Pisarana valtameressä: Materiavälitteinen ekovanhemmuus kestävän kuluttamisen tekona

Abstract

Tässä tutkielmassa perehdyn vanhemmuuden muotoutumiseen materiavälitteisen toiminnan kautta, ja tutkielman annettuna ontologisena lähtökohtana on käsitys materiaalisen ja inhimillisen elämän yhteenkietoutuneisuudesta sekä vuorovaikutuksellisuudesta. Tutkimuskohteeni on kestovaippamaterian kanssa tuotettu toiminta, ja kestovaippoja lapsillaan käyttävät vanhemmat. Tarkastelen tutkimuskohdettani poikkitieteellisesti, ja ammennan teoreettisessa taustoituksessani niin sosiologisesta kulutustutkimuksesta, vanhemmuustutkimuksesta, hoivan sukupuolittuneisuuden tutkimuksesta kuin jätteen yhteiskunnallisesta tutkimuksestakin. Tutkijan toimintaani ohjaa kriittinen ja feministinen tapa tarkastella yhteiskunnallisia ilmiöitä, ja kiinnityn näkökulmallani kestävän kuluttamisen sosiologiseen tutkimukseen. Pro gradu -tutkielmani olen laatinut artikkeligradumuodossa, eli se koostuu kahdesta osasta. Tutkimusraporttina on tieteellisen journaalin refereeprosessiin lähetetty artikkelikäsikirjoitus, ja sitä edeltää teoreettismetodologinen lisäosa.

Kestovaipat ovat kankaista valmistettuja, pestäviä ja uudelleen käytettäviä vaippoja, jotka perhe valitsee kertakäyttöisten vaippojen sijasta vähentämään perheenä tuotettua maatumatonta muovijätettä. Kestovaipat ovat materiaa, jonka kanssa vanhemmat ovat jatkuvassa hoivasuhteessa, koska kestovaippamateria tarvitsee huoltoa elinkaarensa alusta loppuun asti. Kestovaippojen käyttö vaatii erityisen tietopääoman hankkimista ja ylläpitämistä: huoltotoimenpiteet, pesukierron yksityiskohdat ja jopa kestovaippailu itsessään ovat toimintoja, joiden käytännön toteuttaminen ei ole universaalia tietoa. Hoivan jatkumo siirtyy myös perheestä perheeseen: vaipat kiertävät käyttäjältä toiselle myös perheiden välillä. Kahden vanhemman perheissä kestovaippahoiva pitää myös väistämättä jollain tavalla jakaa. Tutkielman tehtäväksi muotoutuukin kestovaippojen käytön tarkastelu perheen materiavälittyneessä toiminnassa, ja erityisesti perheiden sisäisessä kotityönjaossa.

Tutkimustani varten olen haastatellut 15 heteronormatiivista pariskuntaa, jotka kaikki pohtivat arjessaan kulutuksensa eettisyyttä, toiset enemmän ja toiset vähemmän. He tiedostavat perheellistymisen olevan ilmastonmuutoksen aikakaudella lähtökohdiltaan kyseenalaista. Tästä syystä he haluavat tehdä vanhemmuutensa sisällä ekologisiksi ajattelemiaan kulutusvalintoja, ja näin vähentää perheellisyydestä johtuvaa ympäristökuormitusta. Aineiston olen koonnut kevättalvella vuonna 2020. Käytän temaattisen analyysin metodia kohdentuen erityisesti kotityönjaon tarkasteluun, mutta sivuan myös kulutusvalintoihin liitettyjä arvoulottuvuuksia. Katson kotityönjaon olevan tilanteinen sommitelma, johon kietoutuu paitsi konteksti, myös historia. Kulttuurinen perhekäsitys ja kotityönjaon rakenteet ovat tutkimusten mukaan avautuneet viime vuosina tasa-arvoisempaan suuntaan, mutta edelleen osin sukupuolittunein perustein. Tutkielmassani analysoin, päteekö sama havainto myös ympäristöeettisiä kulutusvalintoja tekevien vanhempien keskuudessa. Yksityiskohtaisemmin tutkimuskysymykseni kuuluu Millä tavalla sukupuoli näkyy vanhemmuuden ja hoivan työnjaossa kestovaippoja käyttäessä?

Kestovaippojen käyttöä tutkimalla hahmottelen aiempaan sosiologiseen vanhemmuustutkimukseen tukeutuen erityistä ekovanhemmuutta materiavälitteisenä ympäristöeettisenä vanhemmuutena. Ekovanhemmuus on perhekeskeistä vanhemmuutta ja yhdessä hoivavastuista sopimista. Ekovanhemmuus sivuaa intensiivisen vanhemmuuden ilmiötä mutta ei ole ideologisesti yhtä äitikeskeistä: ekovanhemmuus rakentuu äidillisen organisoinnin varaan mutta sille on tyypillistä myös jaettu vanhemmuuden vastuu. Vanhemmuuden vastuun jakaminen ei kuitenkaan ekovanhemmuudessa aina ylety kestovaippoihin liittyvään hoivaan ja kotityöhön, vaikka vastuun jakamista tutkimissani perheissä perustellaankin tasa-arvon ja perhekeskeisyyden avulla. Ohuimmillaan jaettu vanhemmuus ilmenee siten, että äiti tuottaa kaiken kestovaippoihin liittyvän hoivan ja kotityön, ja isän rooli on hyväksyä kestovaippojen käyttö perheessä. Asetelma kuitenkin tuottaa äideille option tukeutua isään, mikäli hoivavastuu kestovaipoista yltyy taakaksi. Kotityönjako kestovaippoja käyttäessä näyttäytyykin näennäisesti tasa-arvoiselta, mutta rakenteiltaan usein tavalla tai toisella sukupuolittuneelta.

Tutkimukseni mukaan kestovaippojen käyttö on kulttuurisesta normista poikkeavaa lapsenhoivaa ja valinnainen vanhemmuuden tapa. Pestävien vaippojen vaatimalla kotityöllä ja hoivalla ei ole totuttua osaa nykyaikaisessa tasa-arvoisessa perhemallissa, vaan kotityönjaot tehdään perhekohtaisesti. Kestovaippahuolto ei kuitenkaan aina ole osa tavanomaista, tasa-arvoisesti jaettavaa kotityömäärää. Kestovaippojen valinta oman perheen käyttöön ilmenee usein äidin yksilötason elämänvalintana, ja jotkut äideistä kokevat tästä syystä kestovaippoihin liittyvän hoivan olevan omaa kotityön aluettaan. Tällöin ekovanhemmuudessa jaettu vastuu liittyy osaltaan tasa-arvoisen vanhemmuuden ideaaliin mutta myös sukupuolittuneisiin hoivarakenteisiin ja toisaalta vapaan tahdon sekä yksilöllisten elämänvalintojen ideologiaan. Kestovaippamateriavälittynyt perheasetelma onkin osin sukupuolittunut ekovanhemmuus, jonka perheissä koetaan kuitenkin ilmentävän jaettua vanhemmuutta ja sukupuolten tasa-arvoa.