Milleniaalirekrytoijien näkemyksiä intuition roolista rekrytointipäätöksenteossa

Abstract

Rekrytoinnista on tullut henkilöstöhallinnon yksi kriittisimmistä tehtävistä organisaatioiden selviytymisen sekä menestymisen kannalta, sillä onnistuessaan palkkaamaan asiantuntevia henkilöitä yrityksen tehokkuus nousee, ja se voi luoda kilpailuetua muihin toimijoihin nähden. Rekrytointi kulkee käsi kädessä intuition kanssa, sillä intuition rooli on tärkeä osa rekrytointiprosessia niin kauan, kun ihmiset ovat päätösten takana. Intuition merkitys on usein rekrytointien kohdalla suuri, sillä rationaaliset menetelmät eivät aina kykene tuomaan esiin hakijan tarvittavia ominaisuuksia. Intuition käytöstä rekrytointipäätöksenteossa on aikaisempien tutkimusten mukaan vain vähän ymmärrystä, joten tämän tutkimuksen tarkoituksena on vastata mainittuun vähäiseen ymmärrykseen. Tutkimus keskittyy selvittämään intuition rooleja rekrytointipäätöksenteossa sekä siihen liittyvissä jatkohaastattelusuosituksissa.

Tutkimuksessa empiirisenä aineistona tarkasteltiin Y-sukupolvea edustavien eli niin sanottujen milleniaalirekrytoijien näkemyksiä intuition roolista rekrytointipäätöksenteossa. Tutkitut rekrytoijat ovat syntyneet 1990-luvulla ja työskentelevät rekrytointialan yrityksessä tehden asiakasyrityksilleen ulkoisena kumppanina rekrytointeja. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmenetelmänä on käytetty kymmentä teemahaastattelua. Haastattelut on analysoitu mukaillen ”Grounded theoryn” -henkeä, kiinnittäen analyysin ensimmäisessä vaiheessa huomiota haastateltavalähtöisyyteen jatkaen tästä kohti teorialähtöisempää analyysia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu rekrytoinnin sekä intuition teorioista; henkilöarvioinnista rekrytoinnissa, rekrytoinnin ulkoistamisesta, intuitiosta päätöksenteossa sekä milleniaaleihin liittyvistä kirjallisuudesta.

Tulosten mukaan rekrytoijat kokivat intuition keskenään eri tavoilla, kuten esimerkiksi kokemuksen mukanaan tuomana itsevarmuutena, epämääräisenä tai jopa automaattisena päätöksentekovälineenä sekä ”näppituntumana”. Intuition koettiin kuitenkin kuuluvan tiiviisti rekrytoijan jokapäiväiseen työhön ja päätöksentekoon, mutta sen tunnistamista ei pidetty yhtä yksinkertaisena. Rekrytoinnin varhaisissa vaiheissa hakijoiden kompetenssiosaamisella nähtiin olevan vahva merkitys kun taas puolestaan haastatteluihin mentäessä kokonaiskuva eli yhdistelmä kovemmista ja pehmeämmistä tekijöistä nousi jatkohaastattelusuositusten kannalta merkittävämpään rooliin.

Intuition koettiin toimivan työkaluna juuri kokonaiskuvaa muodostettaessa, vaikeiden valintojen edessä sekä tilanteissa, joissa riittävää määrää faktaa ei ole saatavilla. Intuition nähtiin joko vahvistavan päätöksiä jatkaa prosesseja hyvien kandidaattien kanssa tai lisäävän epävarmuutta luoden kysymysmerkkejä. Rekrytoijien mukaan intuitio saattaa ilmetä rekrytoinneissa myös niin sanottuina yleisinä hyvinä hakijan ominaisuuksina, jotka saattavat vaikuttaa jatkohaastattelusuositusten tekemiseen. Suositukset perustuvat ulkoisissa rekrytoinneissa analyysiin, jonka kuvailtiin pohjautuvan yhdistelmään kovasta faktasta sekä rekrytoijan omista tuntemuksista ja kokemuksista, eli rationaalisten ja intuitiivisten perusteiden yhdistelmästä. Monipuolisen työkalun kääntöpuolena osa rekrytoijista näki intuition esiintyvän vinoumana, joka tulisi kitkeä pois rekrytointeihin liittyvästä päätöksenteosta. Tämän ei nähty kuitenkaan olevan mahdollista ihmisten ollessa päätösten takana.