Lastensuojelun systeeminen toimintamalli lastensuojelun perheiden ja työntekijöiden kuvaamana:"Kaikki on mahdollista. Mahdottoman toteuttaminen vain vie hieman enemmän aikaa."

Abstract

Tutkielmani tarkoituksena on tuottaa tietoa lastensuojelun systeemisestä työskentelystä asiakastyön käytäntöjen tueksi. Tutkielmassani kysyn ”Mitä systeeminen työskentely pitää sisällään ja miten lastensuojelun asiakasperheen aikuiset ja moniammatillisen tiimin työntekijät kuvaavat työskentelyä?” Kiinnostukseni aiheeseen heräsi kuullessani pilotoinnissa jo mukana olevien lastensuojelun työntekijöiden vaihtelevia ajatuksia systeemisen toimintamallin käyttöönotosta lastensuojelussa. Tutkimusaineistoni keräsin erään Etelä-Suomen kaupungin lastensuojelussa keväällä 2019. Aineistonkeruuvaiheen toteutin systeemisiin palavereihin havainnoijana osallistuen. Lisäksi haastattelin perheen aikuisia ja työntekijöitä yksilöhaastattelun keinoin. Tutkimusaineistoni muodostui kolmen asiakasperheen systeemisen palaverin (4 kpl) tallenteista ja havaintomuistiinpanoista, kahden asiakasperheen aikuisten haastattelutallenteesta ja neljän työntekijän haastattelutallenteesta. Lisäksi pohdin systeemistä työskentelyä oman kokemukseni kautta tiimin jäsenen näkökulmasta. Laadullisen aineistoni analyysivaihe toteutui aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä.

Lastensuojelun tehtävä on vaikuttaa myönteisesti lasten kasvuoloihin, edistää suotuisaa kehitystä ja suojella lapsia terveyttä vaarantavilta olosuhteilta ja kohtelulta. Systeeminen työskentely pohjautuu ajatukseen intensiivisestä työskentelystä lapsen ja hänen perheensä kanssa huolta aiheuttavassa tilanteessa. Työskentelyn taustalla vallitsee systeemiteoreettinen näkemys perhesysteemistä, jossa jokaisella jäsenellä on oma tehtävänsä perhesysteemin tasapainon ja vakauden palauttamisessa ja säilyttämisessä. Perhesysteemiin syötetty palaute muuttaa vähitellen perheen toimintaa ja todellisuutta. Systeemisen työskentelyn tarkoituksena on paneutua lapsen huolta aiheuttavan tilanteen juurisyihin ja tavoittaa myönteinen muutos, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen.

Haastatellut asiakasperheen aikuiset kertoivat kuulluksi, autetuksi ja ymmärretyksi tulemisen kokemuksesta, mutta myös vaikeudesta uskoa muutokseen ja sitoutua systeemiseen työskentelyyn. Haastattelemani työntekijät näkivät juurisyihin paneutumisen merkityksellisenä myönteisen muutoksen aikaansaamiseksi lapsen ja perheen huolta aiheuttavassa tilanteessa. Työntekijöiden kokemuksista välittyi kuitenkin hankaluus soveltaa systeemistä työskentelyä osana perustehtävää vaikeasti hallittavilla asiakasmäärillä. Tutkielmani perusteella voidaan todeta, että systeemisellä työskentelyllä on mahdollista saavuttaa muutosmyönteisyyttä lapsen ja perheen tilanteessa. Muutoksen aikaansaaminen edellyttää kuitenkin tilanteen tarkastelua moninäkökulmaisesti ja suhdeperustaisesti osana laajempia sosiaalisia verkostoja ja ympäristöjä. Systeemisen työskentelyn integroiminen osaksi lastensuojelun perustehtävää vaatii myös asiakasmäärien kohtuullistamista.