Meemit äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen työkaluina

Abstract

Tutkimus tarkastelee meemien käyttöä suomenkielisessä äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten tuttuja meemit ovat äidinkielen ja kirjallisuuden opettajille, millaisia meemejä ja missä määrin he ovat käyttäneet opetuksessaan, mikä motivoi heitä hyödyntämään meemejä opetustyössä sekä mitä oppisisältöjä he ovat pyrkineet opettamaan meemien avulla. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on käytetty multimodaalisiin tekstilajeihin, monilukutaitoon, kielipedagogiikkaan sekä mediaan keskittyviä kansainvälisiä ja kotimaisia tutkimuksia.

Tutkimuksen aineisto koostuu 45 äidinkielen ja kirjallisuuden sekä suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppiaineen opetustehtävissä työskentelevän henkilön vastauksista sähköiseen kyselylomakkeeseen. Aineisto kerättiin talven 2019 aikana äidinkielen opettajille suunnatun epävirallisen Facebook-ryhmän kautta. Lomake oli suomenkielinen ja se sisälsi sekä suljettuja monivalinta- ja Likert-asteikollisia kysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Aineisto analysoitiin soveltamalla pääosin laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä. Opettajien vastaukset ryhmiteltiin ja niistä koostettiin viisi aihepiiriä, jotka käsittelevät meemien opetuskäyttöä äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineessa: opettajien meemien tuntemus, meemien opetuskäyttöön motivoivat tekijät, opettajien käyttämät meemit, meemien käyttö opetusvälineenä sekä meemien opetuskäytön kehittäminen.

Meemit olivat suurimmalle osalle vastaajista tuttuja jollain tapaa, mikä selittyy osittain kyselyyn vastaamisen vapaaehtoisuudella sekä vastaajajoukon painottumisella osallistujiin, jotka todennäköisesti ovat kiinnostuneet aihepiiristä ennestään. Vastaajat kertoivat kohtaavansa meemejä ennen kaikkea sosiaalisessa mediassa sekä opetettaviensa ja läheistensä kautta. Toiset opettajista kuvailivat kohtaavansa meemejä silloin tällöin sattumalta, toiset taas ilmoittivat jakavansa ja tekevänsä niitä itse. Tärkeimpiä motivaatiotekijöitä meemien opetuskäytölle nousi aineistosta kolme: meemien kytkeytyminen opetettavien arkeen, meemien rooli modernina mediasisältönä sekä meemien huumori, jonka vastaajat kuvailivat tekevän opetuksesta hauskaa ja mielekästä. Vastaajat kertoivat käyttäneensä opetuksessaan eniten kuvaa ja tekstiä sisältäviä kuvamakroja sekä oppitunneilla tehtyjä meemejä. Vastauksista ilmeni, että opettajat olivat käyttäneet meemejä eniten kulttuuritietoisuuden ja median, tekstien tulkitsemisen sekä kirjoitetun kielen normien hallinnan opettamiseen, mutta kaikkiaan meemejä oli hyödynnetty vastaajajoukossa lähes kaikkien äidinkielen ja kirjallisuuden sekä suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppiaineen sisältöjen opetuksessa. Yleisimmät tavat käyttää meemejä opetuksessa olivat vastausten mukaan meemien teettäminen, meemeistä keskusteleminen ja meemien liittäminen osaksi opetusmateriaalia tai laajempaa tehtävää. Vastausten perusteella osa opettajista uskoi, että meemien opetuskäyttöä kannattaisi kehittää ja opettajilla pitäisi olla enemmän tietoa sekä taitoa meemien käyttämiseen.

Tutkimustulokset osoittavat, että meemien ottaminen opetusvälineeksi äidinkielen ja kirjallisuuden opetukseen on perusteltua. Meemien opetuskäyttö vastaa aineiston valossa perus- ja toisen asteen opetussuunnitelmien vaatimuksiin multimodaalisten tekstien tulkinnan, käytön ja tuottamisen sekä monilukutaidon opetuksesta. Lisäksi tutkimus tukee aiempia tutkimustuloksia meemien pedagogisista mahdollisuuksista, kytköksistä kieleen ja kulttuuriin sekä asemasta sosiaalisen median kasvavana tekstilajina, joka pitäisi huomioida ajankohtaisessa opetuksessa. Tutkimus täydentää äidinkielen ja kirjallisuuden opetusta koskevaa keskustelua ja tarjoaa opetuksen tueksi niin meemitietoutta kuin meemien konkreettisia soveltamistapojakin.