Zuverlässigkeit eines fiktiven Erzählers: in Franz Kafkas Forschungen eines Hundes

Abstract

Thema dieser Bachelorarbeit ist unzuverlässiges Erzählen in fiktiven Texten. Der Forschungsgegenstand ist Franz Kafkas Kurzgeschichte Forschungen eines Hundes, deren Erzählerfigur als unzuverlässig gezeigt wird, auf Grund des eigenen Zweifelns der Figur an seinem Weltbild. Unzuverlässigkeit kann nicht auf die abnormale Natur der Wahrnehmungen der Figur begründet sein.

Die Argumentation für die Unzuverlässigkeit des Erzählers basiert auf den Eigenschaften der Erzählsituation der Kurzgeschichte, die zeigen, dass die Geschichte sehr subjektiv erzählt ist. Erstens ist der Erzähler auch der Protagonist, aus dessen Sichtpunkt alles erzählt wird. Zweitens ist die Rolle anderer Figuren sehr klein, auf Grund dessen die Ansichten des Protagonisten der einzige Maßstab für die Interpretation der Ereignisse sind. Drittens gibt der Protagonist teilweise zu, dass sein Weltbild inkomplett ist, und Phänomene wie musizierende oder fliegende Hunde hielt auch er für seltsam, obwohl er sie letztendlich als solche ohne jede Erklärung akzeptiert.

Die Analyse der Erzählsituation basiert allein auf Sachverhalten, die innerhalb der imaginären Kommunikationssituation zwischen dem fiktiven Erzähler und impliziten fiktiven Empfänger gezeigt werden können. Anders als in faktualen Texten kann die Unzuverlässigkeit eines Erzählers auf Widersprüche zwischen den realen und dargestellten fiktiven Welten gegründet sein. Obwohl auch in fiktiven Texten eine Kommunikationssituation zwischen dem Autor und Leser entsteht, können die auf dem Text basierenden Interpretationen sich nicht darauf gründen, was der Autor mit dem Text eigentlich gemeint hat.

Als Nebenprodukt wird in dieser Bachelorarbeit eine begründete Stellungahme an die Interpretationen von dem Werk Forschungen eines Hundes dargestellt. In Interpretationen von Forschungen eines Hundes ist die Rolle des Menschen in der Welt der Erzählung bestritten. Das unvollständige Bild, das das Erzählen über die fiktive Welt anbietet, lässt die Möglichkeit offen, dass der Mensch als ein unsichtbares aber doch entscheidendes Element in der fiktiven Welt existiert. Diese Lektüre kann nicht als richtig gehalten werden, weil sie nicht innerhalb der imaginären Kommunikationssituation begründet wird, sondern sich aus der Realität des Lesers ergibt. Dieser Aspekt der Interpretation der Kurzgeschichte muss aus dem Blickwinkel von Erzähltheorie offengelassen werden.

Tämän kandidaatin tutkielman aiheena on kertojan epäluotettavuus fiktiivisessä kaunokirjallisuudessa. Tutkimuskohteena on Franz Kafkan novelli Forschungen eines Hundes (suom. Erään koiran tutkimuksia), jonka kertojahahmon epäluotettavuuden osoitetaan johtuvan kertojahahmon omista epävarmuuksista suhteessa omaan maailmankuvaansa, eikä niinkään tarinassa esitettyjen ilmiöiden luonnottomuudesta.

Argumentaatio kertojan epäluotettavuuden puolesta perustuu havainnoille Kafkan novellin kerrontatilanteen ominaisuuksista, jotka osoittavat kerronnan perustuvan kertojan hyvin subjektiivisille kokemuksille. Ensinnäkin kertoja on samalla tarinan päähenkilö, jonka näkökulmasta koko tarina kerrotaan. Toiseksi muiden hahmojen rooli jää hyvin pieneksi, ja siis ollen päähenkilön näkemykset ovat käytännössä ainoa käytettävissä oleva mittari tapahtumien tulkinnalle. Kolmanneksi päähenkilön myöntää, hänen maailmankuvastaan puuttuvan jotain, ja hän itsekin kummeksii ilmiöiden kuten lentävien ja musisoivien koirien näennäistä mahdottomuutta, vaikka lopulta hyväksyykin ne ilman kummempia selityksiä.

Kerrontatilanteen arviointi perustuu yksinomaan seikkoihin, jotka ilmenevät tarinan fiktiivisessä kommunikaatiotilanteessa fiktiivisen kertojan ja oletetun fiktiivisen vastaanottajan välillä. Toisin kuin faktoihin perustuvissa teksteissä fiktiossa ei voida kerronnan epäluotettavuutta perustaa ristiriitoihin todellisuuden ja tekstissä kuvattujen asiaintilojen välillä. Vaikka myös fiktiivisen kerrontaan katsotaan sisältyvän kommunikaatiotilanne, jonka osapuolet ovat lukija ja kirjailija, ei fiktiivisen kerrontatilanteen ominaisuuksia voida tekstipohjaisessa tulkinnassa perustaa myöskään oletuksiin siitä, mitä kirjailija todellisuudessa haluaa lukijalle viestiä.

Sivutuloksena kandidaatintutkielmassa esitetään perusteltu kanta Forschungen eines Hundes eri tulkintoihin. Kafkan novellin eri tulkinnoissa nostetaan keskeiseksi ristiriidaksi ihmisen mahdollinen rooli novellin maailmassa. Novellin kerronnan tarjoama vajavainen kuva asioiden tolasta esittämässään maailmassa jättää avoimeksi mahdollisuuden tulkinnalle, jossa ihminen olisi ratkaiseva, mutta näkymätön tekijä novellin maailmassa. Tällaista luentatapaa ei voida pitää oikeana, koska sille ei löydy perustetta itse kerronnasta, vaan se perustuu havaintoihin lukijan omasta todellisuudesta. Novellin tulkinnan tämä aspekti on kerronnantutkimuksen näkökulmasta jätettävä avoimeksi.