Crossing the Borders: The Influence of Indian English in the Southeast Asian Region
Parviainen, Hanna (2020)
Parviainen, Hanna
Tampere University
2020
Kielten tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Language Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2020-09-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1645-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1645-7
Tiivistelmä
Aasiassa puhutaan yli 2000 kieltä, ja vaikka näistä suurin osa on paikallista alkuperää, joukossa on myös kieliä kuten englanti, jotka saapuivat paikalliseen kielimaisemaan kolonialismin seurauksena. Sen jälkeen kun englanti oli istutettu moniin, usein monikielisiin yhteisöihin ympäri Aasiaa, kieli jatkoi kehittymistään paikallisesti vastatakseen uusien käyttäjiensä kommunikatiivisiin tarpeisiin. Vuosien kuluessa monet näistä englanneista ovat nativisoituneet, eli ne ovat kehittäneet omia yksilöllisiä paikallisia kielellisiä profiilejaan, jotka erottavat ne muista englannin varieteeteista. Nykyään monet näistä uusista englanneista ovat virallisia kieliä alkuperämaissaan, ja valtaosa väestöstä puhuu niitä usein toisena kielenään. Yksi suurimmista tällaisista maista on Intia, jossa englanti toimii yhtenä virallisista kielistä. Aikaisempien tutkimusten mukaan tämä paikallinen nativisoitunut englannin varieteetti, intianenglanti, on jo saavuttanut niin merkittävän aseman, että se on alkanut vaikuttaa muiden Etelä-Aasiassa puhuttujen englannin varieteettien kehitykseen – toisin sanoen, siitä on tullut kielellinen episentrumi. Sitä, olisiko intianenglannin vaikutus voinut levitä myös joihinkin Kakkois-Aasiassa puhuttuihin varieteetteihin ei kuitenkaan ole vielä toistaiseksi tutkittu lähemmin, ja niinpä tämä artikkeliväitöskirja pyrkii selvittämään, olisiko tällaisesta kehityksestä mahdollisesti havaittavissa joitain merkkejä osassa Kaakkois-Aasian varieteetteja.
Tutkimuskohteiksi valittiin Intiassa, sekä Singaporessa, Hong Kongissa ja Filippiineillä puhutut englannin varieteetit. Koska kolme ensimmäistä maata ovat entisiä Britannian siirtomaita neljännen ollessa entinen Yhdysvaltojen siirtomaa, myös britti- ja amerikanenglannit lisättiin tutkimukseen vertailukohdiksi muille varieteeteille. Kyseiset Kaakkois-Aasian maat valittiin tutkimuskohteiksi koska niiden kahdenväliset suhteet Intiaan ovat olleet hyvin erilaisia kautta historian. Singaporessa on huomattava etninen intialainen vähemmistö, maa on ylläpitänyt läheisiä suhteita Intiaan aina kolonialismin ajoista saakka, ja se on näistä kolmesta Kaakkois-Aasian maasta maantieteellisesti lähimpänä Intiaa. Vaikka Hong Kong on Intian tavoin entinen Britannian siirtomaa, sillä ei ole merkittävää intialaista vähemmistöä, läheisiä historiallisia suhteita Intiaan, eivätkä nämä kaksi maata ole myöskään maantieteellisesti lähellä toisiaan. Filippiinit puolestaan ei ollut koskaan osa brittiläistä imperiumia, jonka vuoksi sen yhteydet Intiaan pysyivät heikkoina kolonialismin aikaan. Maan intialainen vähemmistö on myös ollut aina erittäin pieni ja lisäksi se on maantieteellisesti kauimpana Intiasta. Näiden seikkojen vuoksi tämän tutkimuksen hypoteesina on, että mikäli intianenglanti olisi ulottanut vaikutuksensa Kaakkois-Aasiaan, merkkejä tästä löytyisi todennäköisimmin singaporenenglannista ja mahdollisesti hongkonginenglannista, mutta ei filippiinienenglannista.
