Urbaani, vihreä, merellinen: Uusi kaupunginosa Turun Hirvensaloon
Aaltonen, Ville (2020)
2020
Arkkitehdin tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Architecture, MSc (Arch)
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-09-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202008176514
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202008176514
Tiivistelmä
Tämä diplomityö tarkastelee modernin suomalaisen rantarakentamisen tilaa ja tulevaisuutta. Viime vuosikymmeninä rakennettujen urbaanien ranta-alueiden ongelmia ja mahdollisuuksia käydään läpi; analyysin ja pohdiskelun jälkeen esitellään vaihtoehtoinen suunnittelutyyli ratkaisemaan ja hyödyntämään niitä. Uudet suunnitteluperiaatteet esitellään eräälle Turkuun kaavailulle uudelle merenrantakaupunginosalle laaditun konkreettisen suunnitelman avulla.
Uusi kaupunginosa on suunniteltu olemassaolevan osayleiskaavan pohjalta ja sijoittuu Hirvensalon saaren pohjoisrannalle, lähelle Turun satamaa ja sen risteilylaivaterminaaleja. Keskiaikainen Turun linna hallitsee tätä maisemaa; sen dominanttia asemaa lähiseudulla ei pidä vaarantaa. Kaikki tämä asettaa niin alueen kaavoitukselle kuin rakentamisellekin erittäin korkeat laatuvaatimukset. Kuten osayleiskaava eksplisiittisesti toteaa, tulee uudesta kaupunginosasta "Turun portti"; risteilylaivamatkustajille tämä maisema voi muodostaa ensivaikutelman koko Suomesta. Geneeriset halvat massatuotetut rakennukset geneerisen mitäänsanomattoman kaavan kahleissa eivät todellakaan kuulu tälle alueelle!
Uusi kaupunginosa rakennetaan 1900-luvun alussa satama-altaan imuruoppauksissa syntyneelle täyttömaalle, jota läjitettiin matalan rannan vesijättömaille; alueen peruskallio löytyy 20-30 -metrisen savipatjan alta. Alue on siis rakennusteknisesti jokseenkin hankala; toisaalta Turun keskusta on suurelta osin rakennettu tätäkin paljon hankalammalle pohjalle, jonka vuoksi paikallisilta insinööreiltä kyllä löytyy tällaisten alueiden rakentamisessa tarvittavaa tietotaitoa. Täyttömaa-alue on nykyään suurimmaksi osaksi luonnontilassa, lukuun ottamatta pienvenetelakoiden käytössä olevaa kulmausta. Alue on tasaista ja alavaa; jotta sille voisi turvallisesti rakentaa, on sitä korotettava ainakin 1-2 metriä meritulvien ehkäisemiseksi.
Uusi kaupunginosa on suunniteltu oikeasti urbaaniksi vastakohdaksi 1900-luvun loppupuolen lähiösuunnitelmille. Modernismin nuiva asenne sellaista kaupunkirakennustaidetta kohtaan, jonka mm. Bertel Jung ja Eliel Saarinen aikoinaan hallitsivat, on johtanut tuon tietotaidon liki täydelliseen katoamiseen Suomesta. Nykyään yrittävät nuoret suomalais- arkkitehdit päästä jälleen urbaanin kaupunkisuunnittelun jäljille; tämän opinnäytetyönkin voi nähdä sellaisena yrityksenä.
Urbaaniuden tasapainottamiseksi tarvitsee uusi kaupunginosa runsaasti vihreyttä. Toisin kuin modernististen lähiöiden käyttökelvottomat valemetsät ja tarkoituksettomat nurmikentät, näiden puistojen on tarkoitus olla pieniä, paikallisia ja käyttökelpoisia. Vihreyttä on aina oltava näköpiirissä, jopa urbaaneimman katukuvan keskellä. Perinteiset puistokadut löydetään diplomityössä uudelleen, kuten myös rantapuistot, erilaiset pengerrykset ja huoliteltujen näkymien suunnittelu.
