Pedagogisen asiakirjan laatimisessa tarvittava asiantuntijuus ja sen tukeminen: varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia lapsen varhaiskasvatussuunnitelman kirjaamisesta

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eräässä kunnassa varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta. Tutkimuksessa tarkasteltiin lapsen varhaiskasvatussuunnitelman kirjaamisen lisäksi varhaiskasvatuksen opettajien saamaa ja tarvitsemaa tukea kirjaamiselle sekä lasten varhaiskasvatussuunnitelmien hyödyntämistä pedagogisena työvälineenä. Teoriaosuudessa käsitellään lapsen varhaiskasvatussuunnitelman prosessia ja siitä annettuja ohjeistuksia sekä pedagogisen asiakirjan käsitettä ja sen merkitystä. Lisäksi käsitellään dokumentaatiota ja pedagogista dokumentaatiota sekä lasten osallisuutta varhaiskasvatussuunnitelman laatimisessa. Lopuksi käsitellään myös pedagogisen asiantuntijuuden sekä osaamisen johtamista. Aineisto kerättiin haastattelemalla päiväkodeissa työskenteleviä varhaiskasvatuksen opettajia yksilö- tai parihaastatteluin. Haastateltavia oli usealta eri esimiesalueelta sekä useasta eri yksiköstä. Aineiston analyysissä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Varhaiskasvatuksen opettajien kokemukset uudesta lapsen varhaiskasvatussuunnitelmalomakkeesta olivat melko myönteisiä, mutta epätietoisuutta oli myös havaittavissa. Pedagogisen kirjaamisen osalta vaikeuksia tuotti eniten se, millaisilla sanamuodoilla, miten ja kuinka paljon pitäisi lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan asioita kirjata. Kirjaamiselle oli saatu tukea lähinnä kollegoilta ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaprosessiin kaivattiin selkeämpiä yhtenäisiä ohjeistuksia. Lasten varhaiskasvatussuunnitelmia osattiin pääasiassa hyödyntää pedagogisina työvälineinä melko hyvin, mutta ei kuitenkaan kaikkien tutkimukseen osallistuneiden mielestä. Varhaiskasvatuksen opettajilla oli käytössään muun muassa erilaisia lomakkeita, joiden avulla saattoi esittää tiivistetysti lasten varhaiskasvatussuunnitelmien sisältöjä toiminnan suunnittelun helpottamiseksi. Lapsen osallisuus koettiin hankalaksi erityisesti pienten lasten kohdalla. Tulosten perusteella suositellaan varhaiskasvatussuunnitelmalomakkeen ja ohjeistusten täsmentämistä niiden asioiden osalta, jotka tässä tutkimuksessa nousivat esiin sekä lisäkoulutuksen järjestämistä lapsen varhaiskasvatussuunnitelman kirjaamisesta. Lisäksi suositellaan yhteistyön tekemistä lapsen varhaiskasvatussuunnitelmien laadinnassa sekä kollegoiden että varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa. Hyvien käytänteiden jakaminen kuntatasolla olisi myös suositeltavaa. Yksiköiden johtajien olisi tärkeää kiinnittää huomiota jatkossa pedagogiseen ja osaamiseen johtamiseen myös lapsen varhaiskasvatussuunnitelmien laatimisen kannalta.