Ruumiillisesti ja henkisesti vahva työväestö : Työväen Urheilulehden ja sen kirjoittajien näkemykset työväenurheiluaatteen levittämisestä vuosina 1919-1921
Kallio, Olli-Pekka (2020)
Kallio, Olli-Pekka
2020
Historian maisteriohjelma - Master's Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-10-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202009297169
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202009297169
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Työväen Urheiluliiton äänenkannattajan Työväen Urheilulehden ja sen kirjoittajien näkemyksiä työväenurheiluaatteen levittämisestä vuosina 1919–1921. Työväen Urheiluliitto perustettiin helmikuussa 1919 Suomen sisällissodan jälkimainingeissa Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitosta erotettujen työväen voimistelu- ja urheiluseurojen keskusjärjestöksi. Työväen Urheilulehti puolestaan oli julkaissut ensimmäisen numeronsa kesällä 1917. Lehden pääasiallisena tarkoituksena oli työväestön liikuntakulttuurin edistäminen ja aatteellinen herättäminen. Nämä asiat muodostavat työväenurheiluaatteen ytimen. Suomen sisällissodan syttyminen keskeytti Työväen Urheilulehden julkaisemisen helmikuussa 1918 ja lehden seuraava numero julkaistiin vasta Työväen Urheiluliiton perustamisen jälkeen. Tutkielmassa keskitytään Työväen Urheilulehden ennen sisällissotaa esittämään tavoitteeseen työväenurheiluaatteen levittämisestä ja esitetään, miten tämä tavoite oli lehden ja sen kirjoittajien näkökulmista toteutettava.
Tutkielman pääasiallisena aineistona on ollut Työväen Urheilulehden julkaisut vuoden 1919 ensimmäisestä numerosta aina Työväen Urheiluliiton Kuopion vuoden 1921 liittokokousta edeltävään numeroon asti. Tämä ajanjakso piti sisällään 56 numeroa, jotka olivat 16-sivuisia lukuun ottamatta yksittäisiä erikoisnumeroita, joiden sivumäärä oli edellä mainittua suurempi. Kaikki nämä julkaisut on käyty systemaattisesti läpi. Lisäksi aineistona on käytetty yksittäisiä Työväen Urheilulehden julkaisuja, jotka ovat jääneet tämän aikarajauksen ulkopuolelle. Nämä julkaisut ovat löytyneet Kansalliskirjaston digitaalisten aineistojen hakukoneen avulla. Samoin on toimittu yksittäisten Suomen Urheilulehden sekä Työläisnaisten Urheilulehden julkaisujen kanssa, joita on myös käytetty tämän tutkielman lähdeaineistona. Aineiston analysoinnin metodina on käytetty laadullista sisällönanalyysia.
Aineistosta nousi esiin neljä keskeistä teemaa, joihin Työväen Urheilulehti ja sen kirjoittajat keskittyivät työväenurheiluaatteen levittämistä käsitelleissä kirjoituksissaan. Suomalaiset liikuntaolosuhteet olivat itsenäisyyden ensimmäisinä vuosina alkeelliset, joten työväestön omien liikuntapaikkojen rakentamisen ja kehittämisen nähtiin olevan oivallisia keinoja työväenurheiluaatteen levittämiseksi. Tarvittaessa liikuntaolosuhteiden kehittämiseksi oltiin valmiita yhteistyöhön Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton alaisten seurojen kanssa. Toisena teemana oli mahdollinen yhteistyö Työväen Urheiluliiton ja Suomen Sosiaalidemokraattisen Nuorisoliiton välillä. Yhteistyö oli tärkeää Työväen Urheilulehden ja sen kirjoittajien mielestä, sillä sen katsottiin olleen hyödyllistä molemmille liitoille. Osa kirjoittajista kuitenkin vastusti yhteistyötä Nuorisoliitossa esiinnousseiden suuntariitojen takia. Nämä suuntariidat olivat lopulta osasyynä mahdollisen yhteistyön kariutumiseen. Kolmantena teemana esiin nousi keskustelu työläisnaisten urheiluharrastuksista. Työläisnaisten urheiluharrastuksiin oli Työväen Urheilulehden ja sen kirjoittajien mukaan kiinnitettävä huomio, vaikka työväenurheiluaatetta ei työläisnaisten keskuuteen levitetty sen varsinaisessa merkityksessä. Osaltaan tämän seurauksena Työväen Urheiluliiton naisaktiivit kokivat asemansa liitossa toisarvoiseksi, jolloin seurauksena oli naisten oman urheilulehden perustaminen. Viimeinen esiinnoussut teema oli työväenurheiluaatteen suhde luokkataisteluun. Työväenurheiluaate oli Työväen Urheilulehden ja sen kirjoittajien mukaan sidottava osaksi työväenaatetta ja luokkataistelua. Luokkataistelussa menestymiseen vaikuttaneet ominaisuudet olisivat joidenkin mielipiteiden mukaan kehittyneet parhaiten joukkueurheilun avulla mutta suurta mielenkiintoa asia ei Työväen Urheilulehdessä ja sen kirjoittajissa herättänyt. Työläisurheilijoita myös kritisoitiin siitä, ettei heitä kiinnostanut aatteellinen työ voimistelu- ja urheiluseurojen toiminnassa. Erityisen tärkeänä kohderyhmänä työväenurheiluaatteen levittämiselle pidettiin työläisnuorisoa. Tämä nousi esiin kaikkien teemojen kohdalla työläisnaisurheilua lukuun ottamatta.
