Aikakone: Visiointia Kaartin lasaretin korttelin kohtalosta
Siitonen, Lassi (2020)
2020
Arkkitehdin tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Architecture, MSc (Arch)
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2020-09-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202008146485
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202008146485
Tiivistelmä
Tässä diplomityössä käsitellään rakennusten uusiokäyttöä tutustumalla teoriatasolla uusiokäytön perusperiaatteisiin, konsepteihin ja kohteen arvottamiseen. Uusiokäyttö on ollut tutkittu aihe arkkitehtuurissa erityisesti 1970-luvulta lähtien, jonka seurauksena on muodostunut useita erinäisiä lähestymistapoja kehittää ja uudelleen käyttää olemassa olevaa rakennuskantaa. Tässä diplomityössä painotetaan arkkitehtonista lähestymistapaa rakennusten uusiokäyttöön, jossa haetaan inspiraatiota paikan ja sen rakennuskannan ominaispiirteistä sekä menneisyydestä ja pyritään perustelemaan suunnitteluratkaisut näiden tekijöiden kautta.
Työn aiheita käsitellään myös analyysin ja suunnitelman kautta, jonka kohteena toimii Helsingin Kampissa sijaitseva Kaartin lasaretin kortteli. 2000-luvun aikana kortteli on lähes autioitunut ja sille etsitään parhaillaan uutta käyttötarkoitusta. Kantakaupungin tiivistyessä ja korttelia ympäröivien kaupunginosien kasvaessa sen kehittäminen on tullut ajankohtaiseksi Hietalahden ja sitä ympäröivien kaupunginosien kehityksen kannalta. Kortteli omaa monivaiheisen historian, jonka aikana sen rakennuskanta on onnistunut palvelemaan mm. sotilassairaalana, tutkimuskeskuksena sekä virasto-käytössä. Työn tavoitteena onkin kartoittaa korttelin rakennuskannan arkkitehtonisia ominaisuuksia, jotka ovat mahdollistaneet sen useat eri käyttötarkoitukset ja määrittää löydettyjen ominaisuuksien avulla, kuinka rakennuskantaa tulisi käsitellä ja kehittää. Diplomityössä ei niinkään pyritä määrittelemään korttelin tulevaa käyttötarkoitusta, vaan sillä pyritään vastamaan, kuinka sen rakennuskantaa tulisi käsitellä tulevan uusiokäytön yhteydessä.
Korttelin kohtalon kannalta sen tulevaisuuden visiointi on ensimmäinen askel korttelin aktivoimiseksi. Tämän myötä kortteli voisi jälleen toimia osana ympäröivää kaupunkitilaa ja palvella alueen asukkaita, jonka ohella myös olemassa olevalle rakennuskannalle voitaisiin taata tulevaisuus. Olennaisinta korttelin rakennuskannan säilymiselle on se, että rakennukset saataisiin mahdollisimman pian takaisin aktiiviseen käyttöön, jotteivat ne jää luonnon voimien armoille ja rapaudu hiljalleen kehityksen tieltä pois.
Työn aiheita käsitellään myös analyysin ja suunnitelman kautta, jonka kohteena toimii Helsingin Kampissa sijaitseva Kaartin lasaretin kortteli. 2000-luvun aikana kortteli on lähes autioitunut ja sille etsitään parhaillaan uutta käyttötarkoitusta. Kantakaupungin tiivistyessä ja korttelia ympäröivien kaupunginosien kasvaessa sen kehittäminen on tullut ajankohtaiseksi Hietalahden ja sitä ympäröivien kaupunginosien kehityksen kannalta. Kortteli omaa monivaiheisen historian, jonka aikana sen rakennuskanta on onnistunut palvelemaan mm. sotilassairaalana, tutkimuskeskuksena sekä virasto-käytössä. Työn tavoitteena onkin kartoittaa korttelin rakennuskannan arkkitehtonisia ominaisuuksia, jotka ovat mahdollistaneet sen useat eri käyttötarkoitukset ja määrittää löydettyjen ominaisuuksien avulla, kuinka rakennuskantaa tulisi käsitellä ja kehittää. Diplomityössä ei niinkään pyritä määrittelemään korttelin tulevaa käyttötarkoitusta, vaan sillä pyritään vastamaan, kuinka sen rakennuskantaa tulisi käsitellä tulevan uusiokäytön yhteydessä.
Korttelin kohtalon kannalta sen tulevaisuuden visiointi on ensimmäinen askel korttelin aktivoimiseksi. Tämän myötä kortteli voisi jälleen toimia osana ympäröivää kaupunkitilaa ja palvella alueen asukkaita, jonka ohella myös olemassa olevalle rakennuskannalle voitaisiin taata tulevaisuus. Olennaisinta korttelin rakennuskannan säilymiselle on se, että rakennukset saataisiin mahdollisimman pian takaisin aktiiviseen käyttöön, jotteivat ne jää luonnon voimien armoille ja rapaudu hiljalleen kehityksen tieltä pois.