Itsekehu valittamisen ohella kehityskeskustelussa

Abstract

Tarkastelen itsekehua valittamisen osana kehityskeskustelussa. Kehityskeskustelu on tavallisesti vuosittain organisaatioissa käytävä keskustelu, jossa työntekijä ja esihenkilö puntaroivat työn osalta mennyttä, arvioivat työssä suoriutumista ja suuntautuvat tulevaan. Kehityskeskustelu on yksi johtamisen väline, osa työntekijän suoriutumisen arviointia ja urasuunnittelua, työn ongelmien kartoittaja ja organisaation tietolähde. Tutkin 1) mitä itsekehulla tehdään valittamisen osana kehityskeskustelussa? ja 2) miten työntekijä kategorisoi itseään valittamis- ja itsekehujaksoissa? Tutkimus kiinnittyy institutionaaliseen vuorovaikutuksen tutkimuksen perinteeseen, ollen mikrotason analyysi. Tavoitteena on tuottaa tietoa itsekehun roolista valittamisen yhteydessä. Valittaminen, itsekritiikki ja itsekehu tiedetään sosiaalisesti negatiivisiksi, arkaluontoisiksi toiminnoiksi. Havainnoinnin kohteena on, miten esihenkilö ja työntekijä asemoituvat toisiinsa ja muihin työyhteisön ihmisiin, miten he itseään, toisiaan ja muita henkilöitä kategorisoivat.

Tutkimusaineisto muodostuu yhdeksästä (N=9) autenttisesta kehityskeskustelusta. Tutkimusmenetelmänä on jäsenkategoria-analyysi. Kehityskeskusteluneuvottelut paljastavat eksplisiittisten kategorisointien lisäksi implisiittisiä vastakategorisointeja puhujien tehdessä vertailua ja erontekoa työyhteisön jäseniin. Analyysiä on täydennetty keskustelunanalyysin työvälineillä kiinnittäen huomiota esihenkilön preferoituihin kysymyksenasetteluihin ja työntekijän niihin vastaamiseen, hierarkian ilmentämiseen ja näitä tukeviin kielellisiin ilmaisuihin, kuten ääri-ilmaisuihin. Tutkimuksessa havaitaan, miten itsekehu mahdollistaa työntekijälle itsestä positiivisen vaikutelman jättämisen esihenkilölle ja pehmentää valittamista. Itsekehua voidaan käyttää myös itsen mitätöinnin avulla kehun kalasteluun keskustelukumppanilta. Työntekijä käyttää itsekehua itsekategorisoinnin välineenä ja kykenee sen avulla muuttamaan valittamisesta johtuvan negatiivisen tilansa positiiviseksi. Itsekategorisoinnit osoittavat, miten työntekijä voi itsekehua käyttäen asemoitua valittamisen yhteydessä tilanteisesti eri tavoin. Asemoitumalla tietäväksi ja aktiiviseksi, rooliodotukset, vastuut ja velvollisuudet täyttäväksi työntekijäksi hän pyrkii pois valittamisen ja itsekritiikin tuottamista passiivisen työntekijän ja uhrin ajoittaisista asemista. Työntekijä ylläpitää itsestään institutionaaliset odotukset täyttävää hyvän työntekijän vaikutelmaa vertailun ja erontekojen avulla ja tuo esiin omaa kehittymistä. Hän tasapainottelee arkaluontoisissa puhetoiminnoissaan säädellessään kuvaa itsestä hyvänä työntekijänä. Keskusteluissa nähdään ponnistelua esittää itse vastavuoroisena, yhteistyökykyisenä, solidaarisena, roolille asetetut odotukset täyttävänä työntekijänä ja esihenkilönä. Tutkimus tuo tietoa työelämän kehittämiseen.