Lapsen temperamentin ja vanhemman saaman tuen yhteys vanhemman kokemaan stressiin

Abstract

Vanhempien hyvinvointi on merkityksellinen tekijä lapsen kasvun ja kehityksen kannalta. Lapsen ominaisuudet vaikuttavat perheen arjen sujumiseen ja siten myös vanhemman kokemaan stressiin. Vanhemman kokeman stressin on havaittu olevan merkityksellinen tekijä muun muassa vanhemmuuskäyttäytymisen kannalta. Vanhemman hyvinvointi välittyykin tyypillisesti lapselle vanhemmuuskäyttäytymisen kautta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten kahdeksan kuukauden ikäisen lapsen temperamenttipiirteet ovat yhteydessä vanhemman kokemaan stressiin. Tutkimuksessa selvitettiin myös, voisiko vanhemman kokemus läheisten ja yhteiskunnan tuen riittävyydestä muuntaa yhteyttä temperamenttipiirteiden ja vanhemman kokeman stressin välillä. Tutkimuksessa huomioitiin toisistaan erillisinä äidin ja isän antamat arviot kokemastaan stressistä ja tuen riittävyydestä. Tutkimuksen aineisto on kerätty osana Lapsen uni ja terveys -hanketta. Hanke on toteutettu Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä vuosina 2010-2015 neljällä mittauskerralla. Tämän tutkimuksen otos sisältää 1241 perhettä, joilta on kerätty kyselylomakkeilla tietoa lapsen ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen. Lapsen temperamenttia arvioitiin Rothbartin temperamenttiteoriaan perustuvalla IBQ-R-kyselyllä (Infant Behavior Questionnaire Revised). Temperamenttia mitattiin negatiivisen affektiivisuuden, eloisuuden ja itsesäätelyn jatkumoilla, jotka muodostuvat 14 eri piirteen alaskaalasta. Vanhemman kokemaa stressiä mitattiin lyhennetyllä versiolla PSS-kyselystä (Perceived Stress Scale). Vanhemmat antoivat arvion läheisiltään saadun tuen riittävyydestä päivän ja yön osalta. Vanhemmat arvioivat myös yhteiskunnan tuen riittävyyttä. Aineiston analysoinnissa käytettiin korrelaatiokertoimia ja hierarkkista regressioanalyysiä. Tässä tutkimuksessa havaittiin aiemman tutkimuskirjallisuuden mukaisesti selvin yhteys äidin ja isän kokeman stressin sekä lapsen negatiivisen affektiivisuuden välillä. Lapsen voimakkaampi negatiivinen affektiivisuus ennusti vanhemman kokemaa korkeampaa stressiä ja oli yhteydessä äidin ja isän arvioon tuen heikommasta riittävyydestä. Lapsen itsesäätelyn havaittiin olevan yhteydessä vain äidin kokemaan vähäisempään stressiin. Eloisuuden ei havaittu olevan merkityksellinen selittäjä vanhempien kokeman stressin kannalta. Vastoin ennakko-oletuksia tuen riittävyyden ei havaittu toimivan muuntavana tekijänä lapsen temperamenttipiirteiden ja vanhemman kokeman stressin välillä. Tutkimustulosten perusteella vanhempien arvio lapsen temperamenttipiirteistä ja kokemastaan stressistä tulisi ottaa huomioon tuen tarvetta arvioitaessa. Tukea tulisi kohdistaa enemmän niille vanhemmille, jotka arvioivat lapsensa temperamentin haastavaksi tai kertovat kokevansa voimakasta stressiä. Lapsi- ja perhepalveluihin panostaminen on LAPE-hankkeen mukaisesti myös yhteiskunnallisesti tärkeä tavoite.