maailmanparantaja, yhdenvertaisuus, puolueettomuus, hyvyys ja erikoisuus. Tulosten kautta Suomi näyttäytyy valtiona, joka pyrkii olemaan puolueeton rauhanrakentaja ja muiden auttaja, joka toisaalta samalla kokee olevansa poikkeuksellinen maa. Tulokset ovat linjassa Suomen historiasta ja identiteeteistä kirjoitetun tutkimuskirjallisuuden kanssa. Näin ollen tutkielman teoreettisen viitekehyksen kautta huomataan, että maabrändi toisintaa jaettuja ymmärryksiä todellisuudesta.
Tutkielma lähestyy aihetta Suomen maabrändistrategioiden ja narratiivien kautta. Tutkimuskysymyksenä toimii, minkälaista narratiivia Suomen maabrändivaltuuskunnan loppuraportti, maakuvatyön strategia ja teemakalenterit sekä muu aineisto Suomesta ja suomalaisista kertovat? Tutkielma sijoittuu kansainvälisen politiikan tutkimuksen reflektiiviseen teoriaperheeseen hyödyntäessään teoreettisessa viitekehyksessään maabrändin lisäksi konstruktivismia ja käytäntökäännettä. Tutkielmassa yhdistetään nämä kaikki yhdeksi teoreettiseksi viitekehykseksi, jonka tarkoitus on kuvata, miten esimerkiksi jaetut ymmärrykset ja ideat sekä toimijan identiteetti vaikuttavat maabrändiin ja päinvastoin. Tutkielman menetelmänä toimii narratiivinen analyysi, jonka kautta pyritään selvittämään, minkälaisia narratiivisia piirteitä aineistosta löytyy, ja minkälaisina Suomi, suomalaiset ja suomalaisuus näyttäytyvät, kun aineistojen tulokset yhdistetään yhdeksi kokonaiseksi narratiiviksi.
Tutkielman aineistoksi ovat valikoituneet erilaiset Suomen maakuvatyötä ohjailevat dokumentit ajalta 2010–2020. Aineisto koostuu Suomen maabrändivaltuuskunnan loppuraportista, Suomen maakuvatyön ohjeistuksesta, maakuvatyön katsauksesta, maakuvatyön strategiasta ja kolmesta maakuvatyön teemakalenterista. Aineistoa analysoidaan kaksivaiheisesti erittelemällä ensin kunkin dokumentin sisällöt ja piirteet, minkä jälkeen edellisten perusteella muodostetaan yhtenäinen narratiivi. Yhtenäisen narratiivin kautta nähdään, ovatko Suomen maabrändistrategiat muuttuneet kymmenen vuoden aikana, ja minkälaista kuvaa ne Suomesta kertovat.
Analyysin kautta tutkielman johtopäätökseksi nousee, että Suomen maabrändi ja maabrändistrategiat ovat pysyneet vuosien saatossa melko muuttumattomina. Keskeisiksi piirteiksi nousevat muun muassa maailmanparantaja, yhdenvertaisuus, puolueettomuus, hyvyys ja erikoisuus. Tulosten kautta Suomi näyttäytyy valtiona, joka pyrkii olemaan puolueeton rauhanrakentaja ja muiden auttaja, joka toisaalta samalla kokee olevansa poikkeuksellinen maa. Tulokset ovat linjassa Suomen historiasta ja identiteeteistä kirjoitetun tutkimuskirjallisuuden kanssa. Näin ollen tutkielman teoreettisen viitekehyksen kautta huomataan, että maabrändi toisintaa jaettuja ymmärryksiä todellisuudesta.