Game Heritage: Digital Games in Museum Collections and Exhibitions

Abstract

Digitaaliset pelit ovat läpikäymässä perinnöllistymisprosessia, sillä niitä esitellään yhä useammin näyttelyissä ja talletetaan muistiorganisaatioiden kokoelmiin. Lisäksi lukemattomissa verkon ja reaalimaailman kulttuuriperintöyhteisöissä tehdään jatkuvasti työtä pelien säilyttämiseksi. Siitä huolimatta tutkijoilta puuttuu kriittinen ymmärrys siitä, miten pelien kulttuuriperintö rakentuu ja kuinka erilaiset sidosryhmät ovat mukana tuottamassa sitä. Tämä väitöskirja osallistuu pelien kulttuuriperinnön kriittisen viitekehyksen rakentamiseen kehittämällä teoriaa ja käsitteitä keskeisten pelien perinnöllistymiseen liittyvien ilmiöiden ymmärtämiseksi.

Tutkimus hyödyntää monipuolista metodologiaa, johon kuuluu selittävää analyysia, kokemuksellista tietoa ja osallistuvaa havainnointia hyödyntäviä näkökulmia sekä teoreettista triangulaatiota kulttuuriperintötutkimuksen, pelitutkimuksen ja pelien tallettamisen tutkimuksen välillä. Näiden näkökulmien avulla tutkielma toteuttaa pelien perinnöllistymiseen liittyvää pragmaattista teorian rakennusta sekä muodostaa kriittisiä viitekehyksiä sen ilmiöiden ymmärtämiseksi.

Tutkimuksen tuloksissa osoitetaan ensinnäkin, kuinka monenlaiset sosiaaliset toimijat retropelaajien ja harrastajien lisäksi tulisi ymmärtää pelien perinnöllistymisen sidosryhminä. Toiseksi tutkimus muodostaa sellaisen korkean tason ontologisen ymmärryksen pelien ja pelaamisen monitahoisen ja kompleksisen yhteenliittymän ymmärtämiseksi, joka ei takerru pelkästään pelattaviin peleihin. Kolmanneksi tutkimus osoittaa, kuinka pelit muuttuvat ja muokkautuvat perintöprosessin myötä. Neljänneksi se valaisee pelien kulttuuriperinnön sidosryhmien ja niiden erilaisten perinnöllistymisstrategioiden välisiä jännitteitä.

Tutkimus osoittaa, kuinka pelien kulttuuriperinnöksi muuttumisen monimutkaiset jännitteet ja prosessit kaipaavat osakseen kriittistä pohdintaa ja refleksiivisiä käytänteitä. Tutkimuksen syventävässä osiossa käsitellään strategioita, joita voitaisiin käyttää pelien kulttuuriperinnön omistusoikeuksien välisten jännitteiden purkamiseksi ja sidosryhmien intressien yhdistämiseksi. Koska kyseessä on teoreettinen tutkimus, tulee siinä tehdyt teoreettiset rakennelmat ja ohjenuorat kuitenkin vielä vahvistaa empiirisen tutkimuksen avulla.

Digital games are undergoing a process of heritagization, as demonstrated by how they are increasingly displayed in exhibitions and preserved in heritage institution collections, not to mention engaged with by numerous heritage communities both online and offline. What is lacking, however, is a critical understanding of what constitutes game heritage and how it is produced by the stakeholders involved. In order to provide a critical framework for thinking and working with games as heritage, this dissertation engages in theory building and conceptualizations around key heritagization issues.

The study utilizes a versatile methodology consisting of interpretive analysis and extensive use of insider knowledge and participant observation, as well as theoretical triangulation between heritage studies, games studies, and game preservation research. With the help of these approaches, the dissertation conducts pragmatic theory building around issues related to the heritagization of games, as well as provides critical frameworks for engaging with it.

In the results, the study shows how social actors beyond retrogamers and hobbyists act as stakeholders in the heritagization of games. Further, the dissertation provides a high-level theoretical ontology for dealing with the complex assemblage of games and play, which looks beyond playable games. After that, the research shows how games are changed and modified when becoming heritagized. Finally, the study sheds light on tensions that exist between various stakeholders and their heritagization strategies.

As such, the dissertation demonstrates how the complex issues and processes that arise when games become heritage are in need of more reflexive practices. In the discussion, the study points towards possible strategies that can be used in order to mitigate stakeholder tensions around the ownership of game heritage. However, further empirical research is needed in order to validate the theoretical constructs and guidelines provided in this study.