Giukaisen sisko porojesi lypsäjäksi : Kulttuurisidonnaisuus ja sen vaikutus Elena Primicerion Il Kalevala – Finlandia, terra di eroi -teoksessa
Ranta, Jenny (2020)
2020
Kirjallisuustieteen maisteriohjelma - Master´s Programme in Literary Studies
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-10-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202010027220
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202010027220
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee italiankielistä Kalevala-versiota, Elena Primicerion vuonna 1941 julkaistua Il Kalevala – Finlandia, terra di eroi -teosta kulttuurisidonnaisuuden näkökulmasta. Kyseessä on nuorille suunnattu proo-samuotoinen ja kuvitettu lyhennelmä, josta on julkaistu useita eri painoksia. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vuosien 1941, 1961 ja 2008 painoksia. Kuvitukset ovat italialaisten taiteilijoiden Ezio Anichinin (1941) ja Alessandro Baldanzin (2008) tekemiä. Kolmannen kuvituksen (1961) tekijä tai tekijät jäävät anonyymeiksi. Tutkielmassani käytän sekä kirjallisuustieteen että käännöstieteen teorioita. Vaikka kyseinen teos ei ole suora Kalevala-käännös, voidaan sen analysoinnissa silti hyödyntää käännöstieteen teorioita, kuten vieraannuttamista ja kotouttamista.
Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa, millaisena Suomen kansalliseepos esitetään italialaiselle nuorisolle Primicerion teoksessa, ja miten se käsittelee kulttuurisidonnaisia elementtejä. Vertailen Primicerion teosta Lönnrotin koostamaan runomuotoiseen Kalevalaan, vaikka Primicerio on käyttänyt teoksensa lähdeaineistona myös italiankielisiä Kalevala-käännöksiä kuten Igino Cocchin teosta. Tarkoituksena ei siis ole arvioida Primicerion version käännöksen laatua tai oikeakielisyyttä. Italiankielisen tekstin lisäksi analysoin kolmen eri painoksen kuvitusta ja sitä, vahvistavatko ne teoksen kotouttavaa tai vieraannuttavaa vaikutusta. Myös se, ovatko nämä teoksen muutokset alkuperäiseen tekstiin verrattuna kiinni juuri kulttuurin muutoksesta vai kohdeyleisön iästä, on tämän tutkimuksen kannalta huomionarvoista.
Analyysin tukena käytän muun muassa Lawrence Venutin teoriaa vieraannuttamisesta ja kotouttamisesta. Vieraannuttaminen ja kotouttaminen ovat käännöstieteen keskeisiä termejä, joiden avulla tarkastellaan sitä, miten käännöksessä vieras kulttuuri ja sen ominaispiirteet on käännetty kohdekulttuurin lukijayleisölle. Lisäksi tarkastelen suomalaisten käännöstutkijoiden teorioita manipulaatioteorian ja käyttäjäkeskeisen käännöstieteen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksilleni on aiheellista tarkastella lähdekielen yksittäisiä kulttuurispesifejä elementtejä eli realioita, joilla ei ole suoraa vastinetta kohdekielessä tai -kulttuurissa. Näitä realioita käännöstieteessä on tutkinut muun muassa Ritva Leppihalme. Kuvien analysoinnin tukena käytän kuvittaja ja kääntäjä Riitta Oittisen tutkimuksia. Koska tarkastelen hypoteettista nuorta kohdeyleisöä, otan tarkasteluuni myös kirjallisuustieteen käsitteitä, kuten sisäislukijan.
Tutkielman keskeisimpiä havaintoja olivat, ettei teos noudattanut kauttaaltaan samaa kotouttamisen tai vieraannuttamisen strategiaa, vaan yhdisteli näitä molempia. Sama koski niin tekstiä kuin kuvitusta. Realioiden kääntämisessä oli käytetty erilaisia tapoja: niin kotouttavaa korvaamistakin kuin vieraan elementin muokkaamistakin. Lisäksi erilaiset poistot, kuten Kullervon tarinan lyhentäminen, kotouttivat tekstiä ja ottivat nuoren kohdeyleisön huomioon. Toisinaan poistoilla saatettiin korostaa vierasta kulttuuria, kuten poistamalla Kalevalan tarinan lopun kristillinen symboliikka. Poistojen lisäksi myös erilaisilla lisäyksillä oli tekstiin vieraannuttava ja kotouttava vaikutus. Niillä vahvistettiin stereotypioita tai korostettiin eksoottista luontoa ja sen eläimistöä. Nämä muutokset myös kommentoivat Suomen sen hetkistä poliittista tilannetta. Tämä huomio nosti teoksen aikasidonnaisuuden tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi vaikuttajaksi.
