Hoitohenkilökunnan asenteet ja osaaminen alkoholista päihtyneen potilaan hoidossa päivystyksessä
Hakala, Tiina (2020)
Hakala, Tiina
Tampereen yliopisto
2020
Terveystieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2020-10-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1693-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1693-8
Tiivistelmä
Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli kuvata päivystyspoliklinikan hoitohenkilökunnan asenteita, osaamista ja osaamisen tärkeyttä alkoholista päihtyneiden potilaiden hoidossa. Tutkimus oli osa hanketta, jossa hoitohenkilökunnan asenteiden ja osaamisen lisäksi on tutkittu alkoholista päihtyneiden potilaiden hoidon laatua päivystyksessä.
Tutkimus toteutettiin neljässä vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa integroidulla kirjallisuuskatsauksella kuvattiin päivystyksen hoitohenkilökunnan asenteita ja osaamista päihtyneiden potilaiden hoidossa sekä siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Aineisto kerättiin vuosilta 2000–2015 neljästä tietokannasta ja manuaalisella haulla. Aineiston valinnan ja laadunarvioinnin jälkeen aineisto (n=9) analysoitiin sisällönanalyysillä. Toisessa vaiheessa kuvailtiin päivystyksen hoitohenkilökunnan kokemuksia alkoholista päihtyneiden potilaiden hoitoon liittyvistä asenteista ja osaamisesta. Aineisto kerättiin teemahaastattelemalla yhden keskussairaalan päivystyksen hoitohenkilökuntaa (n=6). Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Kolmannessa vaiheessa kuvattiin suomalaisen yliopisto- ja keskussairaaloiden päivystyksen hoitohenkilökunnan (N=1220, n=252) arviota alkoholista päihtyneiden potilaiden hoitoon liittyvän osaamisen tärkeydestä ja taustatekijöiden yhteyttä siihen. Aineisto kerättiin tämän tutkimushankkeen tutkijoiden kehittämällä kyselylomakkeella ja analysoitiin tilastollisilla menetelmillä. Neljännessä vaiheessa kuvailtiin päivystyksen hoitohenkilökunnalle kehitettyyn verkkokoulutukseen osallistuneiden hoitajien (n=17) kokemuksia alkoholista päihtyneen potilaan hoitoon liittyvistä asenteista ja osaamisesta koulutuksen yhteydessä kirjoitetuilla esseillä. Verkkokoulutuksen tarkoituksena oli vahvistaa päivystyksen hoitohenkilökunnan asenteita ja osaamista alkoholista päihtyneiden potilaiden hoidossa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Kirjallisuuskatsauksen mukaan päihtyneiden potilaiden saamaan hoitoon ja kohteluun päivystyksessä vaikuttavat sekä potilas, henkilökunta että hoitoympäristö. Asenteet päihtyneitä potilaita kohtaan olivat pääosin positiiviset ja neutraalit, mutta negatiivista asennoitumista ilmeni suvaitsemattomuutena ja leimaamisena. Potilaan käyttäytymisen häiriöillä, epäkunnioittavalla asenteella, heikentyneellä yhteistyökyvyllä ja sitoutumattomuudella ottaa vastaan hoitoa on merkitystä hoitohenkilökunnan asenteisiin. Nämä potilaat vievät paljon resurssia ja henkilökuntaresurssien vähyys oli merkittävä este potilaan päihdeongelman huomioimiseen ja hoidon tarjoamiseen. Suurella osalla hoitohenkilökunnasta oli puutteita osaamisessa. Heillä ei ollut tietoa siitä, miten puuttua potilaan alkoholin käyttöön. Jos puuttumisen välineitä oli hoitohenkilökunnalle tarjottu, niiden käyttöön ei välttämättä sitouduttu. Alkoholin riskikäyttöön liittyvään mini-interventioon päivystyksessä työskentelevä hoitohenkilökunta oli saanut koulutusta hyvin vähän. Koulutuksen avulla oli todettu voitavan edistää päihtyneiden potilaiden terveysongelmien tunnistamista ja hoitoa.
Haastattelututkimuksessa muodostettiin viisi pääluokkaa: alkoholin käytön puheeksiottaminen, turvallisuusosaaminen, tiimityöosaaminen, jatkohoidon järjestämisen osaaminen sekä hoitohenkilökunnan asenteet ja eettisyys potilaan hoidossa. Alkoholin käytöstä kysyminen samoin kuin seulontatyökalun käyttö vaihtelivat. Haastateltavat korostivat kykyä ennakoida väkivallan riskiä sekä varmistaa työympäristön turvallisuus. Potilaan aiheuttamien negatiivisten tunteiden säätelykyvyllä oli merkitystä asennoitumiseen sekä potilaan käyttäytymishäiriöillä ja potilaan sitoutumisella hoitoon. Huolimatta kielteisistä asenteista potilaita kohtaan, hoitohenkilökunta piti tärkeänä potilaiden hoidon eettisyyden varmistamisen. Haastateltavat korostivat, että alkoholista päihtyneet potilaat on kohdattava syyllistämättä, ja heillä on oikeus samaan hoitoon kuin muilla potilailla päivystyksessä. Luottamus on avainasemassa potilaan ja hoitajan yhteistyössä.
