Uudistuva henkilöverotus: Kohti reaaliaikaisempaa tuloverotusta
Asp, Laura (2020)
2020
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-10-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202010227424
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202010227424
Tiivistelmä
Verohallinto lähettää joka vuosi viranomaisaloitteisesti jokaiselle verovuoden aikana 16 vuotta täyttävälle ja sitä vanhemmalle verokortin viran puolesta. Verokortti tulee voimaan helmikuun alussa. Nykytilanteessa en-nakkoperintä perustuu edelliseltä vuodelta vahvistetun verotuksen tietoihin tai verovelvollisen itse, muutos-verokortin laskemista varten edellisenä vuonna, antamiin tietoihin. Vaikka tulorekisteri on ollut käytössä jo vuoden 2019 alusta, tulorekisteriin kertyneitä tietoja ei ole käytetty muutoin kuin tuloarvion tekemisen apuna, jos verovelvollinen itse on halunnut muutosta ennakkoperintään. Jos verovelvollisen tuloihin tai vähennyksiin on tullut muutoksia verovuoden aikana, verovelvollisen on itse tullut ilmoittaa tiedot Verohallintoon muutos-verokortin laskemista varten. Verokortin toimittaminen suorituksen maksajalle, oikeansuuruista ennakonpidä-tystä varten, on myös ollut verovelvollisen vastuulla.
Säännönmukainen verotus perustuu laajasti sivullisilta, verovuoden päättymisen jälkeen saatuihin, toteutuneisiin tietoihin. Ero säännönmukaisen ja ennakkoperinnän välillä konkretisoituu vuosittain maksettavina jäännösveroina tai veronpalautuksina. Reaaliaikaisesti toimitetun verotuksen tavoitteena on vähentää veron-palautuksina ja jäännösveroina tilitettävien verojen määrää. Käytännössä tämä tarkoittaa verotuksen toimittamista mahdollisimman oikeansuuruisena mahdollisimman oikeaan aikaan. Tämä edellyttää, että ennakko-perintää tullaan toimittamaan entistä laajemmin viranomaisaloitteisesti. Tavoitteena on parantaa verokertymän ennakoitavuutta ja vähentää tarvetta verontilitysten oikaisemiseen.
Veronsaajien näkökulmasta erityisesti veronpalautukset ovat ongelmallisia. Henkilön tuloveroa kerätään verovuoden aikana ennakonpidätyksinä ja ennakkoveroina, joita kertyy kuukausittain ja verot tilitetään eteen-päin veronsaajille samassa tahdissa. Verovuoden päättymisen jälkeen, kun säännönmukainen verotus on toimitettu, veronsaajille tilitettyjen verojen määrä oikaistaan vastaamaan todellista kertymää. Tähän asti vaikutus bruttokertymään on tässä vaiheessa ollut suuri, koska veronpalautuksia on maksettu verovelvollisille noin 2 miljardia euroa enemmän kuin jäännösveroja on määrätty, toisin sanoen verovuoden aikana kertyneistä ennakonpidätyksistä ja ennakkoveroista on pitänyt "palauttaa" 2 miljardia euroa. Verokertymän vaikealla ennakoitavuudella on ollut vaikutusta veronsaajien toiminnan suunnitteluun.
Entistä reaaliaikaisempaan verotukseen pyrkiviä toimia on suunniteltu Verohallinnossa ja ensimmäinen vaihe on suunniteltu käyttöönotettavaksi jo vuonna 2021. Reaaliaikaisempaan suuntaan vieviä muutoksia on myös tehty jo vuosien 2018 - 2020 lakimuutosten yhteydessä verotusmenettelyyn ja tiedonantovelvollisuuteen, suurimpina uudistuksina mainittakoon verotuksen verovelvolliskohtainen päättyminen ja kansallinen tulorekisterihanke. Vaikka tulorekisterihanke on myös muiden julkishallinnon toimijoiden käytössä ja hyödynnettävissä, on sillä ja sen käyttöönotolla suuri merkitys myös tuloverotukseen liittyvien menettelyiden uudistamisen kannalta.
