Katse, valta ja vastuu: Opettajan katse osana opettajan ja oppilaan vuorovaikutusta Erving Goffmanin ja Emmanuel Levinasin ajattelun pohjalta
Salmi, Laura (2020)
2020
Luokanopettaja, kasvatustieteen maisterin tutkinto - Teacher Education, Master of Arts (education)
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-09-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202008176502
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202008176502
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -työssä tutkin opettajan ja oppilaan vuorovaikutusta sen jatkumon kautta, joka syntyy sosiologi Erving Goffmanin kasvotyö -käsitteen ja filosofi Emmanuel Levinasin kasvojen etiikan välille. Esittelen kahden teoreetikon ajatuksia sosiaalisista suhteista ja pohdin niiden pohjalta sitä, miten katse liittyy opettajan valtaan ja vastuuseen. Opettajan katseet sijoittuvat jatkumolle, jonka toisessa päässä ovat opettajan sosialisaatiotehtävään kuuluvat ohjaavat katseet. Tällaiset katseet voivat olla tuimia tai lempeitä, mutta niiden päämääränä on aina vaikuttaa oppilaaseen ja muokata häntä tai hänen toimintaansa joksikin mitä se ei vielä ole. Jatkumon toisessa päässä ovat ne katseet, joissa opettaja kohtaa oppilaansa toisena ihmisenä, joka on erillinen ja erilainen, eikä siksi ole opettajan määritelmien tai hyväksymisen tarpeessa. Näin opettajan katse on pedagogisen paradoksin kulminoituma: se samanaikaisesti sekä käskee asettumaan paikoilleen että haastaa ottamaan oman tilan.
Molemmat tavat katsoa oppilasta vaativat opettajalta vastuullisuutta, mutta vastuu ilmenee eri tavoin. Onnistunut sosialisaatio perustuu vuorovaikutuksen rituaalien noudattamiseen, ennakoitavuuteen ja kunnioitukseen toisen valitsemaa minäkuvaa kohtaan. Siksi se vaatii kasvattajalta jatkuvaa tarkkailevaa asennetta ja tiedonkeruuta. Toisen ihmisen kohtaaminen sellaisenaan valmiina ja täydellisenä sen sijaan edellyttää tietopohjaisesta asenteesta luopumista. Toisen väärinymmärtäminen perustuu rajalliseen tietoon – tai pikemminkin tiedon rajallisuuteen. Koska yksilöiden kokemukset ovat ainutlaatuisia, ne ovat toisten tiedon ulottumattomissa: mahdottomia käsittää ja hallita.
Kouluarjessa oppilaan kohtaaminen erillisenä ja määrittelemättömänä on ideaalitila, joka toteutuu yllättäen ja sattumalta. Kohtaamisten toteutuminen vaatii opettajalta valmiustilassa olemista: avoimuutta nähdä kasvot väkijoukossa tai kuulla puhe äänten sorinan keskeltä.
Molemmat tavat katsoa oppilasta vaativat opettajalta vastuullisuutta, mutta vastuu ilmenee eri tavoin. Onnistunut sosialisaatio perustuu vuorovaikutuksen rituaalien noudattamiseen, ennakoitavuuteen ja kunnioitukseen toisen valitsemaa minäkuvaa kohtaan. Siksi se vaatii kasvattajalta jatkuvaa tarkkailevaa asennetta ja tiedonkeruuta. Toisen ihmisen kohtaaminen sellaisenaan valmiina ja täydellisenä sen sijaan edellyttää tietopohjaisesta asenteesta luopumista. Toisen väärinymmärtäminen perustuu rajalliseen tietoon – tai pikemminkin tiedon rajallisuuteen. Koska yksilöiden kokemukset ovat ainutlaatuisia, ne ovat toisten tiedon ulottumattomissa: mahdottomia käsittää ja hallita.
Kouluarjessa oppilaan kohtaaminen erillisenä ja määrittelemättömänä on ideaalitila, joka toteutuu yllättäen ja sattumalta. Kohtaamisten toteutuminen vaatii opettajalta valmiustilassa olemista: avoimuutta nähdä kasvot väkijoukossa tai kuulla puhe äänten sorinan keskeltä.