Alkoholista päihtyneen potilaan hoidon osaamisen tärkeyttä kuvaavassa tutkimuksessa pidettiin tärkeimpänä turvallisuusosaamista, mutta myös vuorovaikutusosaamista, eettistä osaamista, ohjaus- ja neuvontaosaamista, jatkohoito-osaamista ja tiimi/työryhmä- ja verkostotyön osaamista pidetiin ainakin jonkin verran tärkeänä.
Verkkokoulutuksen yhteydessä kirjoitettujen esseiden analysoinnin perusteella muodostettiin kolme pääluokkaa: hoitajan sitoutumisen puute alkoholista päihtyneen potilaan hoitoon, hoitajan sitoutuminen alkoholista päihtyneen potilaan hoitoon ja interventiomenetelmien osaaminen. Osallistujat epäilivät alkoholista päihtyneiden potilaiden hoidon kannattavuutta ja tehokkuutta. Hoitohenkilökunta koki turhautumista potilaaseen, luottamuksen ja motivaation puutetta hoitaa alkoholista päihtynyttä potilasta. Myös potilaan herättämillä negatiivisilla tunteilla oli merkitystä asennoitumiseen alkoholista päihtynyttä potilasta kohtaan. Hoitohenkilökunnalta puuttui uskoa siihen, että tätä potilasryhmää voidaan auttaa terveydenhuollon keinoin. Toisaalta hoitajat ovat kokeneet tärkeänä alkoholista päihtyneen potilaan kunnioittamisen ja samanarvoisen kohtelun muiden potilaiden kanssa. Tutkimuksessa nousi
esille tarve yhteisistä pelisäännöistä ja näyttöön perustuvasta tiedosta alkoholin käytön puheeksiottamisessa. Mini-interventiosta ja motivoivasta haastattelusta kaivattiin lisää koulutusta. Varhainen puuttuminen alkoholin riskikäyttöön nähtiin keinona ehkäistä päihteiden väärinkäyttöä.
Tämä tutkimus tuo lisää tietoa päivystyksen hoitohenkilökunnan alkoholista päihtyneiden potilaiden hoitoon liittyvistä asenteista ja osaamisesta. Hoitotyön johtamisen kannalta tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa ja kehitettäessä toimintamalleja, joilla varmistetaan ja seurataan yhteisten käytäntöjen toteutumista. Hoitotyön koulutukselle tutkimus tarjoaa ymmärrystä alkoholista päihtyneen potilaan hoitoon asenteiden ja osaamisen näkökulmasta.
Tutkimus toteutettiin neljässä vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa integroidulla kirjallisuuskatsauksella kuvattiin päivystyksen hoitohenkilökunnan asenteita ja osaamista päihtyneiden potilaiden hoidossa sekä siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Aineisto kerättiin vuosilta 2000–2015 neljästä tietokannasta ja manuaalisella haulla. Aineiston valinnan ja laadunarvioinnin jälkeen aineisto (n=9) analysoitiin sisällönanalyysillä. Toisessa vaiheessa kuvailtiin päivystyksen hoitohenkilökunnan kokemuksia alkoholista päihtyneiden potilaiden hoitoon liittyvistä asenteista ja osaamisesta. Aineisto kerättiin teemahaastattelemalla yhden keskussairaalan päivystyksen hoitohenkilökuntaa (n=6). Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Kolmannessa vaiheessa kuvattiin suomalaisen yliopisto- ja keskussairaaloiden päivystyksen hoitohenkilökunnan (N=1220, n=252) arviota alkoholista päihtyneiden potilaiden hoitoon liittyvän osaamisen tärkeydestä ja taustatekijöiden yhteyttä siihen. Aineisto kerättiin tämän tutkimushankkeen tutkijoiden kehittämällä kyselylomakkeella ja analysoitiin tilastollisilla menetelmillä. Neljännessä vaiheessa kuvailtiin päivystyksen hoitohenkilökunnalle kehitettyyn verkkokoulutukseen osallistuneiden hoitajien (n=17) kokemuksia alkoholista päihtyneen potilaan hoitoon liittyvistä asenteista ja osaamisesta koulutuksen yhteydessä kirjoitetuilla esseillä. Verkkokoulutuksen tarkoituksena oli vahvistaa päivystyksen hoitohenkilökunnan asenteita ja osaamista alkoholista päihtyneiden potilaiden hoidossa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Kirjallisuuskatsauksen mukaan päihtyneiden potilaiden saamaan hoitoon ja kohteluun päivystyksessä vaikuttavat sekä potilas, henkilökunta että hoitoympäristö. Asenteet päihtyneitä potilaita kohtaan olivat pääosin positiiviset ja neutraalit, mutta negatiivista asennoitumista ilmeni suvaitsemattomuutena ja leimaamisena. Potilaan käyttäytymisen häiriöillä, epäkunnioittavalla asenteella, heikentyneellä yhteistyökyvyllä ja sitoutumattomuudella ottaa vastaan hoitoa on merkitystä hoitohenkilökunnan asenteisiin. Nämä potilaat vievät paljon resurssia ja henkilökuntaresurssien vähyys oli merkittävä este potilaan päihdeongelman huomioimiseen ja hoidon tarjoamiseen. Suurella osalla hoitohenkilökunnasta oli puutteita osaamisessa. Heillä ei ollut tietoa siitä, miten puuttua potilaan alkoholin käyttöön. Jos puuttumisen välineitä oli hoitohenkilökunnalle tarjottu, niiden käyttöön ei välttämättä sitouduttu. Alkoholin riskikäyttöön liittyvään mini-interventioon päivystyksessä työskentelevä hoitohenkilökunta oli saanut koulutusta hyvin vähän. Koulutuksen avulla oli todettu voitavan edistää päihtyneiden potilaiden terveysongelmien tunnistamista ja hoitoa.
