”Nyt tärväinty koko kirja”: Kaunokirjallisuudessa käytetyn murteen hahmottaminen ja koettu autenttisuus
Tammilehto, Laura (2020)
Tammilehto, Laura
2020
Kielten maisteriohjelma - Master's Programme in Languages
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-11-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202010267517
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202010267517
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee kaunokirjallisuudessa käytettyä murretta lukijan näkökulmasta. Tutkimuskohteena on kahden peräpohjalaista murretta eri tavoin hyödyntävän romaanin, Katja Ketun Kätilön ja Rosa Liksomin Everstinnan, vastaanotto romaaneissa käytetyn murteen näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, millaisten murrepiirteiden mielletään tuottavan murteen illuusiota teoksissa, miten murteen autenttisuuteen suhtaudutaan ja miten yhtäältä teosten lukeminen ja toisaalta suhde murteeseen ovat yhteydessä kokemuksiin autenttisuudesta.
Tutkimus edustaa kansan murrekäsityksiä tutkivaa kansandialektologiaa. Aikaisemmassa alan tutkimuksessa on osoitettu, että esimerkiksi alueellinen tausta vaikuttaa kielenkäyttäjien murteesta tekemien havaintojen tarkkuuteen ja paikkansapitävyyteen. Murteita on pitkään arvioitu niiden autenttisuuden kautta, ja autenttisuuden vaatimus näkyy myös kansan kielikäsityksissä ja kaunokirjallisuuden arvioinnissa. Toisaalta murteet voi nähdä myös yhteisöllisesti luotuina ja jaettuina konstruktioina, jolloin kriteerit autenttiselle murteelle riippuvat yhteisön määritelmistä. Tutkimus selvittää, millaisilla kriteereillä tutkittuja peräpohjalaismurteisia romaaneja arvioidaan.
Tutkimuksen aineisto kerättiin huhtikuussa 2020 sähköisellä kyselylomakkeella, jota jaettiin kahdessa Facebook- ja yhdessä Goodreads-verkkopalvelun ryhmässä. Vastauksia lomakkeelle kertyi yhteensä 48. Lomake sisälsi sekä avoimia kysymyksiä että suljettuja kysymyksiä, joissa vastaajien käsityksiä kartoitettiin Likert-asteikoilla ja Osgoodin asteikoilla. Suljettujen kysymysten tarkasteluun on analyysissa hyödynnetty määrällisiä analyysimenetelmiä, minkä lisäksi aineistoa on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Vastaamisen tueksi lomakkeella esitettiin kaikille vastaajille kummastakin arvioitavasta teoksesta kaksi aineistonäytettä. Lisäksi osa kysymyksistä oli suunnattu ainoastaan niille vastaajille, jotka olivat lukeneet käsiteltävät teokset.
Aineistosta hahmottuu eri vastaajaryhmien välinen ero kaunokirjallisuuden murteeseen suhtautumisessa: kyselyn Lapissa asuneet vastaajat analysoivat teoksissa käytettyjä murrepiirteitä yksityiskohtaisemmin kuin ne vastaajat, jotka eivät olleet asuneet Lapissa. Lappilaisten kriteerit autenttiselle peräpohjalaismurteelle ovat tutkimuksen perusteella tiukemmat kuin ei-lappilaisten, joille teosten tavoittelema murre ei ollut yhtä tuttu. Kun autenttisuuden kriteerit ovat tiukat, voi pienikin murteesta poikkeaminen heikentää murteen illuusion onnistuneisuutta. Tutkimuskohteina olleista teoksista Everstinnan luoman murrevaikutelman arvioitiin olevan onnistuneempi kuin Kätilön. Kätilön murretta arvioivat suopeimmin ne vastaajat, jotka olivat lukeneet koko teoksen; kaunokirjallisuuden autenttinen murrevaikutelma on tutkimuksen perusteella kytköksissä kielen lisäksi teoksen juonen ja henkilöhahmojen uskottavuuteen.
