Perspectives on Quality of Higher Education in the Context of Finnish Education Export
Juusola, Henna (2020)
Juusola, Henna
Tampere University
2020
Hallintotieteiden, kauppatieteiden ja politiikan tutkimuksen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Administrative Sciences, Business Studies and Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2020-10-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1679-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1679-2
Tiivistelmä
Tässä väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan koulutusviennin laatuun liittyviä aloitteita, ominaispiirteitä ja periaatteita, joita tuotetaan ja ylläpidetään suomalaisessa korkeakoulukontekstissa. Tutkimuksessa koulutusvienti tarkoittaa kansainvälistä ja voittoa tavoittelevaa toimintaa, joka ylittää kansalliset rajat joko yksilöiden ja ryhmien liikkuvuuden tai ohjelmien ja muiden koulutuspalveluiden liikkuvuuden kautta Aiempi aihetta käsittelevä tutkimus osoittaa, että koulutusviennin laatuun kohdistuu useita odotuksia ja säädöksiä, jotka vaikuttavat korkeakoulujen koulutusvientitoimintaan. Korkeakoulujen on esimerkiksi huomioitava opiskelijoiden ja asiakkaiden tarpeet, mutta samalla korkeakoulujen on huolehdittava, että koulutusvientinä toteutetut ohjelmat ovat vertailukelpoisia kotikampuksella järjestettävän koulutuksen kanssa. Tämän johdosta koulutusvientiin osallistuminen voi edellyttää, että korkeakoulut tarkastelevat koulutuskäytänteitään ja prosessejaan useasta näkökulmasta siten, että koulutusvientitoiminta tukee institutitonaalisia tavoitteita erilaisissa sosiokulttuurisissa konteksteissa.
Tutkimus koostuu neljästä osatutkimuksesta ja yhteenvedosta. Tutkimuksessa sovelletaan teoria-, metodi- ja aineisto triangulaatiota. Tutkimuksen analyyttinen huomio kohdistuu laatuun liittyviin näkökulmiin kansallisella (makro), institutionaalisella (meso) ja ohjelma (mikro) tasoilla. Tutkimuksen aineisto sisältää koulutuspoliittisia dokumentteja, korkeakoulujen auditointiraportteja, haastatteluita (opiskelijat ja henkilökunnan jäsenet), osallistuvaan havainnointiin perustuvia henkilökohtaisia muistiinpanoja ja online-kyselyn (opettajat). Koulutuspoliittiset dokumentit analysoitiin ja tulkittiin soveltamalla Faircloughin kriittistä diskurssianalyysiä (osatutkimus I). Korkeakoulujen auditointiraportit (osatutkimus II) ja haastattelut (osatutkimus III) tulkittiin soveltamalla konventioteoriaa ja laadullista sisällönanalyysiä. Online-kyselyn kautta hankittu aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä ja tulkittiin Mezirow'n transformatiivisen oppimisen näkökulmasta (osatutkimus IV). Osallistuvaan havainnointiin perustuvat henkilökohtaiset muistiinpanot kohdentuvat osatutkimuksiin III ja IV ja niitä hyödynnettiin osana aineiston analyysiä ja kontekstin kuvaamista.
Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että laatu muodostuu kompleksisessa poliittisessa, sosiaalisessa, maantieteellisessä ja tilannesidonnaisessa kontekstissa. Kansallisessa koulutusvientiä koskevassa koulutuspolitiikassa laatua ei määritellä erikseen, vaan ”laatu” näyttäytyy itsestään selvyytenä, joka yhdistyy vastuuseen ja toimii koulutusviennin oikeutuksen resurssina. Tällöin suomalaisen koulutuksen hyvä PISA-maine edustaa kollektiivisesti jaettua myyttiä, joka ylläpitää käsitystä suomalaisen koulutuksen erinomaisuudesta. Instituutiotasolla koulutusvienti on kuitenkin edelleen verrattain uusi ja hajanainen toimintamuoto, joka hyötyy suomalaisen koulutuksen kansainvälisestä maineesta, mutta jota korkeakoulut pyrkivät kehittämään strategisempaan suuntaan. Tulokset viittaavat myös siihen, että koulusviennin käytännön toteutuksissa on huomioitava paikalliset lähtökohdat, jolloin vuorovaikutus eri toimijoiden välillä, kuten opiskelijoiden, opettajien, koulutuksen tarjoajien ja koulutuksen tilaajan välillä, korostuu. Tämän johdosta korkeakoulujen on tarkasteltava laatua monesta eri näkökulmasta. Lisäksi tulokset osoittavat, että opetushenkilökunnan sitouttaminen koulutusvientiin on eräs keskeinen laatuun liittyvä tekijä, sillä koulutusvienti tietointensiivisenä ja oppimista stimuloivana toimintana edellyttää luottamukseen perustuvaa vuorovaikutusta koulutuksen tarjoajien ja vastaanottajien välillä.
