Opioidikorvaushoidossa olevien potilaiden kuvaus toivosta

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata toivoa opioidikorvaushoidossa olevien potilaiden näkökulmasta. Tavoitteena oli saadun tiedon avulla laajentaa ymmärrystä opioidikorvaushoidossa olevien potilaiden toivosta ja mahdollistaa opioidikorvaushoitotyön kehittämistä edistämään potilaiden toivoa. Tutkimus on laadullinen ja aineisto kerättiin opioidikorvaushoidossa olevilta potilailta (n= 24) ryhmä- ja yksilömuotoisilla teemahaastatteluilla kolmelta eri korvaushoitoklinikalta. Haastatteluaineiston lisäksi kolme potilasta vastasi kirjoitelman muodossa. Aineisto analysoitiin käyttäen deduktiivista ja induktiivista sisällönanalyysia. Tutkimuksen tulosten perusteella toivo on tärkeä positiivisen voiman antaja elämässä. Toivo on myönteistä suhtautumista tulevaisuuteen, mutta toisaalta moninaista ja hankalaa määritellä. Toivon kuvattiin myös olevan tunteita, toimintoja ja yhteyttä toisiin. Toivoa edistäviin tekijöihin potilaan kuvailivat kuuluvan kontekstuaalisuuden, kuten korvaushoidon elämän monipuolisuuden mahdollistajana, ja mielekkään asumisen. Toivoa edisti myös yhteys toisiin, kuten positiiviset ihmissuhteet tai tukea antava henkilökunta. Kognitiivisista toiminnoista toivoa edistivät esimerkiksi positiiviset ajatukset, haaveileminen ja oppiminen sekä toiminnoista muun muassa harrastaminen. Toivon edistämiseen liittyi myös ajallinen ulottuvuus, kuten menneisyydestä voimaantuminen ja tulevaisuuteen positiivisesti suhtautuminen. Toivoa estivät kontekstuaaliset tekijät, kuten heikentynyt arjessa selviytyminen ja ongelmat lääkityksessä. Myös haasteet ihmissuhteissa, esimerkiksi ongelmat henkilökunnan tai parisuhteen osalta estivät toivoa. Samoin kognitiivisista toiminnoista kielteinen minäkuva ja syrjäytyminen sekä toiminnoista rikollinen toiminta ja ohikäytön jatkuminen korvaushoidon aikana kuvattiin toivoa estävinä tekijöinä. Toivoa estäviksi tunteiksi mainittiin muun muassa tyytymättömyys korvaushoidon toteutukseen sekä pelko. Negatiiviset ajatukset menneisyydestä ja tulevaisuudesta, kuten huonot kokemukset ja muistot sekä negatiiviset ajatukset tulevaisuudesta estivät toivoa. Tutkimuksen tulosten avulla on mahdollista laajentaa ymmärrystä opioidikorvaushoidossa olevien potilaiden toivosta sekä kehittää ja edistää potilaiden toivon tunnetta. Toivon tunnetta edistämällä voidaan auttaa potilaita sitoutumaan paremmin opioidikorvaushoitoon.