Millaisena miellämme ikäihmisen?: Iän vaikutus mielen ja moraalisen roolin havaitsemiseen
Piepponen, Marianna (2020)
Piepponen, Marianna
2020
Psykologian maisteriohjelma - Master's Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-09-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202008276715
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202008276715
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vaikuttaako henkilön ikä havaintoon hänen mielestään ja moraalisesta roolistaan. Mielen havaitsemisella tarkoitetaan, missä määrin henkilöllä nähdään olevan mielentiloja: näemmekö hänellä kykyä päätöksentekoon ja tarkoitukselliseen toimintaan (toimijuus) ja havaitsemmeko hänellä yksilöllisen sisäisen maailman ja kyvyn tuntea tunteita (kokijuus). Havaitun mielen perusteella arvioimme henkilön moraalisen luonteen kahden moraalisen roolin kautta: moraalitoimijuuden ja moraalikokijuuden. Tämä tarkoittaa, että havaitessamme henkilön kykenevän toimijuuteen, koemme hänet myös moraalisesti vastuullisena (moraalitoimijuus) ja arvioidessamme henkilöllä olevan kokijuutta, näemme hänet herkemmin moraalisesti haavoitettavissa olevana (moraalikokijuus).Tässä tutkimuksessa henkilöitä arvioitiin neljässä ikäryhmässä: nuoret aikuiset, keski-ikäiset sekä kolmannessa ja neljännessä iässä olevat ikäihmiset. Ikääntyneiden osalta mielen havaitsemista ja moraalista roolia ei ole aiemmin tutkittu.
Ensimmäiseksi tutkimuksessa kysyttiin, vaikuttaako henkilön ikä hänen mielensä havaitsemiseen. Aikaisempien tutkimusten perusteella oletettiin, että ikäihmisillä (kolmas ja neljäs ikä) ja nuorilla aikuisilla havaitaan vähemmän toimijuutta kuin keski-ikäisillä henkilöillä ja enemmän kokijuutta kuin keski-ikäisillä henkilöillä. Toiseksi tutkimuksessa kysyttiin, vaikuttaako arvioinnin kohteena olevan henkilön ikä hänestä tehtyihin moraalisen luonteen arvioihin. Aiempien tutkimusten perusteella oletettiin, että ikäihmiset ja nuoret aikuiset roolitetaan enemmän moraalisiksi kokijoiksi kuin keski-ikäiset henkilöt. Kolmanneksi tutkimuksessa tarkasteltiin, onko mielen havainnoilla yhteys arvioituihin moraalisiin rooleihin, ja lisäksi tarkasteltiin minkälainen yhteys moraalisilla rooleilla on toisiinsa.
Tutkimus toteutettiin internet-pohjaisella kyselyllä. Analyysissä mukana oli 58 tutkittavaa, joiden mediaani-ikä oli 25.50 vuotta (vaihteluväli 20–62 vuotta) ja joista 86.2 % (n = 50) oli naisia sekä 13.8 % (n = 8) miehiä. Kukin tutkittavista arvioi kuvaärsykkeiden pohjalta neljää eri ikäistä henkilöä (nuori aikuisuus, keski-ikä, kolmas ikä ja neljäs ikä) tämän mielellisyyden ja moraalisen roolin osalta. Tehtävänä oli arvioida kuinka paljon kukin 18:sta väitteestä kuvaa esitettyä henkilöä viisiportaisella asteikolla (vähän – paljon). Mielen havaitsemista arvioitiin Wardin, Olsenin ja Wegnerin (2013) mittarilla, ja moraalisen roolin mittarin väittämät koottiin eri tutkimuksissa käytetyistä moraalista roolia arvioivista kysymyksistä.
Mielen havaitsemisen osalta havaittiin, että ikä vaikuttaa arvioon kokijuudesta, mutta ei toimijuudesta. Iän vaikutus kokijuuteen näkyi niin, että nuorilla aikuisilla havaittiin enemmän kokijuutta kuin keski-ikäisillä ja kolmannen iän henkilöillä. Moraalisen roolin osalta tutkimuksessa havaittiin, että ikä vaikuttaa arvioon moraalikokijuudesta, mutta ei moraalitoimijuudesta. Iäkkäimmillä nähtiin kaikkia muita ryhmiä enemmän moraalikokijuutta, ja keski-ikäisillä nähtiin muita ryhmiä vähemmän moraalikokijuutta. Lopuksi tarkasteltiin mielen havaitsemisen ja moraalisen roolin välisiä yhteyksiä: oletusten mukaisesti mielen havaitseminen oli yhteydessä moraaliseen rooliin ja lisäksi moraalisen roolin arviot olivat yhteydessä toisiinsa.
