Elintarvikekauppojen ruokahävikki osana kiertotaloutta

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman aiheena on elintarvikekauppojen ruokahävikki ja sen käsittelytavat osana kiertotaloutta. Aiheen tutkiminen on tärkeää, koska ruokahävikki on merkittävä globaali ongelma, jolla on sekä ympäristöllisiä, taloudellisia että sosiaalisia vaikutuksia. Tutkielma käsittelee elintarvikekauppojen ruokahävikkiin liittyvää toimintaa ja motiiveja toiminnan takana. Tutkielman tarkoituksena on selvittää: miten elintarvikekauppojen ruokahävikin käsittelyyn liittyvät toimintatavat tällä hetkellä vastaavat kiertotalouden periaatteita ja mitkä tekijät vaikuttavat elintarvikekauppojen ruokahävikin käsittelyyn ja elinkaariarviointiin?

Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kiertotalouden, ruokahävikin sekä elinkaariarvioinnin käsitteistä. Elintarvikekauppojen ruokahävikki on tutkielman kohteena oleva ilmiö, jota tarkastellaan kiertotalouden muodostaman teorian pohjalta. Ruokahävikkiin liitetään myös elinkaariarviointi, jonka avulla on tarkoitus selvittää haastatteluissa ilmenneiden toimintatapojen ympäristövaikutuksia.

Tutkielman kohteena on kolme lähikaupaksi luokiteltavaa elintarvikekauppaa, jotka kuuluvat samaan ketjuun ja sijaitsevat Tampereen keskusta-alueella. Tutkielman aineisto on kerätty haastatteluilla, minkä jälkeen aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.

Tutkielmassa selvisi, että tutkielman kohteena olevien elintarvikekauppojen ruokahävikkiin liittyvät toimintatavat vastaavat suurelta osin kiertotalouden periaatteita jätteen vähentämisen, uudelleenkäytön ja kierrätyksen eli 3 R:n mallin muodossa, mutta kiertotalous itsessään ei ole motivoiva tekijä. Kiertotalouden täyttä potentiaalia ei ole saavutettu, mikä johtuu elintarvikekauppaketjun vahvasta päätäntävallasta, lainsäädännöstä sekä toimipisteiden motivaation puutteesta.

Ketjun päätösten takana on taloudellisen voiton tavoittelu, joka liiketoiminnassa koetaan yleensäkin tärkeämmäksi kuin toiminnan ympäristövaikutusten minimointi. Lainsäädäntö koetaan esimerkiksi tuotteiden päivämäärien kohdalla rajoittavaksi, mikä johtaa suurempaan ruokahävikin volyymiin. Yhteistyötä erilaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa arvostetaan, mutta sitä ei harjoiteta niin aktiivisesti kuin olisi mahdollista. Mahdollisia jatkotutkimuksen aiheita ovat erilaisten ympäristöystävällisempään toimintaan pyrkivien tekijöiden, kuten kansalaisaktivistien, vaikutus elintarvikekauppojen tai laajemmin kaikkien yritysten toimintaan.