Kaupungistuminen ja kuntien erilaistumiskehitys väestöään menettävien kuntien näkökulmasta tarkasteltuna: Case - Uudenmaan sote-erillisratkaisu
Laine, Mikko (2020)
Laine, Mikko
2020
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-11-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202010147344
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202010147344
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan kaupungistumista sekä kuntien erilaistumiskehitystä. Näitä ilmiöitä konkretisoivana case-tapauksena toimii vuoden 2019 hallitusohjelman mukaisen Uudenmaan sote-erillisratkaisun selvittäminen. Tähän tutkimusasetelmaan omanlaisensa lisämausteen tuo laadullinen tutkimusaineisto, jossa informantteina on kahden sellaisen maakunnan korkeita kunnallisia viranhaltijoita, joissa esioletusten perusteella suhtaudutaan kaikista nuivimmin Uudenmaan sote-erillisratkaisun tarpeellisuuteen. Tutkimuskysymyksenä on: ”Miten Uudenmaan sote-erillisratkaisu kuvastaa kaupungistumista ja kuntien erilaistumiskehitystä Kainuun sekä Päijät-Hämeen kuntien näkökulmasta tarkasteltuna?”
Tällainen asetelma kannustaa ensinnäkin kokonaisvaltaisempaan tarkasteluun ja nostaa esiin mahdollisesti vähemmälle huomiolle jääneitä näkökulmia liittyen Uudenmaan sote-erillisratkaisuun, kuntien erilaistumiskehitykseen sekä kaupungistumisen megatrendiin suomalaisessa kontekstissa. Toisaalta tällä asetelmalla tavoitellaan myös syvempää ymmärrystä alueellisten erityispiirteiden huomioimiseen liittyen, joka on varsin keskeinen tekijä laajojen hallinnollisten reformien onnistumisessa taikka epäonnistumisessa.
Tutkimusaineisto on kerätty tammi–maaliskuussa 2020 Kainuun sekä Päijät-Hämeen kuntien kunnanjohtajilta, talousjohtajilta ja sote-johtajilta. Aineistonkeruussa puolistrukturoituja teemahaastatteluja tehtiin yhteensä yhdeksän kappaletta. Haastatteluaineisto on tämän jälkeen litteroitu kokonaisuudessaan kirjalliseen muotoon ja tästä on jatkettu aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmillä. Tutkimuskysymyksestä on muodostettu kolme analyysikysymystä ja näiden analyysikysymysten ”vastauksiksi” saatuja alkuperäisilmauksia abstrahoimalla on muodostettu aluksi ns. pelkistettyjä ilmauksia. Niitä on luokiteltu systemaattisesti samankaltaisuuksia etsien ja niiden abstraktiotasoa edelleen nostamalla sekä klusterointityötä jatkamalla on lopulta konstruoitu hierarkkinen rakennelma, josta löytyi lopulta 80 alaluokkaa, 21 yläluokkaa, 4 pääluokkaa sekä koko aineistoa kuvaava yleisnarratiivi/yhdistävä luokka.
Luokittelun seurauksena syntyneet neljä pääluokkaa ovat: 1) Resurssit ja valta keskittyvät 2) Tulevaisuudennäkymät ovat pääasiallisesti synkkiä 3) Haasteiden lisäksi on kuitenkin myös menestymisen mahdollisuuksia 4) Realiteettien hyväksymistä ja rohkeaa uudistumista tarvitaan. Aineiston yleisnarratiivi sekä vastaus tutkimuskysymykseen näyttääkin seuraavanlaiselta: Resurssit ja yhteiskuntapoliittinen valta keskittyvät Suomessa Uudellemaalle sekä maakuntien keskuskaupungeille. Harvaanasuttujen alueiden pienet kunnat ovat äärimmäisen kovien haasteiden edessä, mutta toivoa ei niissä olla kuitenkaan kokonaan menetetty. Näiden kuntien menestyminen tulevaisuudessa edellyttää demografisten ja taloudellisten realiteettien hyväksymistä sekä rohkeaa uudistumista. Muutosta ei voida pysäyttää, mutta kehityskulkuja voidaan proaktiivisen toimijuuden myötä olla jossain määrin itse ohjaamassa. Kuntalaisten palvelut voidaan tulevaisuudessakin saada järjestettyä, mikäli vanhoja toimintatapoja ollaan valmiita ennakkoluulottomasti muokkaamaan toimintaympäristön muuttuessa. Näissäkin kunnissa on pakko hyväksyä se tosiasia, että menestyminen uudenlaisissa olosuhteissa edellyttää sopeutumiskykyä sekä uudenlaisia ”työkaluja”.
