Oppimisen tuen järjestelyt kunnallisessa varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa: Kunnan koon yhteys tuen järjestämiseen sekä koettuun riittävyyteen

Abstract

Suomessa kunnilla on vastuu varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen järjestämisestä ja palveluntarjoajat vastaavat oppimisen tuen tukitoimien toteuttamisesta. Tukitoimia voivat järjestää kunnat itse, tai hankkia palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta. Koska lainsäädäntö antaa toiminnan järjestämiselle vain tavoitteet ja raamit, voivat toteuttamisen tavat olla hyvin moninaisia. Oppimisen tuen toteuttaminen vaihtelevilla tavoilla saattaa asettaa tukea saavat lapset eriarvoiseen asemaan. Tuen järjestäminen voi toimia joissain yksiköissä tai kunnissa paremmin kuin toisissa. Kuntakohtaista vaihtelua on tutkittu aiemmin ja tulokset ovat viitanneet siihen, että maaseutumaisissa kunnissa tuen järjestelyt on koettu paremmin järjestetyiksi ja riittävämmiksi. Tässä tutkielmassa tarkastelun kohteena on kunnan koon mahdollinen yhteys tuen järjestämiseen ja riittävyyteen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Tutkimus on toteutettu aiemmin kerätyn kyselyaineiston pohjalta, jossa varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen vastuuhenkilöiltä kysyttiin oppimisen tuen järjestämiseen ja riittävyyteen liittyviä kysymyksiä kyselylomakkeella. Aineistosta on valittu tähän tutkielmaan sopivia kysymyksiä, jotka vastaavat esittämiini tutkimuskysymyksiin, eli onko kunnan koko yhteydessä varhaiskasvatuksessa tarjottavan oppimisen tuen järjestämiseen ja koettuun riittävyyteen sekä onko kunnan koko yhteydessä esiopetuksessa tarjottavan oppimisen tuen järjestämiseen ja riittävyyteen. Tutkielmassa tarkasteltiin kysymyksiä tuen riittävyyden kokemisesta, asiantuntijoiden palveluiden riittävyydestä sekä siitä, kuinka hyvin erilaiset tuen muodot ovat järjestettävissä kahden kuukauden kuluessa tuen tarpeen ilmenemisestä. Nämä kysymykset oli esitetty sekä varhaiskasvatuksen että esiopetuksen vastuuhenkilöille. Yhteyttä kunnan kokoon selvitettiin kvantitatiivisin menetelmin. Analyyseista saatujen tulosten mukaan kunnan koko on negatiivisesti yhteydessä sekä varhaiskasvatuksessa että esiopetuksessa tarjottavan oppimisen tuen järjestämiseen ja riittävyyteen. Pienemmissä kunnissa tuki koettiin sekä varhaiskasvatuksessa että esiopetuksessa paremmin järjestetyksi ja riittävämmäksi. Tuen järjestämisen näkökulmasta eri kokoisissa kunnissa asuvat lapset ovat siten erilaisessa asemassa. Näin ollen mahdollisuuksien tasa-arvo ei tältä osin toteudu kaikkien lasten kohdalla.