”Eipä pääse ainakaan sammaloitumaan” : Jatkuvan oppimisen tuottamat voimavarat sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnille
Leppäjärvi, Mari (2020)
2020
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-11-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202010247452
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202010247452
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on saada tietoa jatkuvan oppimisen tuottamista voimavaroista sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnille. Tavoitteenani on lisätä yleistä tietoisuutta ja ymmärrystä jatkuvan oppimisen voimavaroista sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnille, sillä työhyvinvointia ei ole toistaiseksi juurikaan tutkittu jatkuvan oppimisen kontekstissa sosiaalityössä tai muillakaan tieteenaloilla. Toivon, että tutkimukseni avaisi uusia näkökulmia sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin tukemiseksi sekä alan sisällä että sen ulkopuolellakin.
Tutkimukseni on laadullinen eli kvalitatiivinen ja metodologinen lähtökohta sosiaalinen konstruktionismi. Tutkimuksen kohderyhmänä on sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen käyneet sosiaalityöntekijät, joita kutsutaan myös erikoissosiaalityöntekijöiksi. Valitsin aineistonkeruumenetelmäksi sähköisen e-lomakekyselyn. Linkki kyselyyn lähetettiin sähköpostitse ja Facebookissa kaikkien erikoisalojen, eli Kuntouttavan sosiaalityön, Hyvinvointipalvelujen, Rakenteellisen sosiaalityön sekä Lapsi- nuoriso ja perhesosiaalityön koulutusryhmien jäsenille. Ryhmien koulutus oli päättynyt joko vuonna 2018 tai 2019. Yhteensä ryhmissä oli opiskelijoita 88. Määräaikaan mennessä sain 25 vastausta. Tutkimuksessa vastaajat peilasivat käsityksiään työhyvinvoinnista suhteessa käymäänsä sosiaalityön erikoistumiskoulutukseen. Halusin tutkimuksessani tuoda sosiaalityöntekijöiden ääntä kuuluviin ja sosiaalisen konstruktionismin mukaisesti erityisesti niitä merkityksiä, joita sosiaalityöntekijät sanavalinnoillaan tutkimusaiheeseen liittyen tuottavat.
Aineiston analyysin tuloksena muodostin viisi yläluokkaa, jotka kuvaavat erikoistumiskoulutuksen ja samalla jatkuvan oppimisen tuottamia voimavaroja sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnille. Määrittelin voimavaroiksi ammattitaidon kasvun, reflektiivisyyden kasvun, ammatti-identiteetin vahvistumisen, yhteisöllisyyden vahvistumisen sekä virkistymisen.
Erikoistumiskoulutuksen tuottamat voimavarat työhyvinvoinnille näyttäytyivät aineiston perusteella monipuolisilta. Tulosten perusteella hypoteesini ammattitaidon kasvun, reflektiivisyyden kasvun ja ammatti-identiteetin vahvistumisen merkityksestä suhteessa työhyvinvointiin vahvistui. Ammattitaidon kasvuun viittaavat ilmaukset nousivat aineistosta selvimmin esiin. Sen sijaan hieman enemmän yllätti erikoistumiskoulutuksen ansiosta saatu kokemus yhteisöllisyydestä ja koulutuksen virkistävä vaikutus arjen keskellä. Tutkimukseni perusteella jatkuva oppiminen tuottaa monenlaisia voimavaroja työhyvinvoinnille, joten työntekijöiden jatkuvan oppimisen tukeminen ja sen arvostaminen työelämässä on tärkeää työntekijöiden työhyvinvoinnin vahvistamiseksi.
Tutkimukseni on laadullinen eli kvalitatiivinen ja metodologinen lähtökohta sosiaalinen konstruktionismi. Tutkimuksen kohderyhmänä on sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen käyneet sosiaalityöntekijät, joita kutsutaan myös erikoissosiaalityöntekijöiksi. Valitsin aineistonkeruumenetelmäksi sähköisen e-lomakekyselyn. Linkki kyselyyn lähetettiin sähköpostitse ja Facebookissa kaikkien erikoisalojen, eli Kuntouttavan sosiaalityön, Hyvinvointipalvelujen, Rakenteellisen sosiaalityön sekä Lapsi- nuoriso ja perhesosiaalityön koulutusryhmien jäsenille. Ryhmien koulutus oli päättynyt joko vuonna 2018 tai 2019. Yhteensä ryhmissä oli opiskelijoita 88. Määräaikaan mennessä sain 25 vastausta. Tutkimuksessa vastaajat peilasivat käsityksiään työhyvinvoinnista suhteessa käymäänsä sosiaalityön erikoistumiskoulutukseen. Halusin tutkimuksessani tuoda sosiaalityöntekijöiden ääntä kuuluviin ja sosiaalisen konstruktionismin mukaisesti erityisesti niitä merkityksiä, joita sosiaalityöntekijät sanavalinnoillaan tutkimusaiheeseen liittyen tuottavat.
Aineiston analyysin tuloksena muodostin viisi yläluokkaa, jotka kuvaavat erikoistumiskoulutuksen ja samalla jatkuvan oppimisen tuottamia voimavaroja sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnille. Määrittelin voimavaroiksi ammattitaidon kasvun, reflektiivisyyden kasvun, ammatti-identiteetin vahvistumisen, yhteisöllisyyden vahvistumisen sekä virkistymisen.
Erikoistumiskoulutuksen tuottamat voimavarat työhyvinvoinnille näyttäytyivät aineiston perusteella monipuolisilta. Tulosten perusteella hypoteesini ammattitaidon kasvun, reflektiivisyyden kasvun ja ammatti-identiteetin vahvistumisen merkityksestä suhteessa työhyvinvointiin vahvistui. Ammattitaidon kasvuun viittaavat ilmaukset nousivat aineistosta selvimmin esiin. Sen sijaan hieman enemmän yllätti erikoistumiskoulutuksen ansiosta saatu kokemus yhteisöllisyydestä ja koulutuksen virkistävä vaikutus arjen keskellä. Tutkimukseni perusteella jatkuva oppiminen tuottaa monenlaisia voimavaroja työhyvinvoinnille, joten työntekijöiden jatkuvan oppimisen tukeminen ja sen arvostaminen työelämässä on tärkeää työntekijöiden työhyvinvoinnin vahvistamiseksi.