Esteetön yhteisöllisyys: Alueellisen yhteisöllisyyden arjen alkuun auttaminen ja kannattelu

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena on löytää vastaus siihen, miten ja millaisin teoin kannattaa edetä uuden yhteisön luomisessa, sen kehittämisessä ja pitkäjänteisessä kannattelemisessa. Tutkimukseni liittyy Käräjätörmän monisukupolvinen yhteisökylä -hankkeen kehittämistyöhön Tampereen Tesomalla. Tavoitteenani on tutkimustulosten perusteella luoda perusteltu, helppo ja sovellettavissa oleva malli alueellisen yhteisöllisyyden synnyttämiseksi ja kannattelemiseksi. Tutkimukseni on laadullinen aineistolähtöinen kyselytutkimus, joka metodologisesti lähestyy fenomenologis-hermeneuttista tutkimusperinnettä. Tutkimusaineisto on kerätty avoimella verkkokyselyllä, jossa oli neljä avointa kysymystä. Kyselyssä kysyin suoraan vastaukset kahteen ensimmäiseen tutkimuskysymykseeni eli vastaajien määritelmää ja kokemuksia yhteisöllisyydestä. Kolmannessa tutkimuskysymyksessä halusin tietää, miten yhteisöllisyyttä voi synnyttää ja vahvistaa. Tätä kysyin eläytymismenetelmällä. Näiden menneeseen katsovien eläytymiskertomusten avulla halusin vastaajien kirjoittavan onnistuneen tai epäonnistuneen alueellisen yhteisöllisyyden kokemuksista. Viimeisessä kysymyksessä pyysin ohjeita Käräjätörmän monisukupolvisen yhteisökylän yhteisöllisyyden kehittämiseksi. Kyselyn aineisto on analysoitu sisällönanalyysilla teoriasidonnaisella otteella. Tutkimuksen perusteella yhteisöllisyys syntyy pääasiassa yhteisen tekemisen kautta. Syntyäkseen yhteisöllisyys tarvitsee koordinaatiota tutustumisen, ryhmäytymisen ja yhteisöllisen toimintakulttuurin synnyttämiseksi ja varmistamiseksi. Tärkeää on, että asioita suunnitellaan ja kehitetään alusta asti avoimesti asukkaiden kanssa yhdessä ja asukkaiden kesken syntyy ilmapiiri, jossa naapurusto huomioidaan. Alueelle toivottiin monenlaista toimintaa, jonka puitteissa yhteisöllisyys voi elää ja vahvistua. Kyselyn mukaan yhteisöllisyys tarvitsee avoimia ja motivoituneita ihmisiä, jotka ovat valmiita ideoimaan ja suunnittelemaan yhteisöllistä elämää ja ottamaan vastuutehtäviä yhteisöllisen elämän kannattelemiseksi. Tärkeänä nähtiin, että ihmisten erilaisuus, eri-ikäisyys, voimavarat, vapaus valita ja oman yksityisyyden tarve huomioidaan yhteisöllisessä elämässä. Alueellinen yhteisöllisyys ei ole asukkaille vaatimus vaan mahdollisuus, joka voi vahvistaa merkityksellistä elämää. Alueellisen yhteisöllisyyden malliksi muotoutui käsite ”Esteetön yhteisöllisyys”. Esteetön yhteisöllisyys pitää sisällään ne kriteerit, joilla voidaan varmistaa, että alueellinen yhteisöllisyys on matalalla kynnyksellä kaikkien koettavissa. Esteetön yhteisöllisyys syntyy seuraavan neljän osa-alueen ympärille: asukkaiden yhteistyötä vahvistava koordinaatio, naapuruutta arvostava vuorovaikutuskulttuuri, asukkaiden vaikuttamisen paikat ja monipuolinen yhteistoiminta.