Pojat, PISA ja opetussuunnitelma: Poikien matematiikan opiskelu muutoksessa
Kunnas, Maria (2020)
2020
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies, Lifelong Learning and Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-09-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202008196558
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202008196558
Tiivistelmä
Matematiikan osaamisen merkitys nyky-yhteiskunnassa korostuu. Kuitenkin PISA-raporttien perusteella suomalaisten poikien matematiikan osaamisen keskiarvo on laskenut sekä heikosti pärjäävien osuus kasvanut 2003-2015 (OECD, 2016, 395-397).
Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa suomalaisten poikien matematiikan osaamisessa tapahtuneen muutoksen taustoja opetussuunnitelmamuutoksen, koulussa koetun yhteenkuuluvuuden tunteen, saadun matematiikan opetuksen määrän sekä sosioekonomisen aseman kautta. Ilmiötä tarkastellaan suhteessa jatko- opinnoista poisjäämiseen ja syrjäytymiseen.
Tutkimuksessa käyttämäni aineisto sisältää Suomen PISA-aineistoiden oppilaskyselyt 2003 ja 2015 sekä peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994 ja 2004. Analysoin opetussuunnitelma-aineistot laadullisesti Beredayn (1964) vertailevan analyysin mallia soveltaen. PISA-aineistojen analyysin toteutin määrällisin menetelmin ristiintaulukoinnin ja Mann-Whitneyn U-testin avulla.
Opetussuunnitelma-analyysin tulokset osoittivat, että opetussuunnitelman perusteiden 1994 ja 2004 matematiikan osuudet eroavat sisällöllisesti pituudeltaan, ohjaavuudeltaan sekä suhtautumiseltaan matematiikan opiskeluun ja opettamiseen. 1994 perusteiden matematiikan osuus on väljempi ja vähemmän opettajan toimintaa ja opetusta ohjaava kuin 2004 perusteiden matematiikan osuus.
PISA-aineistojen yhteenkuuluvuutta mittaavien muuttujien analyysi osoitti niiden pokien osuuden kasvaneen, jotka eivät koe sopivansa kouluun ja koulun yhteisöön. Matematiikan opetukseen käytetty aika puolestaan on lisääntynyt. Sosioekonomisen aseman muuttujien analyysin tulos antaa viitteitä yhteiskuntaluokkien välisen kuilun kasvamisesta ja oppilaiden vanhempien koulutustason noususta.
Tilastokeskuksen tietoja vasten tarkasteltaessa POPS 1994:n mukaan opiskelleet pojat vaikuttavat olleen yhteiskunnallisen asemansa suhteen peruskoulun jälkeisinä vuosina paremmassa tilanteessa kuin POPS 2004:n mukaan opiskelleet pojat. On mahdollista, että opetussuunnitelman matematiikan osuuden väljyys ja luottamus opettajan autonomiaan tukevat oppilaiden matematiikan oppimista. Niinpä POPS 1994:n mukaan opiskelleiden poikien PISA:lla mitattu matematiikan osaaminen on ollut POPS 2004:n mukaan opiskelleiden poikien tasoa korkeampaa huolimatta matematiikan opetuksen määrän kasvusta. Matematiikkaa heikosti osaavien sekä heikosti kouluun yhteenkuuluvuuden tunnetta kokevien määrän kasvu POPS 2004:n mukaan opiskelleilla voivat pitkällä aikavälillä vaikuttaa syrjäytymiseen koulutuksen ja työn ulkopuolelle jäämisen kautta.
Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa suomalaisten poikien matematiikan osaamisessa tapahtuneen muutoksen taustoja opetussuunnitelmamuutoksen, koulussa koetun yhteenkuuluvuuden tunteen, saadun matematiikan opetuksen määrän sekä sosioekonomisen aseman kautta. Ilmiötä tarkastellaan suhteessa jatko- opinnoista poisjäämiseen ja syrjäytymiseen.
Tutkimuksessa käyttämäni aineisto sisältää Suomen PISA-aineistoiden oppilaskyselyt 2003 ja 2015 sekä peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994 ja 2004. Analysoin opetussuunnitelma-aineistot laadullisesti Beredayn (1964) vertailevan analyysin mallia soveltaen. PISA-aineistojen analyysin toteutin määrällisin menetelmin ristiintaulukoinnin ja Mann-Whitneyn U-testin avulla.
Opetussuunnitelma-analyysin tulokset osoittivat, että opetussuunnitelman perusteiden 1994 ja 2004 matematiikan osuudet eroavat sisällöllisesti pituudeltaan, ohjaavuudeltaan sekä suhtautumiseltaan matematiikan opiskeluun ja opettamiseen. 1994 perusteiden matematiikan osuus on väljempi ja vähemmän opettajan toimintaa ja opetusta ohjaava kuin 2004 perusteiden matematiikan osuus.
PISA-aineistojen yhteenkuuluvuutta mittaavien muuttujien analyysi osoitti niiden pokien osuuden kasvaneen, jotka eivät koe sopivansa kouluun ja koulun yhteisöön. Matematiikan opetukseen käytetty aika puolestaan on lisääntynyt. Sosioekonomisen aseman muuttujien analyysin tulos antaa viitteitä yhteiskuntaluokkien välisen kuilun kasvamisesta ja oppilaiden vanhempien koulutustason noususta.
Tilastokeskuksen tietoja vasten tarkasteltaessa POPS 1994:n mukaan opiskelleet pojat vaikuttavat olleen yhteiskunnallisen asemansa suhteen peruskoulun jälkeisinä vuosina paremmassa tilanteessa kuin POPS 2004:n mukaan opiskelleet pojat. On mahdollista, että opetussuunnitelman matematiikan osuuden väljyys ja luottamus opettajan autonomiaan tukevat oppilaiden matematiikan oppimista. Niinpä POPS 1994:n mukaan opiskelleiden poikien PISA:lla mitattu matematiikan osaaminen on ollut POPS 2004:n mukaan opiskelleiden poikien tasoa korkeampaa huolimatta matematiikan opetuksen määrän kasvusta. Matematiikkaa heikosti osaavien sekä heikosti kouluun yhteenkuuluvuuden tunnetta kokevien määrän kasvu POPS 2004:n mukaan opiskelleilla voivat pitkällä aikavälillä vaikuttaa syrjäytymiseen koulutuksen ja työn ulkopuolelle jäämisen kautta.