Intianenglannin potentiaalista episentrumin roolia tarkastellaan tässä tutkimuksessa kolmen syntaktisen piirteen kautta, joiden on aikaisempien tutkimusten myötä osoitettu olevan paikallisia innovaatioita intianenglannissa, ja joita on todettu käytettävän myös joissain tässä tutkimuksessa tarkastelluissa Kaakkois-Aasian englanneissa. Tutkittaviksi piirteiksi valikoituivat lauseenloppuiset fokuspartikkelit also ja only, invariantti liitekysymys isn’t it, sekä tendenssi suorien objektien poisjättöön lauseista, ja jokaisen piirteen käyttöä tarkastellaan omassa artikkelissaan, jotka on kaikki liitetty osaksi tätä väitöskirjaa. Tutkimuksen pääasiallinen fokus on puhutussa kielessä, jossa syntaktisten innovaatioiden esiintyvyys on usein suurinta. Tutkimuksessa käytetty data tulee suurimmaksi osaksi International Corpus of English -korpusperheestä, joka tarjoaa vertailukelpoista dataa monista englannin varieteeteista, mutta joissain tapauksissa myös Freiburg-Brown Corpus of American English ja Santa Barbara Corpus of Spoken American English -korpuksia käytettiin tilanteissa, joissa vertailukelpoista ICE-dataa ei ollut saatavilla.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kaikkien kolmen syntaktisen innovaation esiintyvyys on suurinta intianenglannissa ja toiseksi korkeinta singaporenenglannissa, jota puolestaan seuraa, piirteestä riippuen, joko hongkongin- tai filippiinienenglanti. Varieteettien tärkeimpiä substraattikieliä tarkasteltaessa käy ilmi, että intianenglannin kohdalla substraativaikutus on todennäköisin selitys piirteiden esiintymiselle varieteetissa, mutta Kaakkois-Aasian varieteettien kohdalla tilanne on monimutkaisempi. Singaporen- ja mahdollisesti hongkonginenglannin kohdalla intianenglannin vaikutus voisikin osaltaan tarjota kattavamman selityksen tutkimuksessa raportoiduille tuloksille, kun taas filippiininenenglannin kohdalla ei havaittu merkkejä intianenglannin vaikutuksesta. Tämän vuoksi voidaankin siis todeta, että tässä tutkimuksessa esitetyt tulokset osaltaan tukevat väitettä, että intianenglannin vaikutus olisi voinut levitä myös Kaakkois-Aasian englanteihin, erityisesti singaporenenglantiin.
Selvittääkseen mistä nämä tulokset voisivat johtua, tämä tutkimus sisältää myös yksityiskohtaisen selvityksen Intian ja näiden kolmen Kakkois-Aasian maan historiallisista, kulttuurisista, kielellisistä ja sosiaalisista yhteyksistä; erityisen huomion kohteena ovat jokaisen maan intialaisten vähemmistöjen koot, äidinkielet, ammatilliset profiilit, sosiaaliset asemat sekä yhteydet Intiaan. Tämän selvityksen loppuhavaintona voidaan todeta, että mitä tiiviimmät yhteydet maalla on Intiaan, sitä lähempänä kolmen kielellisen piirteen käyttö on intianenglannin tarjoamaa mallia. Tämän vuoksi voidaankin sanoa, että on olemassa myös epäsuoraa sosiohistoriallista näyttöä siitä, että intianenglannin kielellinen vaikutus olisi levinnyt myös joihinkin Kaakkois-Aasiassa puhuttuihin englannin varieteetteihin.
Neljäs ja viimeinen väitöskirjaan liitetty artikkeli hyödyntää näennäisaikametodia selvittääkseen kuinka vakiintunutta yhden piirteen, eli lauseenloppuisten also- ja onlyfokuspartikkelien käyttö on intian-, hongkongin- ja filippiinienenenglanneissa (singaporenenglantia ei voitu sisällyttää tähän artikkeliin ICE-korpuksesta puuttuvan metadatan vuoksi). Tutkimustulokset osoittavat, että piirre on vakiintuneempi intianenglannissa, jossa sitä käyttävät enimmäkseen miehet ja ikääntyneet henkilöt. Hongkongin- ja filippiinienenglanneissa kyseistä piirrettä puolestaan käyttävät enemmän naispuoliset ja nuoret, joka viittaa siihen, että piirrettä on alettu käyttää näissä kahdessa varieteetissa vasta hiljattain. Tämän vuoksi voidaan sanoa, että tulokset ainakin lauseenloppuisten also- ja only-fokuspartikkelien osalta tukevat käsitystä siitä, että innovatiivisen piirteen käyttö on alkanut intianenglannissa muita aikaisemmin, ja se on siten voinut osaltaan vaikuttaa vastaavien piirteiden käyttöönottoon muissa Kaakkois-Aasian varieteeteissa.
