Brain atrophy predicts mortality after mechanical thrombectomy of proximal anterior circulation occlusion
Lauksio, Iisa (2020)
2020
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-10-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202010107306
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202010107306
Tiivistelmä
Tutkielmaan liittyvä artikkeli: Lauksio I, Lindström I, Khan N, Sillanpää N, Hernesniemi J, Oksala N, Protto S. Brain atrophy predicts mortality after mechanical thrombectomy of proximal anterior circulation occlusion. Journal of NeuroInterventional Surgery 2020. DOI: 10.1136/neurintsurg-2020-016168
Aivoinfarktipotilaan trombektomian jälkeisessä kuolleisuudessa on edelleen parantamisen varaa, minkä vuoksi kliiniseen työhön sovellettavien ennustetekijöiden tunnistaminen on tärkeää. Aivoatrofian on tutkittu heikentävän aivoinfarktista kärsivien potilaiden trombektomian jälkeistä toimintakykyä. Tämän tutkimuksen hypoteesina on, että leikkausta edeltävistä tietokonetomografiakuvista mitattu aivoatrofia ennustaa aivoinfarktipotilailla myös trombektomian jälkeistä kuolleisuutta.
Retrospektiiviseen tutkimukseen otettiin mukaan 204 potilasta, jotka oli hoidettu Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 2013-2018 välisenä aikana mekaanisesti trombektomialla sisemmän kaulavaltimon tai keskimmäisen aivovaltimon M1-segmentin tukoksen vuoksi. Potilaiden pään tietokonetomografiakuvista määritettiin aivojen atrofioitumista kuvaava aivoatrofiaindeksi aivojen häntätumakkeiden välisen etäisyyden ja kallon sisäpintojen välisen etäisyyden suhteena. Kuvista määritettiin lisäksi muita aivoinfarktipotilaan ennusteeseen vaikuttavia riskitekijöitä: puremalihaksen sarkopenia, aivojen valkean aineen vauriot ja krooniset iskeemiset vauriot. Kolmen kuukauden kuolleisuuden ja aivoatrofian välistä yhteyttä tutkittiin logistisella regressioanalyysillä.
Tutkimuksen mukaan aivoatrofia on vahvasti yhteydessä trombektomiapotilaiden kolmen kuukauden kuolleisuuteen. Tutkimuksessa havaittiin, että aivoatrofiaindeksin kasvu yhdellä keskihajonnalla kaksinkertaisti potilaan kuolemanriskin (OR 2,02; 95% LV 1,34-3,05). Riskiä lisäsivät myös aivoatrofiaan yhteydessä olevat ikä, puremalihaksen pieni pinta-ala ja tiheys sekä aivojen valkean aineen vauriot. Aivoatrofia oli kuitenkin muita riskitekijöitä vahvempi kuolleisuutta ennustava parametri tutkimuksen monimuuttujamalleissa. Tutkimuksessa tehdyn lisäanalyysin mukaan aivoatrofian yhteys kuolleisuuteen näyttäisi säilyvän myös 2,5 vuoden seurannassa. Aivoatrofiaindeksin mittauksen toistettavuus todettiin analyyseissä erinomaiseksi.
Tutkimuksen perusteella aivoatrofia ennustaa siis itsenäisesti trombektomian jälkeistä kolmen kuukauden kuolleisuutta potilailla, jotka kärsivät sisemmän kaulavaltimon tai keskimmäisen aivovaltimon M1-segmentin tukoksesta. Helposti ja luotettavasti mitattavaa aivoatrofiaa voitaisiin siten hyödyntää lisäparametrina trombektomiapotilaiden tunnistamisessa ja leikkauksen jälkeisen kuntoutustarpeen arvioinnissa.
Aivoinfarktipotilaan trombektomian jälkeisessä kuolleisuudessa on edelleen parantamisen varaa, minkä vuoksi kliiniseen työhön sovellettavien ennustetekijöiden tunnistaminen on tärkeää. Aivoatrofian on tutkittu heikentävän aivoinfarktista kärsivien potilaiden trombektomian jälkeistä toimintakykyä. Tämän tutkimuksen hypoteesina on, että leikkausta edeltävistä tietokonetomografiakuvista mitattu aivoatrofia ennustaa aivoinfarktipotilailla myös trombektomian jälkeistä kuolleisuutta.
Retrospektiiviseen tutkimukseen otettiin mukaan 204 potilasta, jotka oli hoidettu Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 2013-2018 välisenä aikana mekaanisesti trombektomialla sisemmän kaulavaltimon tai keskimmäisen aivovaltimon M1-segmentin tukoksen vuoksi. Potilaiden pään tietokonetomografiakuvista määritettiin aivojen atrofioitumista kuvaava aivoatrofiaindeksi aivojen häntätumakkeiden välisen etäisyyden ja kallon sisäpintojen välisen etäisyyden suhteena. Kuvista määritettiin lisäksi muita aivoinfarktipotilaan ennusteeseen vaikuttavia riskitekijöitä: puremalihaksen sarkopenia, aivojen valkean aineen vauriot ja krooniset iskeemiset vauriot. Kolmen kuukauden kuolleisuuden ja aivoatrofian välistä yhteyttä tutkittiin logistisella regressioanalyysillä.
Tutkimuksen mukaan aivoatrofia on vahvasti yhteydessä trombektomiapotilaiden kolmen kuukauden kuolleisuuteen. Tutkimuksessa havaittiin, että aivoatrofiaindeksin kasvu yhdellä keskihajonnalla kaksinkertaisti potilaan kuolemanriskin (OR 2,02; 95% LV 1,34-3,05). Riskiä lisäsivät myös aivoatrofiaan yhteydessä olevat ikä, puremalihaksen pieni pinta-ala ja tiheys sekä aivojen valkean aineen vauriot. Aivoatrofia oli kuitenkin muita riskitekijöitä vahvempi kuolleisuutta ennustava parametri tutkimuksen monimuuttujamalleissa. Tutkimuksessa tehdyn lisäanalyysin mukaan aivoatrofian yhteys kuolleisuuteen näyttäisi säilyvän myös 2,5 vuoden seurannassa. Aivoatrofiaindeksin mittauksen toistettavuus todettiin analyyseissä erinomaiseksi.
Tutkimuksen perusteella aivoatrofia ennustaa siis itsenäisesti trombektomian jälkeistä kolmen kuukauden kuolleisuutta potilailla, jotka kärsivät sisemmän kaulavaltimon tai keskimmäisen aivovaltimon M1-segmentin tukoksesta. Helposti ja luotettavasti mitattavaa aivoatrofiaa voitaisiin siten hyödyntää lisäparametrina trombektomiapotilaiden tunnistamisessa ja leikkauksen jälkeisen kuntoutustarpeen arvioinnissa.