Tutkielma ottaa huomioon niin kääntäjän kuin oletetun lukijan vaikutuksen teoksen syntyprosessissa. Myös kontekstia pyritään huomioimaan, mutta sen laajempaan tarkasteluun kuten aikasidonnaisuuden vaikutuksiin, tarvittaisiin jatkotutkimuksia. Tutkimus toimiikin hyvänä pohjana mahdollisille jatkotutkimuksille ja suunnille, jotka koskevat kääntämistä, kulttuurisidonnaisuutta, käännöskuvitusten tutkimista tai Kalevalaa italialaisessa kulttuurissa.
Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa, millaisena Suomen kansalliseepos esitetään italialaiselle nuorisolle Primicerion teoksessa, ja miten se käsittelee kulttuurisidonnaisia elementtejä. Vertailen Primicerion teosta Lönnrotin koostamaan runomuotoiseen Kalevalaan, vaikka Primicerio on käyttänyt teoksensa lähdeaineistona myös italiankielisiä Kalevala-käännöksiä kuten Igino Cocchin teosta. Tarkoituksena ei siis ole arvioida Primicerion version käännöksen laatua tai oikeakielisyyttä. Italiankielisen tekstin lisäksi analysoin kolmen eri painoksen kuvitusta ja sitä, vahvistavatko ne teoksen kotouttavaa tai vieraannuttavaa vaikutusta. Myös se, ovatko nämä teoksen muutokset alkuperäiseen tekstiin verrattuna kiinni juuri kulttuurin muutoksesta vai kohdeyleisön iästä, on tämän tutkimuksen kannalta huomionarvoista.
Analyysin tukena käytän muun muassa Lawrence Venutin teoriaa vieraannuttamisesta ja kotouttamisesta. Vieraannuttaminen ja kotouttaminen ovat käännöstieteen keskeisiä termejä, joiden avulla tarkastellaan sitä, miten käännöksessä vieras kulttuuri ja sen ominaispiirteet on käännetty kohdekulttuurin lukijayleisölle. Lisäksi tarkastelen suomalaisten käännöstutkijoiden teorioita manipulaatioteorian ja käyttäjäkeskeisen käännöstieteen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksilleni on aiheellista tarkastella lähdekielen yksittäisiä kulttuurispesifejä elementtejä eli realioita, joilla ei ole suoraa vastinetta kohdekielessä tai -kulttuurissa. Näitä realioita käännöstieteessä on tutkinut muun muassa Ritva Leppihalme. Kuvien analysoinnin tukena käytän kuvittaja ja kääntäjä Riitta Oittisen tutkimuksia. Koska tarkastelen hypoteettista nuorta kohdeyleisöä, otan tarkasteluuni myös kirjallisuustieteen käsitteitä, kuten sisäislukijan.
Tutkielman keskeisimpiä havaintoja olivat, ettei teos noudattanut kauttaaltaan samaa kotouttamisen tai vieraannuttamisen strategiaa, vaan yhdisteli näitä molempia. Sama koski niin tekstiä kuin kuvitusta. Realioiden kääntämisessä oli käytetty erilaisia tapoja: niin kotouttavaa korvaamistakin kuin vieraan elementin muokkaamistakin. Lisäksi erilaiset poistot, kuten Kullervon tarinan lyhentäminen, kotouttivat tekstiä ja ottivat nuoren kohdeyleisön huomioon. Toisinaan poistoilla saatettiin korostaa vierasta kulttuuria, kuten poistamalla Kalevalan tarinan lopun kristillinen symboliikka. Poistojen lisäksi myös erilaisilla lisäyksillä oli tekstiin vieraannuttava ja kotouttava vaikutus. Niillä vahvistettiin stereotypioita tai korostettiin eksoottista luontoa ja sen eläimistöä. Nämä muutokset myös kommentoivat Suomen sen hetkistä poliittista tilannetta. Tämä huomio nosti teoksen aikasidonnaisuuden tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi vaikuttajaksi.
Tutkielma ottaa huomioon niin kääntäjän kuin oletetun lukijan vaikutuksen teoksen syntyprosessissa. Myös kontekstia pyritään huomioimaan, mutta sen laajempaan tarkasteluun kuten aikasidonnaisuuden vaikutuksiin, tarvittaisiin jatkotutkimuksia. Tutkimus toimiikin hyvänä pohjana mahdollisille jatkotutkimuksille ja suunnille, jotka koskevat kääntämistä, kulttuurisidonnaisuutta, käännöskuvitusten tutkimista tai Kalevalaa italialaisessa kulttuurissa.