Tasapainoa etsimässä: Euroopan integraatio yhteisöllisen valtatasapainon näkökulmasta, vuodet 1958-1969

Abstract

Tämä tutkielma tarkastelee Euroopan integraation keskeisiä kehityskulkuja vuosien 1958-1969 välisellä ajanjaksolla yhteisöllisen valtatasapainon instituution ideaalityypin avulla. Tutkielman tavoitteena on osallistua valtatasapainon käsitteestä käytävään tieteellisen keskusteluun sekä osoittaa, että valtatasapainon avulla voidaan tarkastella Euroopan integraatiota ja syventää ymmärrystä niistä tekijöistä, jotka integraation viitekehyksessä vaikuttavat valtioiden päätöksentekoon. Tutkimuksellisesti tätä tavoitetta voidaan pitää tärkeänä, sillä valtatasapainoa ei juurikaan sovelleta Euroopan integraation tarkasteluun, ja käsite on myös muuttunut kansainvälisen politiikan tutkimuksen saralla epämuodikkaaksi.

Tutkielmani lähestyy Euroopan integraatiota englantilaisen koulukunnan teoreettisesta viitekehyksestä ja omaksuu koulukunnan ajattelusta johdettavissa olevan valtatasapainokäsityksen, jota nimitän yhteisöllisen valtatasapainon instituutioksi. Tämä valtatasapainokäsitys ymmärtää valtatasapainon kansainvälisen yhteisön instituutiona, jonka avulla yhteisön suurvallat pyrkivät ylläpitämään kansainvälisen yhteisön järjestystä ja vakautta. Tieteellisen tiedontuottamisen osalta tutkielma omaksuu analytistisen viitekehyksen, mikä painottaa ideaalityyppien roolia tieteellisen tiedon tuottamisessa. Ideaalityypit ovat yleistäviä käsitteitä, jotka korostavat tiettyjä tekijöitä, joiden voidaan ajatella vaikuttaneen tarkasteltavaan ilmiöön tai kehityskulkuun. Näiden tekijöiden vaikutusten havainnoimisessa hyödynnän kontrafaktuaaleja, joiden kautta voidaan tarkastella sitä, miten tapahtumat olisivat kehittyneet ilman ideaalityyppiin kuuluvia tekijöitä. Analytismissa painotetaan myös analyyttisten narratiivien muodostamista, jotka rakentuvat ideaalityyppien korostamien ja aineistosta nousevien tilannekohtaisten tekijöiden varaan. Analyyttisten narratiivien avulla voidaan tarkastella kokonaisvaltaisesti sitä, mitkä tekijät vaikuttivat tapahtumien kulkuun, ja havainnollistaa, minkälaisia rajoitteita ideaalityypin kuvaamilla tekijöillä on. Aineistona käytän tutkielmassani historiallisia narratiiveja, joita tutkimastani ajanjaksosta on tuotettu.

Tämän viitekehyksen kautta muodostuvat myös tutkielmani tutkimuskysymykset, joita on kaiken kaikkiaan kolme: 1) Miten yhteisöllisen valtatasapainon instituutio selittää Euroopan integraation keskeisiä kehityskulkuja vuosien 1958-1969 välisellä ajanjaksolla? 2) Mikä vaikutus yhteisöllisen valtatasapainon instituution ideaalityypin kuvaamilla toimintamalleilla oli Euroopan integraatioon tarkasteltavana ajanjaksona? 3) Mitkä muut tekijät vaikuttivat valtioiden toimintaan ja päätöksentekoon tarkasteltavana ajanjaksona?

Analyysin pohjalta esitän, että yhteisöllisen valtatasapainon instituution vaikutus jäsenvaltioiden toimintaan ilmeni erityisesti silloin, kun jäsenvaltiot pyrkivät ratkaisemaan sellaisia tilanteita, jotka uhkasivat koko integraatioprojektin tulevaisuutta ja vakautta. Instituution mukaista toimintaa kuitenkin rajoittivat jäsenvaltioiden erilaiset näkemykset siitä, mitkä olivat Euroopan yhteisön sisäisen alueellisen yhteisön jäsenistön rajat, ja alueellisen yhteisön järjestyksen perustavoitteet. Nämä erimielisyydet kärjistyivätkin kriiseiksi erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa alueellisesti merkittävä suurvalta Ranska koki integraation kehittyvän sen näkemysten vastaiseen suuntaan. Huomionarvoista on myös se, että Euroopan yhteisössä valtiot tasapainottivat toisiaan pehmeän tasapainottamisen keinoilla, ja pehmeällä tasapainottamisella vaikutettiin jopa suurvaltojen alueellisiin ja globaaleihin tavoitteisiin, sekä alueellisen yhteisön keskeisiin toimintamalleihin. Tämän vuoksi sen vaikutusta voidaan pitää merkittävänä Euroopan integraation viitekehyksessä.