”Mä kasvoin, mä voimistuin, ilman minkään näkösiä oireita tai ongelmii”: Kuntodoping ja terveystaju elämänkulussa
Rantala, Juulia (2020)
2020
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-09-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202008246617
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202008246617
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee kuntodopingia eli huippu-urheilun ulkopuolella tapahtuvaa dopingaineiden käyttöä. Tutkielman tavoitteena on tarkastella dopinginkäyttäjien terveystajun rakentumista elämänkulussa.
Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa käytetään terveystajun ja elämänkulun käsitteitä. Tutkimuksessa hyödynnetään erityisesti kuntodopingin tutkimusta etnofarmakologisesta tietovarannosta ja haittojen kontrolloinnista.
Tutkimuksessa kysytään, miten terveysraju rakentuu haastateltavien elämänkuluissa dopinginkäyttöön liittyen. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten terveystaju rakentuu itsekontrolliksi haastateltavien elämänkuluissa ja minkälaisen roolin terveystaju saa haastateltavien elämänkuluissa dopingin käytön suhteen. Tutkimuksen laajempana tavoitteena on tarkastella kuntodoping-ilmiötä kriittisen lähestymistavan kautta, jossa dopingin käyttöä ja käyttäjiä ei tuomita automaattisesti negatiivisin luonnehdinnoin. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on paikata kuntodopingtutkimuksen aukkoja. Näitä ovat vähäinen tutkimus dopinginkäytön siirtymistä, naispuolisista dopinginkäyttäjistä sekä yleisesti kuntodopingia koskevan tutkimuksen vähyys Suomessa.
Tutkimuksen aineistona on 12 litteroitua nykyisen ja entisen dopinginkäyttäjän teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysimenetelmällä. Analyysiin ote oli siis aineistolähtöinen, mutta kuitenkin aikaisempaan tutkimukseen ja käsitteisiin sitova.
Tutkimuksen perusteella kuntodouppaajien terveystaju näyttäytyy itsekontrollina, jonka perustana on etnofarmakologinen tietovaranto. Analyysin perusteella voidaan tulkita tiedon tulevan osaksi terveystajua rakentavaa itsekontrollia dopingasiantuntijuuden kautta, joka taas on sidoksissa etnofarmakologisen tietovarannon kerryttämiseen. Analyysin perusteella voidaan myös todeta, että kuntodopingin aloittaminen ja lopettaminen linkittyvät elämänkulun siirtymä- ja käännekohtiin. Kuntodoping näyttäytyy ensisijaisesti myös tämän tutkimuksen perusteella välineenä erilaisten tavoitteiden, kuten tietyn ulkonäön tai fyysisen kapasiteetin saavuttamisessa.
Tutkimus osoittaa, että kuntodoping näyttäytyy normaalina tapa ja käytäntönä erityisesti kehonmuokkauksessa, mutta myös muissa sosiaalisissa konteksteissa, kuten kilpailemisessa ja rikollismaailmassa. Dopingaineiden käyttö ja siihen kuuluva itsensä kehittäminen voidaan nähdä yhteiskunnassamme sosiaalisesti asetettujen ehtojen mukaisesti elämisen tai jopa suorittamisen tapana.
Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa käytetään terveystajun ja elämänkulun käsitteitä. Tutkimuksessa hyödynnetään erityisesti kuntodopingin tutkimusta etnofarmakologisesta tietovarannosta ja haittojen kontrolloinnista.
Tutkimuksessa kysytään, miten terveysraju rakentuu haastateltavien elämänkuluissa dopinginkäyttöön liittyen. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten terveystaju rakentuu itsekontrolliksi haastateltavien elämänkuluissa ja minkälaisen roolin terveystaju saa haastateltavien elämänkuluissa dopingin käytön suhteen. Tutkimuksen laajempana tavoitteena on tarkastella kuntodoping-ilmiötä kriittisen lähestymistavan kautta, jossa dopingin käyttöä ja käyttäjiä ei tuomita automaattisesti negatiivisin luonnehdinnoin. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on paikata kuntodopingtutkimuksen aukkoja. Näitä ovat vähäinen tutkimus dopinginkäytön siirtymistä, naispuolisista dopinginkäyttäjistä sekä yleisesti kuntodopingia koskevan tutkimuksen vähyys Suomessa.
Tutkimuksen aineistona on 12 litteroitua nykyisen ja entisen dopinginkäyttäjän teemahaastattelua. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysimenetelmällä. Analyysiin ote oli siis aineistolähtöinen, mutta kuitenkin aikaisempaan tutkimukseen ja käsitteisiin sitova.
Tutkimuksen perusteella kuntodouppaajien terveystaju näyttäytyy itsekontrollina, jonka perustana on etnofarmakologinen tietovaranto. Analyysin perusteella voidaan tulkita tiedon tulevan osaksi terveystajua rakentavaa itsekontrollia dopingasiantuntijuuden kautta, joka taas on sidoksissa etnofarmakologisen tietovarannon kerryttämiseen. Analyysin perusteella voidaan myös todeta, että kuntodopingin aloittaminen ja lopettaminen linkittyvät elämänkulun siirtymä- ja käännekohtiin. Kuntodoping näyttäytyy ensisijaisesti myös tämän tutkimuksen perusteella välineenä erilaisten tavoitteiden, kuten tietyn ulkonäön tai fyysisen kapasiteetin saavuttamisessa.
Tutkimus osoittaa, että kuntodoping näyttäytyy normaalina tapa ja käytäntönä erityisesti kehonmuokkauksessa, mutta myös muissa sosiaalisissa konteksteissa, kuten kilpailemisessa ja rikollismaailmassa. Dopingaineiden käyttö ja siihen kuuluva itsensä kehittäminen voidaan nähdä yhteiskunnassamme sosiaalisesti asetettujen ehtojen mukaisesti elämisen tai jopa suorittamisen tapana.