Kuten tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, on olemassa näyttöä siitä, että intianenglannin vaikutus on voinut yltää joihinkin Kaakkois-Aasiassa puhuttuihin englannin varieteetteihin. Tämä vaikutus näyttää olevan voimakkainta singaporenenglannissa, kun taas hongkonginenglannin kohdalla todistusaineistoa vaikutuksesta ei löytynyt, vaikkei intianenglannin vaikutusta pystyttykään kokonaan sulkemaan pois. Filippiinienenglannin kohdalla ei voitu havaita mitään merkkejä intianenglannin vaikutuksesta, ja siten lopulliset tutkimustulokset ovat yhteneväiset alkuperäisen tutkimushypoteesin kanssa.
Tutkimuskohteiksi valittiin Intiassa, sekä Singaporessa, Hong Kongissa ja Filippiineillä puhutut englannin varieteetit. Koska kolme ensimmäistä maata ovat entisiä Britannian siirtomaita neljännen ollessa entinen Yhdysvaltojen siirtomaa, myös britti- ja amerikanenglannit lisättiin tutkimukseen vertailukohdiksi muille varieteeteille. Kyseiset Kaakkois-Aasian maat valittiin tutkimuskohteiksi koska niiden kahdenväliset suhteet Intiaan ovat olleet hyvin erilaisia kautta historian. Singaporessa on huomattava etninen intialainen vähemmistö, maa on ylläpitänyt läheisiä suhteita Intiaan aina kolonialismin ajoista saakka, ja se on näistä kolmesta Kaakkois-Aasian maasta maantieteellisesti lähimpänä Intiaa. Vaikka Hong Kong on Intian tavoin entinen Britannian siirtomaa, sillä ei ole merkittävää intialaista vähemmistöä, läheisiä historiallisia suhteita Intiaan, eivätkä nämä kaksi maata ole myöskään maantieteellisesti lähellä toisiaan. Filippiinit puolestaan ei ollut koskaan osa brittiläistä imperiumia, jonka vuoksi sen yhteydet Intiaan pysyivät heikkoina kolonialismin aikaan. Maan intialainen vähemmistö on myös ollut aina erittäin pieni ja lisäksi se on maantieteellisesti kauimpana Intiasta. Näiden seikkojen vuoksi tämän tutkimuksen hypoteesina on, että mikäli intianenglanti olisi ulottanut vaikutuksensa Kaakkois-Aasiaan, merkkejä tästä löytyisi todennäköisimmin singaporenenglannista ja mahdollisesti hongkonginenglannista, mutta ei filippiinienenglannista.
Intianenglannin potentiaalista episentrumin roolia tarkastellaan tässä tutkimuksessa kolmen syntaktisen piirteen kautta, joiden on aikaisempien tutkimusten myötä osoitettu olevan paikallisia innovaatioita intianenglannissa, ja joita on todettu käytettävän myös joissain tässä tutkimuksessa tarkastelluissa Kaakkois-Aasian englanneissa. Tutkittaviksi piirteiksi valikoituivat lauseenloppuiset fokuspartikkelit also ja only, invariantti liitekysymys isn’t it, sekä tendenssi suorien objektien poisjättöön lauseista, ja jokaisen piirteen käyttöä tarkastellaan omassa artikkelissaan, jotka on kaikki liitetty osaksi tätä väitöskirjaa. Tutkimuksen pääasiallinen fokus on puhutussa kielessä, jossa syntaktisten innovaatioiden esiintyvyys on usein suurinta. Tutkimuksessa käytetty data tulee suurimmaksi osaksi International Corpus of English -korpusperheestä, joka tarjoaa vertailukelpoista dataa monista englannin varieteeteista, mutta joissain tapauksissa myös Freiburg-Brown Corpus of American English ja Santa Barbara Corpus of Spoken American English -korpuksia käytettiin tilanteissa, joissa vertailukelpoista ICE-dataa ei ollut saatavilla.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kaikkien kolmen syntaktisen innovaation esiintyvyys on suurinta intianenglannissa ja toiseksi korkeinta singaporenenglannissa, jota puolestaan seuraa, piirteestä riippuen, joko hongkongin- tai filippiinienenglanti. Varieteettien tärkeimpiä substraattikieliä tarkasteltaessa käy ilmi, että intianenglannin kohdalla substraativaikutus on todennäköisin selitys piirteiden esiintymiselle varieteetissa, mutta Kaakkois-Aasian varieteettien kohdalla tilanne on monimutkaisempi. Singaporen- ja mahdollisesti hongkonginenglannin kohdalla intianenglannin vaikutus voisikin osaltaan tarjota kattavamman selityksen tutkimuksessa raportoiduille tuloksille, kun taas filippiininenenglannin kohdalla ei havaittu merkkejä intianenglannin vaikutuksesta. Tämän vuoksi voidaankin siis todeta, että tässä tutkimuksessa esitetyt tulokset osaltaan tukevat väitettä, että intianenglannin vaikutus olisi voinut levitä myös Kaakkois-Aasian englanteihin, erityisesti singaporenenglantiin.
