Cancer Treatment-Induced Cardiotoxicity in Early Breast Cancer : Changes in biomarkers and echocardiography
Aula, Hanna (2020)
Aula, Hanna
Tampere University
2020
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2020-09-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1512-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1512-2
Tiivistelmä
Rintasyöpään, naisten yleisimpään syöpään, sairastuneiden ennuste on nykyään erinomainen. Ennusteen paranemiseen on vaikuttanut rintasyövän varhaisempi toteaminen ja liitännäishoitojen käyttö. Liitännäishoitoina käytettyihin sytostaattihoitoihin, human epidermal growth factor 2 (HER2)-reseptoriin kohdennettuihin hoitoihin, sädehoitoon sekä hormonaalisiin hoitoihin kaikkiin liittyy kuitenkin sydämeen kohdistuvia haittavaikutuksia, jotka ilmaantuvat tyypillisesti vuosia tai jopa vuosikymmeniä hoitojen päättymisestä. Liitännäishoidot lisäävät pitkällä aikavälillä sydänsairastuvuutta ja -kuolleisuutta. Sydänhaittojen varhainen tunnistaminen on tärkeää, koska varhain tunnistettuna muutokset saattavat palautua sydänhaitan aiheuttaneen hoidon keskeyttämisellä ja oikeanlaisella kardiologisella hoidolla. Kansainvälisissä seurantasuosituksissa ensisijaisena seurantamenetelmänä ovat kuvantamistutkimukset, erityisesti sydämen ultraäänitutkimus. Verinäytteistä mitattavia sydänmerkkiaineita suositellaan täydentävänä tutkimusmenetelmänä. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää rintasyövän liitännäishoitojen aiheuttamien sydämen ultraäänilöydösten ja sydänmerkkiainepitoisuuksien yhteyksiä, jolloin voisi olla mahdollista tunnistaa sydänhaitoille alttiimmat potilaat verinäytteiden avulla tarkempaa yksilöllistä sydänseurantaa varten.
Tutkimukseen osallistui 116 rintasyöpään tai sen esiasteeseen sairastunutta naista. Sytostaattihoitoa, sädehoitoa ja hormonaalista hoitoa sai 30 potilasta ja sädehoitoa ± hormonaalista hoitoa sai 86 potilasta. Sydämen ultraäänitutkimus ja verinäytteiden otto merkkiainemääritystä varten suoritettiin ennen hoitojen aloitusta ja hoidon päättyessä sekä kolmen vuoden kuluttua hoidon päättymisestä.
Sytostaattihoidon aikana totesimme homoarginiinin pitoisuuden pienenevän ja sydämen rakenteellisten ja toiminnallisten muutosten ilmenevän. Aiemmissa tutkimuksissa homoarginiinin alhaiset pitoisuudet olivat yhteydessä sydänsairastuvuuden ja -kuolleisuuden lisääntymiseen. Rintasyövän liitännäishormonihoidossa käytettyä tamoksifeeniä saavilla potilailla homoarginiinin pitoisuudet sen sijaan kohosivat sekä sytostaattihoidetuilla että sädehoidon saaneilla. Tämä saattaa selittyä tamoksifeenin käyttöön liitetyllä sydäntä suojaavalla vaikutuksella.
Transforming growth factor beta 1 (TGF-β1) and platelet-derived growth factor (PDGF) ovat sytokiinejä, joiden ajatellaan olevan osatekijöitä sädehoidon synnyttämässä fibroottisessa prosessissa. Totesimme näiden sytokiinien pitoisuuksien laskevan sädehoidon aikana. Pitoisuuksien muutoksiin liittyi sädehoidon päättyessä sydämen oikean kammion toiminnan huononemista ja rakenteellisia muutoksia. Lisäksi TGF-β1-pitoisuus aleni kolmen vuoden seurannan aikana entisestään ja oli yhteydessä sydämen vasemman kammion toiminnan huononemiseen. Ennen hoitoja mitatut korkeat TGF-β1-pitoisuuden ennustivat sädehoidon aikaista oikean kammion ja kolmen vuoden aikana tapahtuvaa vasemman kammion toiminnan heikkenemistä.
ST2 merkkiaineen kohonneisiin pitoisuuksiin liittyy suurempi vaara sairastua ja kuolla sydänsairauksiin. Totesimme kolmen vuoden seurannan aikana ST2 pitoisuuksien nousevan ja samanaikaisesti vasemman kammion toiminnan heikkenevän.
Aromataasiestäjiä hormonaalisena hoitona käyttävillä potilailla vasemman kammion toiminta alkoi heikentyä jo sädehoidon aikana ja heikkeneminen jatkui kolmen vuoden seurannan aikana.