Tutkimus osoittaa, että pääsääntöisesti kielenkäyttäjät vaativat kaunokirjallisuuden murteelta edelleen autenttisuutta. Kriteerit autenttisuudelle riippuvat siitä, millaisena konstruktiona murre nähdään. Tutkimus tukee aiempien tutkimusten havaintoja siitä, että murremielikuviin vaikuttavat kielenkäyttäjien alueellinen tausta, murteen vieraus tai tuttuus ja murteen merkitys omalle identiteetille. Vaikka kaunokirjallisuus on fiktiota ja siinä käytetty murre lähtökohtaisesti illuusiota, arvioivat kielenkäyttäjät sitä suhteessa omiin käsityksiinsä aidosta, autenttisesta murteesta.
Tutkimus edustaa kansan murrekäsityksiä tutkivaa kansandialektologiaa. Aikaisemmassa alan tutkimuksessa on osoitettu, että esimerkiksi alueellinen tausta vaikuttaa kielenkäyttäjien murteesta tekemien havaintojen tarkkuuteen ja paikkansapitävyyteen. Murteita on pitkään arvioitu niiden autenttisuuden kautta, ja autenttisuuden vaatimus näkyy myös kansan kielikäsityksissä ja kaunokirjallisuuden arvioinnissa. Toisaalta murteet voi nähdä myös yhteisöllisesti luotuina ja jaettuina konstruktioina, jolloin kriteerit autenttiselle murteelle riippuvat yhteisön määritelmistä. Tutkimus selvittää, millaisilla kriteereillä tutkittuja peräpohjalaismurteisia romaaneja arvioidaan.
Tutkimuksen aineisto kerättiin huhtikuussa 2020 sähköisellä kyselylomakkeella, jota jaettiin kahdessa Facebook- ja yhdessä Goodreads-verkkopalvelun ryhmässä. Vastauksia lomakkeelle kertyi yhteensä 48. Lomake sisälsi sekä avoimia kysymyksiä että suljettuja kysymyksiä, joissa vastaajien käsityksiä kartoitettiin Likert-asteikoilla ja Osgoodin asteikoilla. Suljettujen kysymysten tarkasteluun on analyysissa hyödynnetty määrällisiä analyysimenetelmiä, minkä lisäksi aineistoa on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Vastaamisen tueksi lomakkeella esitettiin kaikille vastaajille kummastakin arvioitavasta teoksesta kaksi aineistonäytettä. Lisäksi osa kysymyksistä oli suunnattu ainoastaan niille vastaajille, jotka olivat lukeneet käsiteltävät teokset.
Aineistosta hahmottuu eri vastaajaryhmien välinen ero kaunokirjallisuuden murteeseen suhtautumisessa: kyselyn Lapissa asuneet vastaajat analysoivat teoksissa käytettyjä murrepiirteitä yksityiskohtaisemmin kuin ne vastaajat, jotka eivät olleet asuneet Lapissa. Lappilaisten kriteerit autenttiselle peräpohjalaismurteelle ovat tutkimuksen perusteella tiukemmat kuin ei-lappilaisten, joille teosten tavoittelema murre ei ollut yhtä tuttu. Kun autenttisuuden kriteerit ovat tiukat, voi pienikin murteesta poikkeaminen heikentää murteen illuusion onnistuneisuutta. Tutkimuskohteina olleista teoksista Everstinnan luoman murrevaikutelman arvioitiin olevan onnistuneempi kuin Kätilön. Kätilön murretta arvioivat suopeimmin ne vastaajat, jotka olivat lukeneet koko teoksen; kaunokirjallisuuden autenttinen murrevaikutelma on tutkimuksen perusteella kytköksissä kielen lisäksi teoksen juonen ja henkilöhahmojen uskottavuuteen.
Tutkimus osoittaa, että pääsääntöisesti kielenkäyttäjät vaativat kaunokirjallisuuden murteelta edelleen autenttisuutta. Kriteerit autenttisuudelle riippuvat siitä, millaisena konstruktiona murre nähdään. Tutkimus tukee aiempien tutkimusten havaintoja siitä, että murremielikuviin vaikuttavat kielenkäyttäjien alueellinen tausta, murteen vieraus tai tuttuus ja murteen merkitys omalle identiteetille. Vaikka kaunokirjallisuus on fiktiota ja siinä käytetty murre lähtökohtaisesti illuusiota, arvioivat kielenkäyttäjät sitä suhteessa omiin käsityksiinsä aidosta, autenttisesta murteesta.