Työuupumuksesta ja siitä selviytyminen sosiaalityöntekijöiden elämäntarinoissa: narratiiveja ja selontekoja

Abstract

Sosiaalityöntekijöiden työssä uupuminen on herättänyt paljon pohdintaa ja analysointia osallisten keskuudessa. Julkisuudessa on käsitelty pätevien sosiaalityöntekijöiden saatavuutta virkavastuullisiin työtehtäviin. Kuntien resurssipula näkyy työn kuormittavuudessa aikapaineina ja riittämättömyyden kokemuksena. Tässä pro gradu-tutkielmassa käsitellään työuupumukseen johtavia tekijöitä ja miksi työuupumus on olemassa oleva riski sosiaalityöntekijälle sekä miten työuupumuksesta voi toipua. Tutkielman tavoitteena on tarkastella sosiaalityöntekijöiden kokemuksia työuupumukseen johtaneista tekijöistä. Miten sosiaalityöntekijät itse selittävät työuupumuksen syitä ja miksi työuupumus tuli omalle kohdalle ja mitkä tekijät auttoivat toipumaan. Kirjoituspyynnössä pyydettiin lisäksi sosiaalityöntekijöitä perustelemaan, miksi he jäivät kokemuksensa jälkeen sosiaalityöntekijän tehtäviin. Aineisto on analysoitu narratiivisella sekä selontekojen analyysillä. Narratiivisen analyysin keinoin muodostin kertomuksista kaksi tyyppitarinaa. Toisessa tulee esiin aloittelevien sosiaalityöntekijöiden työuupumusnarratiivi, jonka mukaan opiskeleva tai vasta valmistunut sosiaalityöntekijä asettaa itselleen korkeat tavoitteet ja pyrkii selviämään työtaakastaan itsenäisesti. Kokeneen sosiaalityöntekijän työuupumusnarratiivissa tulee esiin pitkäaikainen sosiaalialan kokemus, korkeat tavoitteet ja pyrkimys edetä työuralla. Työuupumus tulee työuran myöhemmässä vaiheessa työtehtävien kasaantuessa ja vaatimusten lisääntyessä. Selontekojen analyysissä tarkastellaan sitä minkälaisia selityksiä sosiaalityöntekijät antavat työuupumukseen johtaneista tekijöistä ja siitä selviytymisestä. Tarkastelen sitä, mitä merkityksiä sosiaalityöntekijät uupumuksen syntymiselle ja minkälaisilla tavoilla he ovat siitä pyrkineet selviämään ja toipumaan. Tulosten perusteella tulee esiin sosiaalityöntekijöiden korkea sitoutuneisuus ja tahto tehdä työtään hyvin haasteista huolimatta. Työuupumukseen ajaudutaan useimmiten pikkuhiljaa ja ensin huomaamatta, myöhemmässä vaiheessa työuupumusta pyritään sietämään ja selviämään hyödyntämällä esimerkiksi loma-aikaa levolle. Työuupumuksesta toipuminen näyttää olevan vahvasti riippuvaista siitä missä vaiheessa siihen reagoidaan. Mitä pidemmälle uupuminen on päässyt etenemään sitä pidempään toipuminen vie. Sosiaalityöntekijöiden toipumista edesauttoivat hyvät työterveyshuollon palvelut, lepo, unen laatuun panostaminen, hyvä työyhteisö sekä esimiehen tuki ja työn sisällön ymmärtäminen.