Tutkimustemme perusteella totesimme usean sydänmerkkiaineen pitoisuuden muuttuvan rintasyövän liitännäishoitojen vaikutuksesta ja näihin muutoksiin liittyi sydämen ultraäänellä havaittuja sydämen rakenteen ja toiminnan muutoksia. Yhtään tutkimistamme merkkiainesta ei ole aiemmin tutkittu samankaltaisilla rintasyövän liitännäishoitoa saaneilla potilailla, samalla sydänperäisiä haittavaikutuksia seuraten. Tulokset tukevat ajatusta, että sydänmerkkiaineiden mittaaminen helposti saatavilla olevista verinäytteistä saattaa olla hyödyllistä suuremmassa sydänsairastuvuusriskissä olevien ja tarkempaa kuvantamisseurantaa vaativien potilaiden löytämiseksi rintasyöpähoitoja saaneiden potilaiden joukosta.
Tutkimukseen osallistui 116 rintasyöpään tai sen esiasteeseen sairastunutta naista. Sytostaattihoitoa, sädehoitoa ja hormonaalista hoitoa sai 30 potilasta ja sädehoitoa ± hormonaalista hoitoa sai 86 potilasta. Sydämen ultraäänitutkimus ja verinäytteiden otto merkkiainemääritystä varten suoritettiin ennen hoitojen aloitusta ja hoidon päättyessä sekä kolmen vuoden kuluttua hoidon päättymisestä.
Sytostaattihoidon aikana totesimme homoarginiinin pitoisuuden pienenevän ja sydämen rakenteellisten ja toiminnallisten muutosten ilmenevän. Aiemmissa tutkimuksissa homoarginiinin alhaiset pitoisuudet olivat yhteydessä sydänsairastuvuuden ja -kuolleisuuden lisääntymiseen. Rintasyövän liitännäishormonihoidossa käytettyä tamoksifeeniä saavilla potilailla homoarginiinin pitoisuudet sen sijaan kohosivat sekä sytostaattihoidetuilla että sädehoidon saaneilla. Tämä saattaa selittyä tamoksifeenin käyttöön liitetyllä sydäntä suojaavalla vaikutuksella.
Transforming growth factor beta 1 (TGF-β1) and platelet-derived growth factor (PDGF) ovat sytokiinejä, joiden ajatellaan olevan osatekijöitä sädehoidon synnyttämässä fibroottisessa prosessissa. Totesimme näiden sytokiinien pitoisuuksien laskevan sädehoidon aikana. Pitoisuuksien muutoksiin liittyi sädehoidon päättyessä sydämen oikean kammion toiminnan huononemista ja rakenteellisia muutoksia. Lisäksi TGF-β1-pitoisuus aleni kolmen vuoden seurannan aikana entisestään ja oli yhteydessä sydämen vasemman kammion toiminnan huononemiseen. Ennen hoitoja mitatut korkeat TGF-β1-pitoisuuden ennustivat sädehoidon aikaista oikean kammion ja kolmen vuoden aikana tapahtuvaa vasemman kammion toiminnan heikkenemistä.
ST2 merkkiaineen kohonneisiin pitoisuuksiin liittyy suurempi vaara sairastua ja kuolla sydänsairauksiin. Totesimme kolmen vuoden seurannan aikana ST2 pitoisuuksien nousevan ja samanaikaisesti vasemman kammion toiminnan heikkenevän.
Aromataasiestäjiä hormonaalisena hoitona käyttävillä potilailla vasemman kammion toiminta alkoi heikentyä jo sädehoidon aikana ja heikkeneminen jatkui kolmen vuoden seurannan aikana.
Tutkimustemme perusteella totesimme usean sydänmerkkiaineen pitoisuuden muuttuvan rintasyövän liitännäishoitojen vaikutuksesta ja näihin muutoksiin liittyi sydämen ultraäänellä havaittuja sydämen rakenteen ja toiminnan muutoksia. Yhtään tutkimistamme merkkiainesta ei ole aiemmin tutkittu samankaltaisilla rintasyövän liitännäishoitoa saaneilla potilailla, samalla sydänperäisiä haittavaikutuksia seuraten. Tulokset tukevat ajatusta, että sydänmerkkiaineiden mittaaminen helposti saatavilla olevista verinäytteistä saattaa olla hyödyllistä suuremmassa sydänsairastuvuusriskissä olevien ja tarkempaa kuvantamisseurantaa vaativien potilaiden löytämiseksi rintasyöpähoitoja saaneiden potilaiden joukosta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4946]