Koulupudokkuutta ehkäisevät tekijät nuorten koulukokemuksissa – kontekstina joustava perusopetus
Haikkala, Jenni (2020)
2020
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-10-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202009177031
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202009177031
Tiivistelmä
Tutkimus tarkastelee sitä, millaiset tekijät ehkäisevät koulupudokkuutta nuorten koulukokemuksissa. Tutkimuksessa painottuu ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden merkitys koulupudokkuuteen. Koulupudokkuus nähdään jo peruskoulua koskevana ongelmana, mikä aiheuttaa lukuisia ja kauaskantoisia seurauksia niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla. Tutkimus tuo nuorten oman äänen kuuluviin koulupudokkuuden ehkäisyssä, jotta siihen saadaan tarvittava kokonaisvaltainen lähestymistapa.
Tutkimuksen kontekstina toimii joustava perusopetus. Tutkimus tuottaa tietoa siitä, millaisia merkityksiä nuori omassa elämismaailmassaan antaa joustavalle perusopetukselle koulupudokkuutta ehkäisevänä mallina suorittaa peruskoulu. Aihetta lähestytään joustavan perusopetuksen vaikuttavuuden näkökulmasta.
Tutkimus on laadullinen. Tutkimuksen filosofisena viitekehyksenä toimii fenomenologia. Teoreettinen viitekehys on rakennettu elinikäisen oppimisen ympärille, mille koulupudokkuus on merkittävä uhka. Tutkimusaineisto on kerätty avoimella kyselylomakkeella joustavan perusopetuksen yhdeksännen luokan oppilailta vuosina 2015 ja 2017. Tutkimukseen osallistui 61 nuorta neljästä eri koulusta ja kuudelta eri luokalta. Tutkimusaineistoa tulkitaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, mikä noudattelee fenomenologis-hermeneuttisen analyysimallin perinnettä.
Tutkimustulokset osoittavat, että koulupudokkuutta on mahdollista ehkäistä kiinnittämällä huomiota koulun sosiaaliseen ympäristöön. Nuorten kokemuksiin nojaten koulupudokkuuteen johtavat tekijät ovat usein lähtöisin ympäristötekijöistä ja nuoren ja hänen ympäristönsä välisestä vuorovaikutuksesta, ei niinkään yksilöllisistä ominaisuuksista. Koulupudokkuuden ehkäisyssä tulisi luoda ympäristö, missä nuori onnistuu, viihtyy, kokee sosiaalista osallisuutta ja hyväksyntää, oppii, jaksaa ja voi hyvin. Pienryhmätoiminnan koettiin tarjoavan hyvän oppimisympäristön koulupudokkuutta ehkäiseville tekijöille. Myös yhteiskasvattajuuden voidaan todeta olevan merkittävä koulupudokkuutta ehkäisevä tekijä. Tärkeää on osoittaa koulutuksen merkityksellisyys nuorelle itselleen, jotta voidaan ehkäistä kouluallergiaa ja vahvistaa koulutyöhön kiinnittymistä. Joustavan perusopetuksen voidaan nuorten kokemana todeta olevan monilta osin vaikuttavaa ja vastaavan hyvin edellä mainittuihin tekijöihin ehkäistä koulupudokkuutta.
Tutkimuksen kontekstina toimii joustava perusopetus. Tutkimus tuottaa tietoa siitä, millaisia merkityksiä nuori omassa elämismaailmassaan antaa joustavalle perusopetukselle koulupudokkuutta ehkäisevänä mallina suorittaa peruskoulu. Aihetta lähestytään joustavan perusopetuksen vaikuttavuuden näkökulmasta.
Tutkimus on laadullinen. Tutkimuksen filosofisena viitekehyksenä toimii fenomenologia. Teoreettinen viitekehys on rakennettu elinikäisen oppimisen ympärille, mille koulupudokkuus on merkittävä uhka. Tutkimusaineisto on kerätty avoimella kyselylomakkeella joustavan perusopetuksen yhdeksännen luokan oppilailta vuosina 2015 ja 2017. Tutkimukseen osallistui 61 nuorta neljästä eri koulusta ja kuudelta eri luokalta. Tutkimusaineistoa tulkitaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, mikä noudattelee fenomenologis-hermeneuttisen analyysimallin perinnettä.
Tutkimustulokset osoittavat, että koulupudokkuutta on mahdollista ehkäistä kiinnittämällä huomiota koulun sosiaaliseen ympäristöön. Nuorten kokemuksiin nojaten koulupudokkuuteen johtavat tekijät ovat usein lähtöisin ympäristötekijöistä ja nuoren ja hänen ympäristönsä välisestä vuorovaikutuksesta, ei niinkään yksilöllisistä ominaisuuksista. Koulupudokkuuden ehkäisyssä tulisi luoda ympäristö, missä nuori onnistuu, viihtyy, kokee sosiaalista osallisuutta ja hyväksyntää, oppii, jaksaa ja voi hyvin. Pienryhmätoiminnan koettiin tarjoavan hyvän oppimisympäristön koulupudokkuutta ehkäiseville tekijöille. Myös yhteiskasvattajuuden voidaan todeta olevan merkittävä koulupudokkuutta ehkäisevä tekijä. Tärkeää on osoittaa koulutuksen merkityksellisyys nuorelle itselleen, jotta voidaan ehkäistä kouluallergiaa ja vahvistaa koulutyöhön kiinnittymistä. Joustavan perusopetuksen voidaan nuorten kokemana todeta olevan monilta osin vaikuttavaa ja vastaavan hyvin edellä mainittuihin tekijöihin ehkäistä koulupudokkuutta.