Haastattelututkimuksessa muodostettiin viisi pääluokkaa: alkoholin käytön puheeksiottaminen, turvallisuusosaaminen, tiimityöosaaminen, jatkohoidon järjestämisen osaaminen sekä hoitohenkilökunnan asenteet ja eettisyys potilaan hoidossa. Alkoholin käytöstä kysyminen samoin kuin seulontatyökalun käyttö vaihtelivat. Haastateltavat korostivat kykyä ennakoida väkivallan riskiä sekä varmistaa työympäristön turvallisuus. Potilaan aiheuttamien negatiivisten tunteiden säätelykyvyllä oli merkitystä asennoitumiseen sekä potilaan käyttäytymishäiriöillä ja potilaan sitoutumisella hoitoon. Huolimatta kielteisistä asenteista potilaita kohtaan, hoitohenkilökunta piti tärkeänä potilaiden hoidon eettisyyden varmistamisen. Haastateltavat korostivat, että alkoholista päihtyneet potilaat on kohdattava syyllistämättä, ja heillä on oikeus samaan hoitoon kuin muilla potilailla päivystyksessä. Luottamus on avainasemassa potilaan ja hoitajan yhteistyössä.
Alkoholista päihtyneen potilaan hoidon osaamisen tärkeyttä kuvaavassa tutkimuksessa pidettiin tärkeimpänä turvallisuusosaamista, mutta myös vuorovaikutusosaamista, eettistä osaamista, ohjaus- ja neuvontaosaamista, jatkohoito-osaamista ja tiimi/työryhmä- ja verkostotyön osaamista pidetiin ainakin jonkin verran tärkeänä.
Verkkokoulutuksen yhteydessä kirjoitettujen esseiden analysoinnin perusteella muodostettiin kolme pääluokkaa: hoitajan sitoutumisen puute alkoholista päihtyneen potilaan hoitoon, hoitajan sitoutuminen alkoholista päihtyneen potilaan hoitoon ja interventiomenetelmien osaaminen. Osallistujat epäilivät alkoholista päihtyneiden potilaiden hoidon kannattavuutta ja tehokkuutta. Hoitohenkilökunta koki turhautumista potilaaseen, luottamuksen ja motivaation puutetta hoitaa alkoholista päihtynyttä potilasta. Myös potilaan herättämillä negatiivisilla tunteilla oli merkitystä asennoitumiseen alkoholista päihtynyttä potilasta kohtaan. Hoitohenkilökunnalta puuttui uskoa siihen, että tätä potilasryhmää voidaan auttaa terveydenhuollon keinoin. Toisaalta hoitajat ovat kokeneet tärkeänä alkoholista päihtyneen potilaan kunnioittamisen ja samanarvoisen kohtelun muiden potilaiden kanssa. Tutkimuksessa nousi
esille tarve yhteisistä pelisäännöistä ja näyttöön perustuvasta tiedosta alkoholin käytön puheeksiottamisessa. Mini-interventiosta ja motivoivasta haastattelusta kaivattiin lisää koulutusta. Varhainen puuttuminen alkoholin riskikäyttöön nähtiin keinona ehkäistä päihteiden väärinkäyttöä.
Tämä tutkimus tuo lisää tietoa päivystyksen hoitohenkilökunnan alkoholista päihtyneiden potilaiden hoitoon liittyvistä asenteista ja osaamisesta. Hoitotyön johtamisen kannalta tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa ja kehitettäessä toimintamalleja, joilla varmistetaan ja seurataan yhteisten käytäntöjen toteutumista. Hoitotyön koulutukselle tutkimus tarjoaa ymmärrystä alkoholista päihtyneen potilaan hoitoon asenteiden ja osaamisen näkökulmasta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4865]