Selvittääkseen mistä nämä tulokset voisivat johtua, tämä tutkimus sisältää myös yksityiskohtaisen selvityksen Intian ja näiden kolmen Kakkois-Aasian maan historiallisista, kulttuurisista, kielellisistä ja sosiaalisista yhteyksistä; erityisen huomion kohteena ovat jokaisen maan intialaisten vähemmistöjen koot, äidinkielet, ammatilliset profiilit, sosiaaliset asemat sekä yhteydet Intiaan. Tämän selvityksen loppuhavaintona voidaan todeta, että mitä tiiviimmät yhteydet maalla on Intiaan, sitä lähempänä kolmen kielellisen piirteen käyttö on intianenglannin tarjoamaa mallia. Tämän vuoksi voidaankin sanoa, että on olemassa myös epäsuoraa sosiohistoriallista näyttöä siitä, että intianenglannin kielellinen vaikutus olisi levinnyt myös joihinkin Kaakkois-Aasiassa puhuttuihin englannin varieteetteihin.
Neljäs ja viimeinen väitöskirjaan liitetty artikkeli hyödyntää näennäisaikametodia selvittääkseen kuinka vakiintunutta yhden piirteen, eli lauseenloppuisten also- ja onlyfokuspartikkelien käyttö on intian-, hongkongin- ja filippiinienenenglanneissa (singaporenenglantia ei voitu sisällyttää tähän artikkeliin ICE-korpuksesta puuttuvan metadatan vuoksi). Tutkimustulokset osoittavat, että piirre on vakiintuneempi intianenglannissa, jossa sitä käyttävät enimmäkseen miehet ja ikääntyneet henkilöt. Hongkongin- ja filippiinienenglanneissa kyseistä piirrettä puolestaan käyttävät enemmän naispuoliset ja nuoret, joka viittaa siihen, että piirrettä on alettu käyttää näissä kahdessa varieteetissa vasta hiljattain. Tämän vuoksi voidaan sanoa, että tulokset ainakin lauseenloppuisten also- ja only-fokuspartikkelien osalta tukevat käsitystä siitä, että innovatiivisen piirteen käyttö on alkanut intianenglannissa muita aikaisemmin, ja se on siten voinut osaltaan vaikuttaa vastaavien piirteiden käyttöönottoon muissa Kaakkois-Aasian varieteeteissa.
Kuten tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, on olemassa näyttöä siitä, että intianenglannin vaikutus on voinut yltää joihinkin Kaakkois-Aasiassa puhuttuihin englannin varieteetteihin. Tämä vaikutus näyttää olevan voimakkainta singaporenenglannissa, kun taas hongkonginenglannin kohdalla todistusaineistoa vaikutuksesta ei löytynyt, vaikkei intianenglannin vaikutusta pystyttykään kokonaan sulkemaan pois. Filippiinienenglannin kohdalla ei voitu havaita mitään merkkejä intianenglannin vaikutuksesta, ja siten lopulliset tutkimustulokset ovat yhteneväiset alkuperäisen tutkimushypoteesin kanssa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4891]