Kohti ylikulttuurista mediakasvatusta

Abstract

Väitöskirjatutkimukseni tarkoituksena on tuottaa uutta mediapedagogista tietoa digitalisoituvan ja kulttuurisesti moninaistuvan sekä kansainvälistyvän korkeakoulutuksen tarpeeseen. Tavoitteena on kehittää erityisesti ylikulttuurista näkökulmaa mediakasvatukseen, testata erilaisia mediapedagogisia interventioita ylikulttuurisen mediaosaamisen edistymisessä ja lopuksi tarkastella autobiografisten menetelmien vaikutuksia ylikulttuurisessa mediapedagogiikassa ja edelleen ylikulttuurisen mediaosaamisen kehittymisessä.

Tutkimuksen pääkysymys on: millaista mediakasvatusta tarvitaan ylikulttuurisessa oppimiskontekstissa. Sitä tarkasteltiin kolmessa eri osatutkimuksessa, jotka sijoittuivat 1) kansainväliseen maisteriohjelmaan osakysymyksellä, millaista ylikulttuurista mediaosaamista tulisi opettaa, 2) nuorisopedagogiikkaan osakysymyksellä, millainen pedagogiikka edistää ylikulttuurisen mediaosaamisen kehittymistä, ja 3) autobiografiseen metodologiaan osakysymyksellä, millaiset autobiografiset menetelmät edistävät ylikulttuurisen mediaosaamisen kehittymistä.

Ylikulttuurista mediaosaamista ja mediapedagogiikkaa on tarkasteltu korkeakoulutuksen kontekstissa hyvin niukasti. Itsensä mediakasvatustutkimukseksi identifioivaa tutkimusta on tehty myös korkeakoulukontekstissa vähän. Ennemmin on tarkasteltu korkeakoulukontekstiin kohdistuvassa tutkimuksessa, kuinka erilaisia digitaalisia medioita ja sovelluksia voidaan käyttää oppimisessa ja opettamisessa. Tutkimusta ei useinkaan ole ensisijaisesti identifioitu mediaosaamiseen tai medialukutaitoihin kohdistuvaksi, vaan oppijoiden tieteellisen sisältöosaamisen edistämiseen kohdistuvaksi tutkimukseksi.

Väitöskirjatutkimuksen tulokset osoittavat, että autobiografisilla menetelmillä on mahdollista valjastaa yksilöiden sosiokulttuurisista lähtökohdista kumpuava potentiaali osaksi korkeakoulupedagogiikkaa. Tämän lisäksi yksilöiden ylikulttuurinen mediaosaaminen on mahdollista tehdä näkyväksi autobiografisin keinoin. Erilaiset mediapedagogiset interventiot ovat keskiössä tämän osaamisen edistämisessä, ja ne perustuvat mediaelämäkerralliseen itseilmaisuun ja autobiografiseen tuottajuuteen. Tämän todentaa autobiografisiin menetelmiin perustuva itsereflektio oppimisessa ja opettamisessa.

Tämän väitöskirjatutkimuksen aikana ylikulttuurisen mediapedagogiikan tueksi on kehitetty ylikulttuurisen mediakasvatuksen toiminnallinen viitekehys. Tätä kehystä voisi kehittää ja testata edelleen erityisesti opettajankoulutuksessa. Tämän lisäksi sen kehittely eri koulutuskonteksteissa voi tarjota tietoa laajemminkin mediakasvatukselle. Käytännön tasolla viitekehys saattaisi tarjota uusia pedagogisia mahdollisuuksia opetuksen ja oppimisen kehittämiselle, kun osaamisen kehittymisen lähtökohtana on yksilö.

The aim of this dissertation research was to produce new media pedagogical information for the growing need of digitalizing, culturally diversifying and internationalizing higher education. The main purpose of the research was to develop particularly a transcultural perspective on media education, testing various media pedagogical interventions in transcultural media literacy progress, as well as examining the effects of autobiographical methods on transcultural media pedagogy, and transcultural media literacy development.

The main research question was: What kind of media education is needed in a transcultural learning context? The question was examined in three different sub- studies, including (1) an international master’s program with the sub-question—what kind of transcultural media competence should be taught? (2) a pedagogy for young people with the sub-question—what kind of pedagogy enhances the development of transcultural media literacy? and (3) an autobiographical methodology with the sub-question—what autobiographical methods contribute to the development of transcultural media literacy?

Transcultural media literacy and media pedagogy have been scarcely examined in the context of higher education. Research that identifies as media education research has been conducted very little in the higher education context. The higher education context research has focused more on how different digital media and applications can be used in learning and teaching. Research is often not identified as research on media competency or media literacy but rather as research to promote the learners’ scientific content skills.

This dissertation’s research results demonstrated that autobiographical methods make it possible to incorporate the potential that springs from the socio-cultural perspectives of individuals into higher education pedagogy. Additionally, making the transcultural media literacy of individuals visible is possible through autobiographical means. Various media pedagogical interventions are central to the progression of this competence and are based on media biographical self-expression and autobiographical productivity. This is evidenced by self-reflection based on autobiographical methods in learning and teaching.

During this dissertation research, a functional reference framework for transcultural media education was developed to support transcultural media pedagogy. This framework could be further advanced and tested, especially in teacher education. Furthermore, the framework’s development in diverse educational contexts can provide information for media education more broadly. On a practical level, the framework could offer new pedagogical opportunities for the development of teaching and learning, where competence growth is based on the individual.