Jatkossa tulorekisteriin kertyviä tietoja hyödynnetään verotuksen perusteena jo ennakkoperintävaiheessa. Merkittävimpänä muutoksena Verohallinto seuraa ennakonpidätyksen määrää suhteessa tuloihin ja muuttaa ennakkoperintää tarvittaessa viranomaisaloitteisesti. Suoritusten maksajien tulee hakea ajantasaiset ennakonpidätystiedot sähköisestä rajapinnasta aina ennen suorituksen maksamista. Vähennyksiä ja pääomatuloja otetaan ennakkoperinnän perusteeksi aiempaa laajemmin edelliseltä verovuodelta vahvistetuista tiedoista. Uudistuksen toteutuminen edellyttää automaation lisäämistä verotuksen toimittamiseen. Automaatiossa muodostettavat päätökset vaativat vielä lainsäädäntöhaasteiden ratkaisemista. Yleislainsäädäntöä valmistellaan Oikeusministeriössä tämän tutkimuksen tekohetkellä.
Suunnitelluilla muutoksilla on merkittävin vaikutus sellaisiin verovelvollisiin, jotka saavat tuloja tasaisesti verovuoden aikana, sillä kun verojen määrä vastaa aiempaa tarkemmin lopullista verotusta, ei veronpalautuksia tai jäännösveroja määrätä. Uudistus helpottaa verovelvollisten hallinnollista taakkaa esimerkiksi muutostilanteissa (esimerkiksi työttömyys, sairastuminen tai merkittävä palkankorotus), koska ennakonpidätyksen vastaavuuden seurantaa tehdään viranomaisaloitteisesti. Matkakulujen ja monista eri lähteistä tuloja saa-vien osalta uudistus ei vielä tässä vaiheessa tuo merkittäviä muutoksia. Koska Verohallinto on suunnitellut muutokset niin, etteivät ne vaadi suuria lakimuutoksia, jää toimien tehokkuuden parantamiseksi vielä tehtävää. Esimerkiksi matkakuluihin liittyvä sääntely kaipaisi selkeyttä sekä verovelvollisten näkökulmasta, että Verohallinnon näkökulmasta. Lisäksi ainakin yrittäjät ja monista eri lähteistä tuloja saavat verovelvolliset eivät saa uudistuksesta vastaavaa hyötyä kuin palkansaajat. Monista eri lähteistä tuloja saavien verovelvollisten osuus kaikista verovelvollisista on kasvanut viime vuosina, esimerkiksi digitaalisia alustoja tarjoavien yritysten ja kevytyrittäjäpalveluiden yleistymisen takia. Digitaalisia alustoja tarjoavat yritykset tarjoavat internet-sivuston tai sovelluksen, johon yksityishenkilöt voivat tarjota myyntiin tavaroita tai palveluita. Näiden verovelvollisten tulee jatkossakin useimmiten huolehtia itse ennakkoperinnän riittävyydestä itse.
Säännönmukainen verotus perustuu laajasti sivullisilta, verovuoden päättymisen jälkeen saatuihin, toteutuneisiin tietoihin. Ero säännönmukaisen ja ennakkoperinnän välillä konkretisoituu vuosittain maksettavina jäännösveroina tai veronpalautuksina. Reaaliaikaisesti toimitetun verotuksen tavoitteena on vähentää veron-palautuksina ja jäännösveroina tilitettävien verojen määrää. Käytännössä tämä tarkoittaa verotuksen toimittamista mahdollisimman oikeansuuruisena mahdollisimman oikeaan aikaan. Tämä edellyttää, että ennakko-perintää tullaan toimittamaan entistä laajemmin viranomaisaloitteisesti. Tavoitteena on parantaa verokertymän ennakoitavuutta ja vähentää tarvetta verontilitysten oikaisemiseen.
Veronsaajien näkökulmasta erityisesti veronpalautukset ovat ongelmallisia. Henkilön tuloveroa kerätään verovuoden aikana ennakonpidätyksinä ja ennakkoveroina, joita kertyy kuukausittain ja verot tilitetään eteen-päin veronsaajille samassa tahdissa. Verovuoden päättymisen jälkeen, kun säännönmukainen verotus on toimitettu, veronsaajille tilitettyjen verojen määrä oikaistaan vastaamaan todellista kertymää. Tähän asti vaikutus bruttokertymään on tässä vaiheessa ollut suuri, koska veronpalautuksia on maksettu verovelvollisille noin 2 miljardia euroa enemmän kuin jäännösveroja on määrätty, toisin sanoen verovuoden aikana kertyneistä ennakonpidätyksistä ja ennakkoveroista on pitänyt "palauttaa" 2 miljardia euroa. Verokertymän vaikealla ennakoitavuudella on ollut vaikutusta veronsaajien toiminnan suunnitteluun.
