Vaikuttavuustieto tulosperusteisessa julkisessa hankinnassa : Tapaustutkimus mielenterveyskuntoutujien palveluasumisesta

Abstract

Kuntien ja kuntayhtymien ostopalvelujen euromääräinen arvo on jatkuvasti kasvanut 2000-luvulla. Kehityksen myötä julkisten hankintojen kautta on alettu toteuttaa tilaajan strategisia tavoitteita. Yksi keino tavoitteiden toteuttamiseen on tulosperusteisen hankinnan tekeminen. Julkisesta hankinnasta ja kilpailuttamisesta on tehty kohtalaisesti tutkimusta, mutta tulosperusteisesta hankinnasta vähemmän. Aiemmassa tutkimuksessa tulosperusteisesta hankinnasta on ehdotettu jatkotutkittavaksi vaikuttavuuden mittaamiseen liittyvät haasteet sekä mittareiden määrittäminen ja käyttö. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli lisätä ymmärrystä vaikuttavuustiedon käyttämisestä julkisessa hankinnassa. Ensimmäinen tutkimuskysymys oli, millaisia vaikuttavuusmittareita voidaan käyttää tulosperusteisessa julkisessa hankinnassa, ja sen alakysymys oli, miten vaikuttavuustietoa voidaan käyttää tulosperusteisessa julkisessa hankinnassa. Toinen tutkimuskysymys oli, millaisia merkityksiä vaikuttavuudella voi olla eri osapuolten näkökulmista. Teoreettinen viitekehys rakentui julkisten palvelujen järjestämisestä, päämies-agenttiteoriasta, vaikuttavuudesta osana tuloksellisuutta sekä näyttöperusteisesta tiedosta. Tutkimuskohteena oli tulosperusteinen mielenterveyskuntoutujien palveluasumishankinta. Ajallinen ja prosessuaalinen konteksti rajattiin hankintaprosessin suunnitteluvaiheen ja hankintakauden kokemuksiin. Primääriaineistona olivat teemahaastattelut ja sekundääriaineistona hankintaan liittyvät dokumentit. Haastateltavat olivat hankinnan eri osapuolia, eli kilpailuttaja, tilaaja ja tuottajat. Litteroidulle aineistolle tehtiin sisällönanalyysi ja analyysissä muodostetut luokittelut nimettiin teoriaohjaavasti. Tutkimustulosten perusteella vaikuttavuutta voidaan mitata välillisesti monilla eri mittareilla. Ne voivat olla ominaisuuksiltaan faktisia, kokemuksellisia tai hallitsemattomia mittareita, jotka mittaavat oikeastaan tehokkuutta, taloudellisuutta tai laatua. Tutkimuksessa selvisi, ettei hankinnan mittaria oltu otettu käyttöön vielä. Spontaaniksi tulokseksi nousi sen sijaan palveluntuottajien ja tilaajan eroavat odotukset yhteistyöstä niin hankinnan suunnittelussa kuin sopimuskaudellakin. Tuloksissa vaikuttavuuden merkityksistä palveluntuottajien puolella painotettiin yksilökeskeistä ja ylläpitävän kuntouttamisen vaikuttavuutta ja tilaajien puolella yhteiskunnallista ja aktiivisen kuntouttamisen vaikuttavuutta. Johtopäätösten mukaan luotettavaan vaikuttavuuden mittaamiseen voi sopia tuloksellisuuden eri osa-alueita kuvaava pitkällä aikavälillä seurattava mittaristo – eritoten palveluasumisen tapauksessa, jossa syyseuraussuhteen havaitseminen on vaikeaa. Yhteisen ymmärryksen löytäminen yhteistyöstä ja yhteisen arvologiikan jakaminen vaikuttavuuden määrittelyissä hankinnan osapuolten kesken voisi tukea vaikuttavuustavoitteidensuuntaisen toiminnan aikaansaamista. Jatkotutkimusaiheiksi ehdotetaan tutkimusta siitä, millainen tilaajan ja palveluntuottajan yhteistyö on tuloksellista, miten erilaiset intressit vaikuttavuuden määrittelyssä voidaan yhdistää, sekä millaiseen hankintaan tulosperusteinen hankintamalli oikeastaan soveltuu. Vaikuttavuus on käytännölle melko vierasta, joten tarvitaan lisää tietoa siitä, miten vaikuttavuusajattelu soveltuu käytäntöön.