Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelman toimeenpano: ehkäisymenetelmien kuvaus ja arviointi vuosina 2014–2017

Abstract

Tapaturmat ovat suomalaisten neljänneksi yleisin kuolinsyy. Pääasiassa kuolemaan johtavat tapaturmat sattuvat kotona ja vapaa-ajalla ja ovat sekä lukumäärältään suuria että kirjoltaan laajoja, mikä asettaa haasteita ehkäisytyölle. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn koordinointivastuu Suomessa on Sosiaali- ja terveysministeriöllä (STM), joka on toteuttanut kansallisen tavoiteohjelman tapaturmien ehkäisemiseksi.

Väliarviointien rooli terveyspoliittisten ohjelmien vaikuttavuuden osoittamisessa on viime vuosien aikana korostunut. Yleisesti ohjelmien toimeenpanon aikana toteutettavassa väliarvioinnissa tuotetaan arviointia toimeenpanon aikaisesta toiminnasta suhteessa ohjelman tavoitteisiin ja tuloksiin. Väliarvioinnin keskeinen tavoite on paikantaa toimeenpanon kehitysalueita, jolloin toimintaa voidaan tarpeen mukaan kohdentaa uudelleen tavoitteisiin pääsemiseksi.

Tämä pro gradu -tutkielma on valmisteltu osana STM:n Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelman 2014–2020 väliarviointia. Väliarviointi on kirjoitettu ja julkaistu erikseen vuonna 2017. Tutkielma on kuvaileva implementaatiotutkimus, joka pitää sisällään formatiivisen ex nunc -arvioinnin piirteitä. Tutkielman tutkimusmenetelmä on sisällönanalyysi. Tutkielmassa kuvataan koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisymenetelmiä ja arvioidaan, miten tavoiteohjelma on toteutunut kolmen ensimmäisen toimeenpanovuoden aikana. Pohdinnassa tarkastellaan, mitkä tekijät ovat saattaneet vaikuttaa toimenpiteiden toteutumiseen, toteutumattomuuteen tai niiden keskeneräisyyteen.

Tämän tutkielman tulosten mukaan suurin osa tapaturmien ehkäisymenetelmistä on informaation tuottamista, levittämistä ja toimintatapojen kehittämistä ja pieni osa lainsäädännöllä ja valvonnalla toteutettavaa normi- ja resurssiohjausta. Kaikkiaan 92 toimenpiteestä keskeneräisiä (58 %) yhdisti jatkuvaluontoisuus ja työtapojen yhtenäinen käyttöönotto, toteutuneita (28 %) viestinnän ja ohjeistusten kehittäminen ja toteutumattomia (13 %) erityisesti lainsäädännön uudistus ja selvitysten laatiminen.

Toimenpiteiden jatkuvaluontoisuus, laaja tavoitteenasettelu, useat sisällölliset tavoitteet, arvioinnin ajoitus ja resurssien ja rahoituksen puute olivat mahdollisia toimenpiteiden keskeneräisyyttä selittäviä tekijöitä. Vastuutahojen olemassaolo, niiden organisaation toiminnan liittyminen tapaturmien ehkäisyyn sekä yhteistyö saattoivat edesauttaa toimenpiteiden toteutumista. Sen sijaan säännösten karsiminen, rahoituksen puute ja intressiristiriidat olivat mahdollisia toimenpiteiden toteutumattomuutta selittäviä tekijöitä.

Tapaturmien ehkäisyn kenttä on kirjava, ehkäisytyö haastavaa ja menetelmät monipuolisia. Tässä tutkielmassa havaittiin, että tavoiteohjelman rooli ehkäisytyössä on merkittävä, mutta sen toimeenpanoon vaikuttavat lukuisat tekijät. Näiden tunnistaminen on keskeistä, sillä tehokas toimeenpano on avainasemassa toimenpiteiden toteuttamisessa, toteutumisessa ja sitä kautta koko ohjelman onnistumisessa.

Accident injuries are the fourth leading cause of death in Finland. Mostly fatal injuries occur at home and in leisure time. They are both large in number and wide in scope, which sets challenges to prevention work. The responsibility for coordinating prevention of home and leisure time injuries in Finland lies with the Ministry of Social Affairs and Health which has implemented a national target and action program for injury prevention.

In recent years, interim assessments have strengthened their role in demonstrating the effectivity of health policy programs. Interim assessment provides information of action carried out during the implementation in relation to the objectives and results of the program. The key objective of interim assessment is to identify what could be done to improve implementation. Based on this information, measures can be refocused to achieve targeted objectives.

This master's thesis has been prepared as a part of an interim assessment of a target and action program for the prevention of home and leisure accident injuries in 2014–2020. Interim assessment has been written and published in 2017. The thesis is a descriptive implementation research including features of formative ex nunc assessment. The research method is content analysis. Thesis describes the injury prevention methods used in the program and evaluates how program has been implemented during its first three years. The thesis also discusses the factors that may have influenced the implementation of the measures.

The study indicates that most of injury prevention methods are information production, publication and dissemination and the development of operating methods, and a small part is normative and resource steering, e.g. legislation and control. Of 92 measures, 58 % were still in process including continuous work and implementing common working methods, 28 % completed including communications and development of guidelines and 13 % unimplemented including preparation of legislation and surveys.

The continuity of the measures, the broad setting of targets, multiple contentual targets, the timing of the assessment and the lack of resources and funding were possible factors explaining why measures were still in process. The existence of responsible parties, organizational involvement in accident prevention and cooperation may have affected the completeness of measures. However, reduction of regulations, lack of funding and conflicts of interest were possible factors explaining the unimplementation of the measures.

The field of injury prevention is diverse, prevention work challenging, and methods used versatile. This thesis indicates that the role of the program in prevention work is significant, but its implementation is influenced by numerous factors. Identifying these is crucial, as effective implementation is the key to the completion of measures, and again to the effectivity of the program.