Entistä reaaliaikaisempaan verotukseen pyrkiviä toimia on suunniteltu Verohallinnossa ja ensimmäinen vaihe on suunniteltu käyttöönotettavaksi jo vuonna 2021. Reaaliaikaisempaan suuntaan vieviä muutoksia on myös tehty jo vuosien 2018 - 2020 lakimuutosten yhteydessä verotusmenettelyyn ja tiedonantovelvollisuuteen, suurimpina uudistuksina mainittakoon verotuksen verovelvolliskohtainen päättyminen ja kansallinen tulorekisterihanke. Vaikka tulorekisterihanke on myös muiden julkishallinnon toimijoiden käytössä ja hyödynnettävissä, on sillä ja sen käyttöönotolla suuri merkitys myös tuloverotukseen liittyvien menettelyiden uudistamisen kannalta.
Jatkossa tulorekisteriin kertyviä tietoja hyödynnetään verotuksen perusteena jo ennakkoperintävaiheessa. Merkittävimpänä muutoksena Verohallinto seuraa ennakonpidätyksen määrää suhteessa tuloihin ja muuttaa ennakkoperintää tarvittaessa viranomaisaloitteisesti. Suoritusten maksajien tulee hakea ajantasaiset ennakonpidätystiedot sähköisestä rajapinnasta aina ennen suorituksen maksamista. Vähennyksiä ja pääomatuloja otetaan ennakkoperinnän perusteeksi aiempaa laajemmin edelliseltä verovuodelta vahvistetuista tiedoista. Uudistuksen toteutuminen edellyttää automaation lisäämistä verotuksen toimittamiseen. Automaatiossa muodostettavat päätökset vaativat vielä lainsäädäntöhaasteiden ratkaisemista. Yleislainsäädäntöä valmistellaan Oikeusministeriössä tämän tutkimuksen tekohetkellä.
Suunnitelluilla muutoksilla on merkittävin vaikutus sellaisiin verovelvollisiin, jotka saavat tuloja tasaisesti verovuoden aikana, sillä kun verojen määrä vastaa aiempaa tarkemmin lopullista verotusta, ei veronpalautuksia tai jäännösveroja määrätä. Uudistus helpottaa verovelvollisten hallinnollista taakkaa esimerkiksi muutostilanteissa (esimerkiksi työttömyys, sairastuminen tai merkittävä palkankorotus), koska ennakonpidätyksen vastaavuuden seurantaa tehdään viranomaisaloitteisesti. Matkakulujen ja monista eri lähteistä tuloja saa-vien osalta uudistus ei vielä tässä vaiheessa tuo merkittäviä muutoksia. Koska Verohallinto on suunnitellut muutokset niin, etteivät ne vaadi suuria lakimuutoksia, jää toimien tehokkuuden parantamiseksi vielä tehtävää. Esimerkiksi matkakuluihin liittyvä sääntely kaipaisi selkeyttä sekä verovelvollisten näkökulmasta, että Verohallinnon näkökulmasta. Lisäksi ainakin yrittäjät ja monista eri lähteistä tuloja saavat verovelvolliset eivät saa uudistuksesta vastaavaa hyötyä kuin palkansaajat. Monista eri lähteistä tuloja saavien verovelvollisten osuus kaikista verovelvollisista on kasvanut viime vuosina, esimerkiksi digitaalisia alustoja tarjoavien yritysten ja kevytyrittäjäpalveluiden yleistymisen takia. Digitaalisia alustoja tarjoavat yritykset tarjoavat internet-sivuston tai sovelluksen, johon yksityishenkilöt voivat tarjota myyntiin tavaroita tai palveluita. Näiden verovelvollisten tulee jatkossakin useimmiten huolehtia itse ennakkoperinnän riittävyydestä itse.