Tutkielman pääasiallisena aineistona on ollut Työväen Urheilulehden julkaisut vuoden 1919 ensimmäisestä numerosta aina Työväen Urheiluliiton Kuopion vuoden 1921 liittokokousta edeltävään numeroon asti. Tämä ajanjakso piti sisällään 56 numeroa, jotka olivat 16-sivuisia lukuun ottamatta yksittäisiä erikoisnumeroita, joiden sivumäärä oli edellä mainittua suurempi. Kaikki nämä julkaisut on käyty systemaattisesti läpi. Lisäksi aineistona on käytetty yksittäisiä Työväen Urheilulehden julkaisuja, jotka ovat jääneet tämän aikarajauksen ulkopuolelle. Nämä julkaisut ovat löytyneet Kansalliskirjaston digitaalisten aineistojen hakukoneen avulla. Samoin on toimittu yksittäisten Suomen Urheilulehden sekä Työläisnaisten Urheilulehden julkaisujen kanssa, joita on myös käytetty tämän tutkielman lähdeaineistona. Aineiston analysoinnin metodina on käytetty laadullista sisällönanalyysia.
Aineistosta nousi esiin neljä keskeistä teemaa, joihin Työväen Urheilulehti ja sen kirjoittajat keskittyivät työväenurheiluaatteen levittämistä käsitelleissä kirjoituksissaan. Suomalaiset liikuntaolosuhteet olivat itsenäisyyden ensimmäisinä vuosina alkeelliset, joten työväestön omien liikuntapaikkojen rakentamisen ja kehittämisen nähtiin olevan oivallisia keinoja työväenurheiluaatteen levittämiseksi. Tarvittaessa liikuntaolosuhteiden kehittämiseksi oltiin valmiita yhteistyöhön Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton alaisten seurojen kanssa. Toisena teemana oli mahdollinen yhteistyö Työväen Urheiluliiton ja Suomen Sosiaalidemokraattisen Nuorisoliiton välillä. Yhteistyö oli tärkeää Työväen Urheilulehden ja sen kirjoittajien mielestä, sillä sen katsottiin olleen hyödyllistä molemmille liitoille. Osa kirjoittajista kuitenkin vastusti yhteistyötä Nuorisoliitossa esiinnousseiden suuntariitojen takia. Nämä suuntariidat olivat lopulta osasyynä mahdollisen yhteistyön kariutumiseen. Kolmantena teemana esiin nousi keskustelu työläisnaisten urheiluharrastuksista. Työläisnaisten urheiluharrastuksiin oli Työväen Urheilulehden ja sen kirjoittajien mukaan kiinnitettävä huomio, vaikka työväenurheiluaatetta ei työläisnaisten keskuuteen levitetty sen varsinaisessa merkityksessä. Osaltaan tämän seurauksena Työväen Urheiluliiton naisaktiivit kokivat asemansa liitossa toisarvoiseksi, jolloin seurauksena oli naisten oman urheilulehden perustaminen. Viimeinen esiinnoussut teema oli työväenurheiluaatteen suhde luokkataisteluun. Työväenurheiluaate oli Työväen Urheilulehden ja sen kirjoittajien mukaan sidottava osaksi työväenaatetta ja luokkataistelua. Luokkataistelussa menestymiseen vaikuttaneet ominaisuudet olisivat joidenkin mielipiteiden mukaan kehittyneet parhaiten joukkueurheilun avulla mutta suurta mielenkiintoa asia ei Työväen Urheilulehdessä ja sen kirjoittajissa herättänyt. Työläisurheilijoita myös kritisoitiin siitä, ettei heitä kiinnostanut aatteellinen työ voimistelu- ja urheiluseurojen toiminnassa. Erityisen tärkeänä kohderyhmänä työväenurheiluaatteen levittämiselle pidettiin työläisnuorisoa. Tämä nousi esiin kaikkien teemojen kohdalla työläisnaisurheilua lukuun ottamatta.