Tutkimus koostuu neljästä osatutkimuksesta ja yhteenvedosta. Tutkimuksessa sovelletaan teoria-, metodi- ja aineisto triangulaatiota. Tutkimuksen analyyttinen huomio kohdistuu laatuun liittyviin näkökulmiin kansallisella (makro), institutionaalisella (meso) ja ohjelma (mikro) tasoilla. Tutkimuksen aineisto sisältää koulutuspoliittisia dokumentteja, korkeakoulujen auditointiraportteja, haastatteluita (opiskelijat ja henkilökunnan jäsenet), osallistuvaan havainnointiin perustuvia henkilökohtaisia muistiinpanoja ja online-kyselyn (opettajat). Koulutuspoliittiset dokumentit analysoitiin ja tulkittiin soveltamalla Faircloughin kriittistä diskurssianalyysiä (osatutkimus I). Korkeakoulujen auditointiraportit (osatutkimus II) ja haastattelut (osatutkimus III) tulkittiin soveltamalla konventioteoriaa ja laadullista sisällönanalyysiä. Online-kyselyn kautta hankittu aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä ja tulkittiin Mezirow'n transformatiivisen oppimisen näkökulmasta (osatutkimus IV). Osallistuvaan havainnointiin perustuvat henkilökohtaiset muistiinpanot kohdentuvat osatutkimuksiin III ja IV ja niitä hyödynnettiin osana aineiston analyysiä ja kontekstin kuvaamista.
Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että laatu muodostuu kompleksisessa poliittisessa, sosiaalisessa, maantieteellisessä ja tilannesidonnaisessa kontekstissa. Kansallisessa koulutusvientiä koskevassa koulutuspolitiikassa laatua ei määritellä erikseen, vaan ”laatu” näyttäytyy itsestään selvyytenä, joka yhdistyy vastuuseen ja toimii koulutusviennin oikeutuksen resurssina. Tällöin suomalaisen koulutuksen hyvä PISA-maine edustaa kollektiivisesti jaettua myyttiä, joka ylläpitää käsitystä suomalaisen koulutuksen erinomaisuudesta. Instituutiotasolla koulutusvienti on kuitenkin edelleen verrattain uusi ja hajanainen toimintamuoto, joka hyötyy suomalaisen koulutuksen kansainvälisestä maineesta, mutta jota korkeakoulut pyrkivät kehittämään strategisempaan suuntaan. Tulokset viittaavat myös siihen, että koulusviennin käytännön toteutuksissa on huomioitava paikalliset lähtökohdat, jolloin vuorovaikutus eri toimijoiden välillä, kuten opiskelijoiden, opettajien, koulutuksen tarjoajien ja koulutuksen tilaajan välillä, korostuu. Tämän johdosta korkeakoulujen on tarkasteltava laatua monesta eri näkökulmasta. Lisäksi tulokset osoittavat, että opetushenkilökunnan sitouttaminen koulutusvientiin on eräs keskeinen laatuun liittyvä tekijä, sillä koulutusvienti tietointensiivisenä ja oppimista stimuloivana toimintana edellyttää luottamukseen perustuvaa vuorovaikutusta koulutuksen tarjoajien ja vastaanottajien välillä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4980]