Lopuksi, diplomityö analysoi mielikuvituksettomia ja epäviihtyisiä - mutta selvästikin tuottoisia - rantarakentamistapoja Suomessa ja tarjoaa niille urbaanin vaihtoehdon, joka perustuu sekoitettuun alueiden käyttöön, kanaviin ja puistoihin. Merinäköalat ovat selvästikin kalliita ja tärkeitä, mutta paremmalla kaavoittamisella on mahdollista luoda oikeasti urbaani moderni merellinen kaupunginosa, kaikkina vuorokauden- ja vuodenaikoina eloisa ja houkutteleva.
Uusi kaupunginosa on suunniteltu olemassaolevan osayleiskaavan pohjalta ja sijoittuu Hirvensalon saaren pohjoisrannalle, lähelle Turun satamaa ja sen risteilylaivaterminaaleja. Keskiaikainen Turun linna hallitsee tätä maisemaa; sen dominanttia asemaa lähiseudulla ei pidä vaarantaa. Kaikki tämä asettaa niin alueen kaavoitukselle kuin rakentamisellekin erittäin korkeat laatuvaatimukset. Kuten osayleiskaava eksplisiittisesti toteaa, tulee uudesta kaupunginosasta "Turun portti"; risteilylaivamatkustajille tämä maisema voi muodostaa ensivaikutelman koko Suomesta. Geneeriset halvat massatuotetut rakennukset geneerisen mitäänsanomattoman kaavan kahleissa eivät todellakaan kuulu tälle alueelle!
Uusi kaupunginosa rakennetaan 1900-luvun alussa satama-altaan imuruoppauksissa syntyneelle täyttömaalle, jota läjitettiin matalan rannan vesijättömaille; alueen peruskallio löytyy 20-30 -metrisen savipatjan alta. Alue on siis rakennusteknisesti jokseenkin hankala; toisaalta Turun keskusta on suurelta osin rakennettu tätäkin paljon hankalammalle pohjalle, jonka vuoksi paikallisilta insinööreiltä kyllä löytyy tällaisten alueiden rakentamisessa tarvittavaa tietotaitoa. Täyttömaa-alue on nykyään suurimmaksi osaksi luonnontilassa, lukuun ottamatta pienvenetelakoiden käytössä olevaa kulmausta. Alue on tasaista ja alavaa; jotta sille voisi turvallisesti rakentaa, on sitä korotettava ainakin 1-2 metriä meritulvien ehkäisemiseksi.
Uusi kaupunginosa on suunniteltu oikeasti urbaaniksi vastakohdaksi 1900-luvun loppupuolen lähiösuunnitelmille. Modernismin nuiva asenne sellaista kaupunkirakennustaidetta kohtaan, jonka mm. Bertel Jung ja Eliel Saarinen aikoinaan hallitsivat, on johtanut tuon tietotaidon liki täydelliseen katoamiseen Suomesta. Nykyään yrittävät nuoret suomalais- arkkitehdit päästä jälleen urbaanin kaupunkisuunnittelun jäljille; tämän opinnäytetyönkin voi nähdä sellaisena yrityksenä.
Urbaaniuden tasapainottamiseksi tarvitsee uusi kaupunginosa runsaasti vihreyttä. Toisin kuin modernististen lähiöiden käyttökelvottomat valemetsät ja tarkoituksettomat nurmikentät, näiden puistojen on tarkoitus olla pieniä, paikallisia ja käyttökelpoisia. Vihreyttä on aina oltava näköpiirissä, jopa urbaaneimman katukuvan keskellä. Perinteiset puistokadut löydetään diplomityössä uudelleen, kuten myös rantapuistot, erilaiset pengerrykset ja huoliteltujen näkymien suunnittelu.
Lopuksi, diplomityö analysoi mielikuvituksettomia ja epäviihtyisiä - mutta selvästikin tuottoisia - rantarakentamistapoja Suomessa ja tarjoaa niille urbaanin vaihtoehdon, joka perustuu sekoitettuun alueiden käyttöön, kanaviin ja puistoihin. Merinäköalat ovat selvästikin kalliita ja tärkeitä, mutta paremmalla kaavoittamisella on mahdollista luoda oikeasti urbaani moderni merellinen kaupunginosa, kaikkina vuorokauden- ja vuodenaikoina eloisa ja houkutteleva.