Tämä tutkimus oli ensimmäinen, jossa tarkasteltiin ikääntymisen vaikutusta sekä mielen havaitsemiseen että moraaliseen rooliin. Etenkin moraalikokijuus näyttäytyi keskeisenä tekijänä ikäihmisten mielen arvioinneissa – hoivasukupolven näkökulmasta ikäihminen havaittiin moraalisesti haavoittuvaisena kohdehenkilönä. Ikäihmisiä on aikaisemmissa tutkimuksissa usein tarkasteltu yhtenä ikäryhmänä, mutta kolmannen iän ja neljännen iän eroavuutta puoltaa havainto, että neljännen ikäisillä havaittiin kolmannen ikäisiäkin enemmän moraalikokijuutta. Tämä tutkimus tukee näkemystä, että moraalisuus on keskeinen ominaisuus toisia ihmisiä ja heidän mieltään arvioitaessa.
Ensimmäiseksi tutkimuksessa kysyttiin, vaikuttaako henkilön ikä hänen mielensä havaitsemiseen. Aikaisempien tutkimusten perusteella oletettiin, että ikäihmisillä (kolmas ja neljäs ikä) ja nuorilla aikuisilla havaitaan vähemmän toimijuutta kuin keski-ikäisillä henkilöillä ja enemmän kokijuutta kuin keski-ikäisillä henkilöillä. Toiseksi tutkimuksessa kysyttiin, vaikuttaako arvioinnin kohteena olevan henkilön ikä hänestä tehtyihin moraalisen luonteen arvioihin. Aiempien tutkimusten perusteella oletettiin, että ikäihmiset ja nuoret aikuiset roolitetaan enemmän moraalisiksi kokijoiksi kuin keski-ikäiset henkilöt. Kolmanneksi tutkimuksessa tarkasteltiin, onko mielen havainnoilla yhteys arvioituihin moraalisiin rooleihin, ja lisäksi tarkasteltiin minkälainen yhteys moraalisilla rooleilla on toisiinsa.
Tutkimus toteutettiin internet-pohjaisella kyselyllä. Analyysissä mukana oli 58 tutkittavaa, joiden mediaani-ikä oli 25.50 vuotta (vaihteluväli 20–62 vuotta) ja joista 86.2 % (n = 50) oli naisia sekä 13.8 % (n = 8) miehiä. Kukin tutkittavista arvioi kuvaärsykkeiden pohjalta neljää eri ikäistä henkilöä (nuori aikuisuus, keski-ikä, kolmas ikä ja neljäs ikä) tämän mielellisyyden ja moraalisen roolin osalta. Tehtävänä oli arvioida kuinka paljon kukin 18:sta väitteestä kuvaa esitettyä henkilöä viisiportaisella asteikolla (vähän – paljon). Mielen havaitsemista arvioitiin Wardin, Olsenin ja Wegnerin (2013) mittarilla, ja moraalisen roolin mittarin väittämät koottiin eri tutkimuksissa käytetyistä moraalista roolia arvioivista kysymyksistä.
Mielen havaitsemisen osalta havaittiin, että ikä vaikuttaa arvioon kokijuudesta, mutta ei toimijuudesta. Iän vaikutus kokijuuteen näkyi niin, että nuorilla aikuisilla havaittiin enemmän kokijuutta kuin keski-ikäisillä ja kolmannen iän henkilöillä. Moraalisen roolin osalta tutkimuksessa havaittiin, että ikä vaikuttaa arvioon moraalikokijuudesta, mutta ei moraalitoimijuudesta. Iäkkäimmillä nähtiin kaikkia muita ryhmiä enemmän moraalikokijuutta, ja keski-ikäisillä nähtiin muita ryhmiä vähemmän moraalikokijuutta. Lopuksi tarkasteltiin mielen havaitsemisen ja moraalisen roolin välisiä yhteyksiä: oletusten mukaisesti mielen havaitseminen oli yhteydessä moraaliseen rooliin ja lisäksi moraalisen roolin arviot olivat yhteydessä toisiinsa.
Tämä tutkimus oli ensimmäinen, jossa tarkasteltiin ikääntymisen vaikutusta sekä mielen havaitsemiseen että moraaliseen rooliin. Etenkin moraalikokijuus näyttäytyi keskeisenä tekijänä ikäihmisten mielen arvioinneissa – hoivasukupolven näkökulmasta ikäihminen havaittiin moraalisesti haavoittuvaisena kohdehenkilönä. Ikäihmisiä on aikaisemmissa tutkimuksissa usein tarkasteltu yhtenä ikäryhmänä, mutta kolmannen iän ja neljännen iän eroavuutta puoltaa havainto, että neljännen ikäisillä havaittiin kolmannen ikäisiäkin enemmän moraalikokijuutta. Tämä tutkimus tukee näkemystä, että moraalisuus on keskeinen ominaisuus toisia ihmisiä ja heidän mieltään arvioitaessa.