Käytäntöyhteisöjen sosiaalisen todellisuuden rakentuminen muuttuvassa Tampereen yliopistossa: diskurssianalyysi opintohallinnon tuottamista oppimis- ja organisaatiomuutosdiskursseista
Kuparinen, Riikka (2020)
2020
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies, Lifelong Learning and Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-10-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202009016846
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202009016846
Tiivistelmä
Tämän laadullisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia merkityksiä Tampereen yliopiston käytäntöyhteisöt tuottavat työssä oppimiselle Tampereen yliopiston organisaatiomuutoksen kontekstissa. Lisäksi tutkittiin, millaista oppimista organisaatiomuutoksissa tapahtuu ja korostuvatko oppimisen sosiaaliset ulottuvuudet organisaatiomuutostilanteissa. Käytäntöyhteisöinä tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kahta Tampereen yliopiston opintohallinnon työntekijöistä koostuvaa työyhteisöä.
Tutkimus toteutettiin diskurssianalyyttisenä tutkimuksena ja aineisto kerättiin fokusryhmähaastatteluilla. Tutkimuksen haastatteluaineisto kerättiin kahdesta Tampereen yliopiston tiedekunnasta niin, että molempien tiedekuntien opintohallinnon työtekijät muodostivat oman fokusryhmänsä. Kummankin fokusryhmän osallistujat tunsivat toisensa entuudestaan. Tämä oli tutkimuksen kannalta olennaista, sillä tutkimuksen tavoitteena oli tutkia aitojen käytäntöyhteisöjen välisiä diskursseja. Tallennetut fokusryhmähaastattelut litteroitiin sanatarkasti tutkimuksen diskurssianalyyttisen otteen vuoksi.
Kerätystä tutkimusaineistosta muodostettiin kaksi laajempaa, yhteiskunnallisellakin tasolla merkittävää diskurssia, jotka nimettiin organisaatiomuutos- ja oppimisdiskursseiksi. Näiden diskurssien sisältä havaittiin vielä pienempiä tulkintarepertuaareja, joista selviytymis-, vuorovaikutus- sekä kiireen ja kaaoksen repertuaarit sisältyivät laajempaan organisaatiomuutosdiskurssiin. Oppimisdiskurssista erotettiin yhdessä tekemisen ja oppimisen sekä elinikäisen oppimisen repertuaarit.
Tutkimustuloksissa käytäntöyhteisöt merkityksellistivät Tampereen yliopiston läpikäymää organisaatiomuutosta lähinnä negatiivissävytteisin kielellisin keinoin. Käytäntöyhteisöt korostivat puheissaan monia organisaatiomuutosten lieveilmiöitä, kuten kiirettä, kaaosta ja puutteellista vuorovaikutusta. Yhdessä tekemiselle ja oppimiselle käytäntöyhteisöt sen sijaan tuottivat positiivisia merkityksiä. Yhteisömyönteisen sosiaalisen todellisuuden rakentuminen opintohallinnon puheissa osoitti oppimisen sosiaalisilla ulottuvuuksilla olevan merkitystä organisaatiomuutoksen kontekstissa. Vaikka käytäntöyhteisöt tuottivat työssä oppimiselle myönteisiä merkityksiä, vaikuttivat organisaatiomuutoksen lieveilmiöt negatiivisesti siihen, miten käytäntöyhteisöt suhtautuivat työssä oppimiseen.
Tulevaisuudessa tämän tutkimuksen tuloksia voitaisiin hyödyntää erilaisten organisaatiomuutosten suunnittelussa. Organisaatiomuutoksen ja työssä oppimisen ilmiöitä olisi syytä tutkia enemmän yhdessä, koska saatujen tutkimustulosten perusteella erilaisten työelämän muutosten vaikutukset oppimiseen voivat olla merkittäviä. Tulevaisuudessa olisi syytä myös tutkia, miten sosiaalisen oppimisen tukeminen työpaikoilla voisi edistää organisaatiomuutosten läpiviemistä ja onnistumista.
Tutkimus toteutettiin diskurssianalyyttisenä tutkimuksena ja aineisto kerättiin fokusryhmähaastatteluilla. Tutkimuksen haastatteluaineisto kerättiin kahdesta Tampereen yliopiston tiedekunnasta niin, että molempien tiedekuntien opintohallinnon työtekijät muodostivat oman fokusryhmänsä. Kummankin fokusryhmän osallistujat tunsivat toisensa entuudestaan. Tämä oli tutkimuksen kannalta olennaista, sillä tutkimuksen tavoitteena oli tutkia aitojen käytäntöyhteisöjen välisiä diskursseja. Tallennetut fokusryhmähaastattelut litteroitiin sanatarkasti tutkimuksen diskurssianalyyttisen otteen vuoksi.
Kerätystä tutkimusaineistosta muodostettiin kaksi laajempaa, yhteiskunnallisellakin tasolla merkittävää diskurssia, jotka nimettiin organisaatiomuutos- ja oppimisdiskursseiksi. Näiden diskurssien sisältä havaittiin vielä pienempiä tulkintarepertuaareja, joista selviytymis-, vuorovaikutus- sekä kiireen ja kaaoksen repertuaarit sisältyivät laajempaan organisaatiomuutosdiskurssiin. Oppimisdiskurssista erotettiin yhdessä tekemisen ja oppimisen sekä elinikäisen oppimisen repertuaarit.
Tutkimustuloksissa käytäntöyhteisöt merkityksellistivät Tampereen yliopiston läpikäymää organisaatiomuutosta lähinnä negatiivissävytteisin kielellisin keinoin. Käytäntöyhteisöt korostivat puheissaan monia organisaatiomuutosten lieveilmiöitä, kuten kiirettä, kaaosta ja puutteellista vuorovaikutusta. Yhdessä tekemiselle ja oppimiselle käytäntöyhteisöt sen sijaan tuottivat positiivisia merkityksiä. Yhteisömyönteisen sosiaalisen todellisuuden rakentuminen opintohallinnon puheissa osoitti oppimisen sosiaalisilla ulottuvuuksilla olevan merkitystä organisaatiomuutoksen kontekstissa. Vaikka käytäntöyhteisöt tuottivat työssä oppimiselle myönteisiä merkityksiä, vaikuttivat organisaatiomuutoksen lieveilmiöt negatiivisesti siihen, miten käytäntöyhteisöt suhtautuivat työssä oppimiseen.
Tulevaisuudessa tämän tutkimuksen tuloksia voitaisiin hyödyntää erilaisten organisaatiomuutosten suunnittelussa. Organisaatiomuutoksen ja työssä oppimisen ilmiöitä olisi syytä tutkia enemmän yhdessä, koska saatujen tutkimustulosten perusteella erilaisten työelämän muutosten vaikutukset oppimiseen voivat olla merkittäviä. Tulevaisuudessa olisi syytä myös tutkia, miten sosiaalisen oppimisen tukeminen työpaikoilla voisi edistää organisaatiomuutosten läpiviemistä ja onnistumista.