Tällainen asetelma kannustaa ensinnäkin kokonaisvaltaisempaan tarkasteluun ja nostaa esiin mahdollisesti vähemmälle huomiolle jääneitä näkökulmia liittyen Uudenmaan sote-erillisratkaisuun, kuntien erilaistumiskehitykseen sekä kaupungistumisen megatrendiin suomalaisessa kontekstissa. Toisaalta tällä asetelmalla tavoitellaan myös syvempää ymmärrystä alueellisten erityispiirteiden huomioimiseen liittyen, joka on varsin keskeinen tekijä laajojen hallinnollisten reformien onnistumisessa taikka epäonnistumisessa.
Tutkimusaineisto on kerätty tammi–maaliskuussa 2020 Kainuun sekä Päijät-Hämeen kuntien kunnanjohtajilta, talousjohtajilta ja sote-johtajilta. Aineistonkeruussa puolistrukturoituja teemahaastatteluja tehtiin yhteensä yhdeksän kappaletta. Haastatteluaineisto on tämän jälkeen litteroitu kokonaisuudessaan kirjalliseen muotoon ja tästä on jatkettu aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmillä. Tutkimuskysymyksestä on muodostettu kolme analyysikysymystä ja näiden analyysikysymysten ”vastauksiksi” saatuja alkuperäisilmauksia abstrahoimalla on muodostettu aluksi ns. pelkistettyjä ilmauksia. Niitä on luokiteltu systemaattisesti samankaltaisuuksia etsien ja niiden abstraktiotasoa edelleen nostamalla sekä klusterointityötä jatkamalla on lopulta konstruoitu hierarkkinen rakennelma, josta löytyi lopulta 80 alaluokkaa, 21 yläluokkaa, 4 pääluokkaa sekä koko aineistoa kuvaava yleisnarratiivi/yhdistävä luokka.
Luokittelun seurauksena syntyneet neljä pääluokkaa ovat: 1) Resurssit ja valta keskittyvät 2) Tulevaisuudennäkymät ovat pääasiallisesti synkkiä 3) Haasteiden lisäksi on kuitenkin myös menestymisen mahdollisuuksia 4) Realiteettien hyväksymistä ja rohkeaa uudistumista tarvitaan. Aineiston yleisnarratiivi sekä vastaus tutkimuskysymykseen näyttääkin seuraavanlaiselta: Resurssit ja yhteiskuntapoliittinen valta keskittyvät Suomessa Uudellemaalle sekä maakuntien keskuskaupungeille. Harvaanasuttujen alueiden pienet kunnat ovat äärimmäisen kovien haasteiden edessä, mutta toivoa ei niissä olla kuitenkaan kokonaan menetetty. Näiden kuntien menestyminen tulevaisuudessa edellyttää demografisten ja taloudellisten realiteettien hyväksymistä sekä rohkeaa uudistumista. Muutosta ei voida pysäyttää, mutta kehityskulkuja voidaan proaktiivisen toimijuuden myötä olla jossain määrin itse ohjaamassa. Kuntalaisten palvelut voidaan tulevaisuudessakin saada järjestettyä, mikäli vanhoja toimintatapoja ollaan valmiita ennakkoluulottomasti muokkaamaan toimintaympäristön muuttuessa. Näissäkin kunnissa on pakko hyväksyä se tosiasia, että menestyminen uudenlaisissa olosuhteissa edellyttää sopeutumiskykyä sekä uudenlaisia ”työkaluja”.