Oikeus puhua uskosta: uskonnollinen ilmaisu sanan- ja uskonnonvapauden sekä vihapuheen näkökulmasta
Järvensivu, Tapio (2020)
2020
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-10-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202009237097
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202009237097
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan sanan- ja uskonnonvapauden sekä vihapuheen näkökulmasta yksilön oikeutta puhua omasta uskostaan. Uskonnollisen ilmaisun vapautta sekä sen rajoja ei ole aiemmin tutkittu kotimaisessa oikeustieteellisessä tutkimuksessa.
Tutkimusongelma on, etteivät uskonnollisen ilmaisun rajat ole selkeästi tiedossa. Haasteellisuutta lisää aihetta koskevan sääntelyn sekä käsitteistön monimutkaisuus sekä tulkinnanvaraisuus. Tutkimuksessa etsitään vastausta seuraavaan tutkimuskysymykseen: Missä rangaistavan vihapuheen ja sallitun uskonnollisen ilmaisun välinen raja kulkee sanan- ja uskonnonvapauden uskonnolliselle ilmaisulle antaman perus- ja ihmisoikeudellisen suojan näkökulmasta?
Työn keskeisimpänä tutkimusmenetelmänä toimii lainoppi. Kirjoittaja pyrkii oikeusdogmaattisen laintulkinnan kautta löytämään vastauksen asetettuun tutkimuskysymykseen. Tutkimuksessa ei esiinny varsinaista oikeusvertailua, vaikkakin liitynnät ulkomaiseen tutkimuskirjallisuuteen, Euroopan unionin tuomioistuimen toimintaan sekä kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin näkyvät työssä vahvoina. Näiden lisäksi myös kotimainen tutkimuskirjallisuus, tuomioistuinratkaisut sekä lainsäädäntö ovat tutkimuksen keskeisintä aineistoa. Tutkimuksessa tarkastellaan sallitun sekä rangaistavan uskonnollisen ilmaisun rajatapausten yleispiirteitä: tarkastelun tavoitteena on lisätä ymmärrystä aiheesta sekä löytää työkaluja erilaisten rajatapausten ratkaisemiseksi.
Tutkimuksessa todetaan, että uskonnollinen ilmaisu kuuluu sanan- ja uskonnonvapauden ytimeen, minkä vuoksi sen rajoittamiseen kohdistuu erityisvaatimuksia. Uskonnollinen ilmaisu nauttii taiteellisen ja poliittisen ilmaisun kaltaista erityisen vahvaa suojaa: esimerkiksi uskonnollisaiheinen kantaaottava maalaus nauttii samanaikaisesti sekä uskonnonvapauden-, sananvapauden- sekä taiteen vapauden suojaa. Tällaisissa tilanteissa ilmaisun suoja ulottuu horisontaalisesti laajemmalle. Uskonnollisen ilmaisun sekä rangaistavan vihapuheen välille on vaikea tehdä selkeää rajanvetoa. Aiheen monimuotoisuus ei salli tapausten ratkaisemista tiettyjen ennalta-asetettujen ratkaisumallien mukaan. Esimerkiksi Wienin yleissopimuksessa esitetty perus- ja ihmisoikeusmyönteinen tulkintatapa sekä sanamuodon mukainen tulkinta toimivat vahvoina uskonnollisen ilmaisun oikeuttajina kollisiotapauksissa.
Vihapuheeseen ja uskonnolliseen ilmaisuun liittyvälle lainsäädännön tarkentumiselle ja selkeytymiselle on merkittävä tarve. Uskonnollisen ilmaisun eri muotojen ja ulottuvuuksien tutkiminen toisi merkittävällä tavalla lisää ymmärrystä aihetta koskevaan tutkimukselliseen kenttään.
Tutkimusongelma on, etteivät uskonnollisen ilmaisun rajat ole selkeästi tiedossa. Haasteellisuutta lisää aihetta koskevan sääntelyn sekä käsitteistön monimutkaisuus sekä tulkinnanvaraisuus. Tutkimuksessa etsitään vastausta seuraavaan tutkimuskysymykseen: Missä rangaistavan vihapuheen ja sallitun uskonnollisen ilmaisun välinen raja kulkee sanan- ja uskonnonvapauden uskonnolliselle ilmaisulle antaman perus- ja ihmisoikeudellisen suojan näkökulmasta?
Työn keskeisimpänä tutkimusmenetelmänä toimii lainoppi. Kirjoittaja pyrkii oikeusdogmaattisen laintulkinnan kautta löytämään vastauksen asetettuun tutkimuskysymykseen. Tutkimuksessa ei esiinny varsinaista oikeusvertailua, vaikkakin liitynnät ulkomaiseen tutkimuskirjallisuuteen, Euroopan unionin tuomioistuimen toimintaan sekä kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin näkyvät työssä vahvoina. Näiden lisäksi myös kotimainen tutkimuskirjallisuus, tuomioistuinratkaisut sekä lainsäädäntö ovat tutkimuksen keskeisintä aineistoa. Tutkimuksessa tarkastellaan sallitun sekä rangaistavan uskonnollisen ilmaisun rajatapausten yleispiirteitä: tarkastelun tavoitteena on lisätä ymmärrystä aiheesta sekä löytää työkaluja erilaisten rajatapausten ratkaisemiseksi.
Tutkimuksessa todetaan, että uskonnollinen ilmaisu kuuluu sanan- ja uskonnonvapauden ytimeen, minkä vuoksi sen rajoittamiseen kohdistuu erityisvaatimuksia. Uskonnollinen ilmaisu nauttii taiteellisen ja poliittisen ilmaisun kaltaista erityisen vahvaa suojaa: esimerkiksi uskonnollisaiheinen kantaaottava maalaus nauttii samanaikaisesti sekä uskonnonvapauden-, sananvapauden- sekä taiteen vapauden suojaa. Tällaisissa tilanteissa ilmaisun suoja ulottuu horisontaalisesti laajemmalle. Uskonnollisen ilmaisun sekä rangaistavan vihapuheen välille on vaikea tehdä selkeää rajanvetoa. Aiheen monimuotoisuus ei salli tapausten ratkaisemista tiettyjen ennalta-asetettujen ratkaisumallien mukaan. Esimerkiksi Wienin yleissopimuksessa esitetty perus- ja ihmisoikeusmyönteinen tulkintatapa sekä sanamuodon mukainen tulkinta toimivat vahvoina uskonnollisen ilmaisun oikeuttajina kollisiotapauksissa.
Vihapuheeseen ja uskonnolliseen ilmaisuun liittyvälle lainsäädännön tarkentumiselle ja selkeytymiselle on merkittävä tarve. Uskonnollisen ilmaisun eri muotojen ja ulottuvuuksien tutkiminen toisi merkittävällä tavalla lisää ymmärrystä aihetta koskevaan tutkimukselliseen kenttään.